Huutokaupassa

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Se oli hyvin erikoinen tilaisuus. Huutokaupanpitäjällä oli hirveä valta tässä huutokaupassa. Hänelle oli annettu määräys hävittää tavara ja sen hän tekikin. Hän yhdisteli tavaroita kauheiksi eriksi, löi tavaran myydyksi ennen kuin kansa edes pääsi kärrylle, mitä oltiin myymässä. Esimerkiksi kaikki lelut hän yhtäkkiä paukautti myydyksi. Minä olin kiinnostunut monesta yksittäisestä esineestä, mutta en edes pysynyt kärryillä, milloin hän myi koko pitkän pöydän päällisen ja alustan. Lisäksi se viuhahti samalle perheelle, jonka tyttärelle hän oli lahjoittanut juuri laatikollisen leluja.

Nita oli pyytänyt myymään erikseen ison suurikorvaisen mohairnallen, jonka hän sitten heti saikin, kun meklari paukautti sen myydyksi, ennen kuin ymmärsimme, että sitä nyt huudetaan. Soin nallen kyllä Nitalle, onhan hän karhuihmisiä ja asiakkaani. Toinen, jota oli erikseen pyydetty huudettavaksi oli mohairterrieri. Ajattelin, että ei kai se meklari kaikkia tavaroita voi heitellä mielensä mukaan ja huusin sen. Annoin koiran kuitenkin Tarjalle, koska hän on koiraihmisiä ja tarvitseehan Laika kaverin.

Huusin yhden rihkamakoruja täynnä olevan korurasian muutamalla eurolla, kun se ei näyttänyt menevän kenellekään. Rasiassa oli perheen risat rannekellot ja kaikki muutkin korut, joita ei käytetä tai jotka ovat rikki tai jotka ovat tulleet jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä. Muutama vanha strassikoru maksoi hinnan takaisin ja olihan lipas uusi ja ehjä. Kellojahan minä en tarvitse, kun en käytä. Patteritkin maksavat niin paljon.

Tarja oli tutustumiskierroksella löytänyt liinavaatepöydästä yhden pienen brodeeratun pääsiäisliinan ja sovittiin, että minä huudan sen hänelle, kun minun nimissäni oli se huutonumero, joka nostetaan, kun halutaan korottaa huutoa. Siinä vaiheessa luulimme, että kaikki liinat, ainakin hienoimmat, myydään yksitellen. Olinhan nähnyt antiikkimessuilla samantapaisia liinoja ja hinnat olivat 150 - 200 euroa. Ilmeisesti koko salillinen mummoja oli tullut ostamaan yksittäisiä pitsilakanoita ja liinoja. Mutta meklaripa yhdisti kaikki pöydällä olevat tekstiilit yhdeksi hirveäksi kasaksi ja lisäsi siihen päälle vielä yhden vanhan ryijytyynynkin. Saadakseni Tarjalle sen yhden pienen pääsiäisliinan, minun piti siis huutaa 50 kg muita liinoja. Sen tein, minkä lupasin. No nyt minulla on paljon kauniita kukkaliinoja myytäväksi kirppiksellä. Tosin niitä ei uskalla laittaa mihinkään itsepalvelukirppikselle, näyttävät ne niin arvokkailta. Löysinpä kasasta kotona kuitenkin pannumyssyyni uudet kukalliset ruotsalaistyyliset päällyskuoret.

Takaisin päiväkirjaan 2008