|
Tämän mökin
edellinen myyjä sai sydänkohtauksen juuri kaupantekoa
edeltävänä yönä. Minäkin valvoin lähes koko yön, koska
vieressäni nukkuva karhu urisi, paukkui, korahteli ja pomppi
ja pelkäsin, että sydäri tulee aamuyöstä. Kaupanteko
oli jo kymmeneltä Tyrnävällä, joten aamulla piti ajoissa
herätä. Siistiydyin ja laitoin Kivi-Pekoissa tekemäni korut
päälle juhlistamaan vakavaa hetkeä.
Kaupantekotilaisuus olisi ollut vain
parin minuutin mittainen, mutta "pojat" intoutuivat kilvan
kehuskelemaan Amerikan matkoillaan ja muilla avuillaan.
Lisäksi toimisto oli niin steriili, että voin melkein
pahoin. Luopuminen ei enää tuntunut tuskalliselta. Minä elin
maatilani loppuun ja luovutin sen hyvässä kunnossa
eteenpäin. Se oli minun henkireikäni, se hoiti minua ja minä
rakastin sitä. Nyt palaan kai taas kiertolaiseksi.
|
