Iinatti

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Päivällä kaupungilla asioidessa en vielä huomannut, että maa oli jäässä, mutta heti lähdettyämme autolta parkkipaikalla, huomasin, että maa oli huurteessa ja polulla lätäköt jäässä. Ronja hyppäsi heti autosta tutkimaan maassa lojuvaa vessanpyttyä. Se oli niin tuore, että urea-aromit olivat tallella tai joku kettu oli käynyt nostamassa koipea pytyn reunaan. Mielenkiintoinen näky sinänsä. Kaljapaketteihin on tottunut, mutta, että pytty, ehjä kokonainen pytty!

Olimme unohtaneet, että kellot oli siirretty talviaikaan: pimeähän tulikin siis tuntia aikaisemmin. Kuvia ei oikein enää voinut ottaa. Iinatin kuntopolun pohja on aika kova ja nyt, kun se oli jo jäässäkin, tulivat jalkapohjat kipeäksi. Oikaisimme alkumatkasta metsäpolkua, joka oli paljon kivempi kulkea ja Ronja sai olla vapaana.

Reitti on merkitty hyvin ja kilometrin välein voi taulusta lukea paljonko on kilometrejä jäljellä tai takana. Näkee myös  millä koordinaateilla seisoskelee tällä maapallolla.

Takaisin päiväkirjaan 2008