|
Ihmesieni |
|
Pääsivu |
Minä Leena |
Henkireikä |
Elämäni eläimet |
|
Maailmanmatkaaja |
Luonnossa |
Nukkeateljee |
Päiväkirjat |
|
|
|
 |
|
Tämä ihmesieni pukkasi itsensä
läpi jalkakäytävän asfaltista Kasarminkadulla Taidemuseon
kulmilla. |
|
 |
|
Sieni
tosiaan mursi itse asfaltin. |
|
 |
|
Keräsin
muutaman sienen mukaani malliksi, että saan tunnistaa sen.
Se oli todella tiivis ja kova. Tuoksu oli lempeä ja
herkullinen. Olisi voinut haukata siitä vaan, mutta taitaa
olla lyijypitoinen kasvupaikkansa takia. |
|
 |
|
Puhdistin
sienet tarkempaa tutkimusta varten. Lakin pinta oli
valkoinen, keskeltä vähän ruskehtava. Heltat olivat
punaruskeat, myöhemmin tummenevat , nuorella sienellä
vaalean ruskeat. |
|
 |
|
Halkaisin
sienen ja tutkiskelin edelleen. |
|
 |
|
Toin
sienikirjat Tyrnävältä, että sain selville, että
kysymyksessä oli puistoherkkusieni. Netistä ei kovin
paljon tietoa ko.sienestä löytynyt, mutta omistamastani
sienikirjasta (Järvinen - Kosonen - Joutjärvi:
Parhaat ruokasienet ja
maukkaimmat sieniherkut, WSOY 1998, s.173) sain tyhjentävän
vastauksen. Raskasmetallien takia ei suositella syötäväksi.
Harmi! |
|
Takaisin
päiväkirjaan 2008 |