|
Äiti oli
aika toipilas vielä. Ei jaksanut vielä syödä itse, mutta
kuume oli alkanut laskea. Nestettä tankattiin nyt
litrakaupalla ja joitakin lääkkeitä meni protestilistalle.
Olin eilen kysynyt Kirstiltä, voisiko hän joskus käydä äitiä
katsomassa, esimerkiksi keväällä viemään siihen kuistille
aurinkoon. Kirstipä pani tuumasta toimeen ja tuli heti
seuraavana päivänä uimahallireissullaan katsomaan. Kirsti
oli tuonut joulutähdenkin, jota esittelin äidille. Kyllähän
hän jo vähän raotteli silmiään ja ymmärsi jopa, mitä
puhuttiin, mutta puhe oli vielä epäselvää. |
|
Syötin
äidille vähän suolaista ruokaa, jälkiruoan ja lisäksi Hannun
keittämää soppaa, joka oli tehty Tyrnävän mansikoista ja
vadelmista. Kiisselit ja sopat kyllä liukuvat kurkusta alas,
peruna ei vielä oikein hyvin.
Lähdin
pariksi tunniksi kotiin ja leivoin siellä sämpylätaikinan.
Tulin sitten puoli kuudelta syöttämään äidin uudestaan.
Ruokana oli riistakeittoa, mutta kovat lihan muruset eivät
oikein tahtoneet mennä kurkusta alas. Toin uuden annoksen
Hannun soppaa ja se näytti kelpaavan. |
