Helmikuu 2017

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

1.2.2017

Eilen aamulla kävin labrassa otattamassa monenlaiset verikokeet ja sairaalabakteerikokeet enkä varatessani aikaa ollut huomannut, että siellä listassa on joku filmikin otettava. Onneksi löytyi sydänfilmiaika Hatanpäältä täksi aamuksi kello 9. Siispä...

1.2.2017

Markku tarjosi minulle sushilounaan Hot Spotissa. Kylläpä oli taas ihanaa ottaa neitseellisestä pöydästä ja rakentaa lautaselle ihanan värikäs asetelma.

 

 

2.2.2017

Menin bussilla no. 32  kello 6.17 suoraan sairaalan pihalle. Leikkaukseen valmisteltiin heti aamusta, mutta pitkin päivää tuli kiireellisiä tapauksia ensiavun puolelta. Niinpä operaationi siirtyi ja siirtyi. Kello 15 tuli tieto, että toimenpide siirtyy perjantaiksi. Siinäpä sitten makoiltiin letkuissa ja piuhoissa. Onneksi sai kello 17 soppaa syödäkseen.  Tiitu tuli käymään iltapuolella ja lähetimme Minnille sairaalakuvia kännykällä.

 

3.2.2017

Pääsin toimenpiteeseen heti aamulla kahdeksalta. Ja kun minua heräteltiin heräämössä. kello oli kaksi iltapäivällä. Kahvihammastani kolotti. Enhän ollut saanut kahvia pariin päivään. Muuten minulla ei ollut mitään kipuja eikä tuntemuksia. En kuitenkaan saanut nousta sängystä vielä sinä päivänä taipeessa olevan reiän takia.

Tiitu tuli käymään ja toi hedelmiä.

5.2.2017

Pääsin tänään pois sairaalasta. Annettiin lupa elää normaalia elämää eikä saanut edes sairaslomaa.  Tietenkin on normaali haavanhoito taipeessa olevalle reiälle. Oikeastaan tunnen olevanikin elämäni kunnossa ja lähden hakemaan koirani naapurista. Jännittää, paljonko se on nyt lihonut.

Työt odottavat keittiön pöydällä, mutta jatkan vasta huomenna.

6.2.2017

Maanataiaamuna pakkanen oli taas kukittanut parvekelasit herkillä koukeroilla. Pakkaset palasivat ja jatkuvat ainakin pari päivää.

6.2.2017

Taas tarvittiin tikkitakkia. Päivällä aurinko kuitenkin paistoi kirkkaasti ja toi kevätmielen. Beth oli vielä aika apea, koska se kaipasi hoitopaikan herkkuruokia ja jopa kieltäytyi syömästä jänismuroja. Oltiin kuitenkin onnellisia, koska minulla oli uusi pää peräti platinaa ja saatiin jatkaa elämää yhdessä.

7.2.2017

Pakkanen oli niin kova, että emme tehneet mitään pitkiä lenkkejä. Päivä meni valokuvatessa nukkeja ja puhelimessa. Illalla käsittelin kuvia koneella.

Olen ajatellut purkaa Corollen kokoelman lisäksi myös omatekoisia nukkekokoelmia. Aloitin Pirkko P:n nukeista, jotka on tehty hänen muoteillaan ja kuvaavat hänen lastaan Oliveria. Lisäksi aion myydä Galoop Baby Face-kokoelmani, jota Suomessa myytiin Herkkusuu-Heidi-nimellä 80-luvulla.

8.2.2017

Viikkoon emme ole päässeet luontoretkelle emmekä jääjuoksuihin sairaalareissujen ja kovien pakkasten takia. Tänäänkin oli 14 astetta miinusta, mutta aurinko paistoi niin ihanasti, että rohkaisimme mielemme ja teimme viiden kilometrin lenkin. Bethille tuli tietysti 15 km.

9.2.2017

Kello neljältä lähtiessämme jäälenkille aurinko oli vielä näkyvissä ja Beth oli yhtä riehakas kuin ennenkin.

11.2.2017

Tänään ilma oli jo lauhempi. Aamulenkille lähtiessä oli pakkasta vain 6 astetta. Lähdimme taas Hervantajärven    jäälle, sillä siellä ei ole paljon ulkoilijoita eikä avonaisia avantoja kuten esimerkiksi Suolijärvellä.

Muuten multa hävisi tällä viikolla yksi päivä, alkuviikosta, mutta en tiedä mikä. Yhtäkkiä oli jo torstai vaikka luulin olevan keskiviikko.

12.2.2017

On sunnuntai, harmaa, huurteinen päivä, vain 2 astetta pakkasta. Lähdimme retkelle vasta yhdeltätoista. Jäällä oli paljon hiihtäjiä ja jopa uimarannan parkkipaikka oli täysi. Olimme ottaneet  mukaan oikein eväät. Minä en tosin jaksanut syödä leipiäni. Siksipä omatekoinen ketunleipä- vuohenputkisämpylä appelsiinimarmelaadilla ja Maasdam-juustolla maistui päikkäreitten jälkeen ihanalta.

13.2.2017

Aamulenkin päätteeksi menimme terveyskeskukseen kyselemään patologin tuloksia. Ne olivat tulleet, mutta virkailija ei antanut tuloksia minulle, vaan sanoi, että lääkäri soittaa 14.45 kotiin. Vuorela-niminen lääkäri soitti ja kertoi, että minulla on syöpä. En siitä hätkähtänyt, koska olin jo tiennyt sen. Minun lääkärini ei vaan ollut tiennyt. Kerroin hänelle jo marraskuussa, kun pyysin operoimaan luomet, että ne ovat melanoomaa, koska ne tekevät satelliitteja. Kaksi vuotta hän on niitä seurannut ja aina mutissut, että ei näytä pahalta.

14.2.2017

Ystävänpäivä valkeni kirkaana ja lämpimänä. Aamulenkin jälkeen menin katsomaan Irmeliä Ruovedenkadulle ja hän tsemppasi minua tuleviin taisteluihin, joita hän oli jo itse käynyt tässä elämässä.

15.2.2017

Söimme ystävänpäivänlounaan Hot Spotissa ja saimme taas pari leimaa bonuskorttiimme. Ensikerralla toinen saa ilmaisen lounaan. Tänään onnistuimme pääsemään aivan neitseelliseen sushipöytään, jonka valokuvasin todisteeksi.

Menimme tänään metsään ja jäälle vasta iltapäivällä. Laskevan auringon oranssissa paisteessa nautimme toisesta syöpädiagnoosin  jälkeisestä päivästä. Beth oli sitä mieltä, että paistaa se aurinko risukasaankin.

16.2.2017

Tänään tuli puhelinsoitto Hatanpäältä, että pääsen kirurgin käsittelyyn 22.2.2017 kello 11. Ehkä silloin jo leikataan isompi pala jalasta.

17.2.2017

Lähdettiin mökille vaihtamaan juustot hiirenloukkuihin ja toteamaan, että putkimies oli unohtanut hommansa. Vaikka oli Etelä-Suomen hiihtoloma, lunta ei oikein näkynyt muualla kuin ojan pohjissa.

18.2.2017

Metsälenkillä ympäristössä. Beth laukkasi riemuissaan metsässä. Aurinko paistoi.

Mimmun porukat tulivat iltapäivällä talvilomalle.

19.2.2017

Aamupäivällä Päiväpaltassa. Aamuyöstä oli satanut puoli senttiä lunta.

19.2.2017

Iltapäivällä Hevonlinnassa. Lunta löytyi sopivasti lasketteluun. Jouni kiersi hiihtoladun ja oli jopa kaatunut mäessä. Me tytöt kiipesimme näkötornille ja joimme kaakaota ja laskimme pyllymäkeä.

19.2.2017

Nuoriso saunassa. Tiski jäi mummille.

20.2.2017

Mimmu, Jouni ja Minni lähtivät aamulla Turkuun Caribialle uimaan. Minä lähdin Nanan ja Bethin kanssa metsään ja sitten puolilta päivin Tampereelle.

 

21.2.2017 Aurinkoa omalla järvellä

21.2.2017

Mimmulta tuli viesti ja kuva. Omalle mökkipihalle on aurattu luistinrata. Jonkin ajan kuluttua tuli Jounilta viesti, että pihalle on aurattu retkiluistelubaana. Iltapäivällä viestitettiin, että Somerolla on ladut kunnossa.

21.2.2017

Venus näkyi suurena ja komeana länsitaivaalla kello 21 jälkeen. Otin siitä kuvan jalustalla 150 mm:n putkella ja suurensin (+ auto contrast). Yllätys, yllätys! Yötaivas ei olekaan tummansininen, vaan ihanan kukikas ja aniliininpunainen. Siitähän sais mielenkiintoisen kangasmallin "Avaruuden kukkaset".

22.2.2017

Menin bussilla aamulla Hatanpään sairaalaan kuulemaan melanoomatuomioni. Yksi kirurgi Saara tutki jalkani ja suunnitteli leikkausta ja määräsi erilaisia kokeita ja sydänfilmin. Minut siirrettiin Leiko24-osastolle ja siellä jatkettiin haastatteluja hoitajan kanssa. Toinen kirurgi kurkki oven raosta ja siirsi maanantain leikkauksen tiistaiksi, jolloin sitten kolmas kirurgi, joku Kari, tulee leikkaamaan ison kimpaleen säärestäni. Ja sen jälkeen...

23.2.2012

Sain tänään kaikki Corollen myytävät nuket koneelle. Nyt pitää vain tarkistella, että kaikissa nukeissa on hinnat ym. tiedot kohdallaan. Haikeata niistä on kyllä luopua. Jokaisella nukella on tarinansa

Oma kokoelma täytyy vielä kuvata.

24.2.2017

Piti lähteä Helsinkiin nukkeyhdistyksen kokoukseen, mutta koiravaunut olivat täysiä perjantai iltapäivänä, kun hesalaiset palasivat lomilta ja tamperelaiset lähtivät lomille. Lähdettiin siis omalla autolla.

25.2.2017

Jouni ja Minni leegoilevat.

Nukkeyhdistys sai puheenjohtajan ja hallituksen.

26.2.2017

Maijan kanssa lumisateessa Viitastenperällä.

27.2.2017

Ihanassa auringonpaisteessa järvilenkillä.

27.2.2017

Tämä on 14. syöpädiagnoosin jälkeinen päivä ja varsinaisen melanoomaleikkauksen aatto. Olen hyvässä kunnossa ja menen huomen aamulla leikkaukseen Leiko24-osastolle Hatanpäälle. Beth meni jo kuudelta Ollille ja minä olen syöpötellyt koko illan kahteentoista asti. Sitten ei saa enää syödä eikä juoda. Jos ei tottele, leikkaus peruuntuu.

28.2.2017

Menin hyvissä ajoin Hatanpään sairaalaan, Leiko24-osastolle. Jo viime viikolla kävin ihailemassa sairaalan remontoitua naistenhuonetta kokovartalopeileineen. Muuten parempi peili kuin Stockmannilla.

Menin kyllä osastolle aivan liian aikaisin. Koska yöpaita puettiin päälle heti tultuani, jouduin viettämään tuskaiset kolme tuntia maailman vetoisimmassa paikassa. Vaihdoin tuolia monta kertaa, mutta joka nurkassa veti. Aloin jo aivastelemaan kylmyydestä. Eräs rouva oli odottanut jo 7 tuntia ja hän pyysi siirtoa pois huoneesta. Hänellä oli todella huono olo. Komennettiin vain takaisin tuoliin ja sanottiin, että "odota, just kohta on sun vuoros". Vaatteeni oli viety jonnekin komeroon, enkä tiennyt lähteä niitä hakemaan.

Sanoin monelle hoitajalle vedosta ja sain vastaukseksi toteamuksen, että "ei voi mitään, ne on nämä uudet tehokkaat ilmastointilaitteet..."

28.2.2017

Leikkaus oli onnellisesti ohi kello 14.40 ja minut siirrettiin heräämöön, vaikkei minussa mitään herätettävää ollutkaan. Verenpainetta vaan tarkkailtiin niillä heräämösalin automaattisilla laitteilla. Kello 15 minut siirrettiin Leiko24-osaton huoneeseen no.1. Tiitu tuli tuomaan kahvia ja pullaa, kun osastolla ei ollutkaan, vaikka luvattiin. Ruoka sairaalassa oli hyvää. Jukurtti kyllä oli aina samaa Luonto-Mangoa. Ja leivällä oli aitoa perinteellistä lauantaimakkaraa. Tuli asuntosäästöajat mieleen.

Takaisin päiväkirjaan 2017