Kompostointia

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Tätä viikonloppua voi hyvällä syyllä sanoa kompostiviikonlopuksi. Että minä olen omistanut 1970-luvulta lähtien siirtolapuutarhapalstan, 80-luvulta lähtien omakotitalon ja 10 vuotta maatilan ja elänyt kuusikymppiseksi tajutakseni yhtäkkiä, että multa, joka kompostista tulee, onkin niitten otuksien kakkaa, jotka siellä asuvat. Se on siis lantaa ja siksi niin kuumenevaa.

Muutama minuutti sen jälkeen, kun olin laittanut kaslerin siivun kompostiin, noin miljoona 1,8 mm:n valkoista innokasta toukkaa oli sen kimpussa. Mistä niitä yhtäkkiä siunaantui niin paljon. Muniko se turkoosi kärpänen niin vilkkaasti ja kasvoivatko ne niin nopeasti.

Syötyään lihan uudet kotieläimemme hävisivät yhtä nopeasti kompostin syövereihin kuin olivat ilmaantuneetkin. Ehkä ne menivät ruokalevolle. Illalla luin mitä ihmeellisimpiä juttuja tästä uudesta tuttavuudesta internetistä. Siellä näitä toukkia myytiin 10 kpl:n pusseissa terveydenhoitotehtäviin. Toukkakauhuisille otukset laitetaan teepussin näköisiin pusseihin, joiden seinämän läpi toukka syö. Niin, mitä syö? Ihmisen lihaa, mutta kuollutta. Minua kiinnosti myös, milloin nämä miljoona kotieläintäni muuttuvat kärpäsiksi. Tapahtuuko se minun aikanani vai mökin tulevan omistajan aikana.

Takaisin päiväkirjaan 2008