Kiviharju

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Kiviharju sijaitsee Vaalan tien varressa Saarelaa vastapäätä toisella puolella tietä. Itse asiassa polku, jota laskeuduimme alas harjulta jatkui Saarelaan. Tien alkupäässä oli pari peltoa, joilla oli myllerretty kaivinkoneilla jotakin mössöä, joka oli varastoitu isoina aumoina lähelle tietä. Näytti kompostijätteeltä. Tie oli hirveän heikkokuntoinen, sillä siinä oli ajettu työkoneilla ja varmaan kelkoilla.. Uhmasimme auton jousitusta ja ajoimme pitemmälle korkealle harjulle, jossa alkoi mielenkiintoinen kivierämaa. Harmi, että valo ei enää oikein riittänyt kuvaukseen. Ajatella, että lähes Oulun keskustassa on tällainen paikka!

Olimme keittäneet kahvia termokseen ja Ronjalla oli lisäksi muroeväät. Nostin eväät kivelle. Ronja huomasi 2 spelttipullaa ja jäi vartioimaan niitä. Oli varmaan laskenut, että toinen oli tarkoitettu sille.

Mikä pettymys: äiti söi molemmat ja tukki hyvältä tuoksuvat päällyspaperit sammaleen alle. Pettyneenä se hyppäsi kiveltä ja jatkoi puolukoitten syömistä mättäistä. Keräsimme noin litran puolukoita, viimeiset käsikopelolta 17.45, kun pimeys laskeutui.

Poikkesimme Aalikkokankaalle menevältä polulta pienemmälle hyvin kapealle polulle, joka vei vallantietä kohti. Karttaan oli merkitty poikkipolku, josta olisimme päässeet suoraan autolle, mutta tuossa nuoressa tiheässä taimikkoputkessa emme löytäneet risteystä. Suunnistimme auringonlaskua kohti omaa polkuamme ja osuimme noin puolen kilometrin päähän autosta. Hieno retki ja mikä parasta: ei yhtään autonromua eikä bonnelpatjaa, vain yksi jääkaapin ritilä.

Takaisin päiväkirjaan 2008