Hiidenkirnut

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Olin Hannun ja Kurkelan Paavon kanssa käynyt näillä kirnuilla joskus 10 vuotta sitten, mutta en yhtään muistanut, millaisia ne oli.

Kirnut olivat vaikeakulkuisessa maastossa ja sinne piti vielä kavuta tikapuita pitkin. Ulkomaalaisille turisteille oli laitettu varoitukset oikein kielillä.

Ensimmäinen kirnupari, Paholaisen liemikirnu, oli kuitenkin paikassa, johon Ronjakin pääsi.

Ylempänä oleville piti kiivetä tikapuita.

Ylhäällä oli useampia yksittäisiä kirnuja. Piispa Hemmingin kirnuun oli laitettu oikein tikapuutkin. Olikohan ne puhdistusta vartan vai olisikohan sinne saanut turistitkin mennä pohjalle.

Ronja jäi odottamaan alas portaitten ja tikkaitten juureen. Huutelin sille vain ohjeita ylhäältä. Ehkä joku parkkipaikalla olevakin huomasi, että olen ylhäällä, koskapa autosta oli viety Prisman muovikassi, jossa oli  päivän ruokaostokset ja siniset vihot. Olin kai jättänyt repsikan puolen etuoven auki epähuomiossa. Se oli ehkä rangaistus siitä, että olin ostanut iltakahville kaupan syntisimmän viinerin. Harmittaa, että siinä meni neljä kallista paristoakin, jotka ostin otsalamppuun.

Takaisin päiväkirjaan 2008