Lennu-Nalle

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Kaijasta suorastaan paistoi, kuinka ylpeä hän oli uudesta nalle-pojastaan.

"Sanoisko tää nalle mitään?" kysyi Tiitu Pohjolan Kirppiksellä, kun tapasimme Lennun ensi kertaa 6.10.2007. Ehkä nalle ei vielä pystynyt vastaamaan, olihan sillä aika mittava suuoperaatio odotettavissa.  Nenäkin oli kadonnut. Minä sanoin heti, että Kaija varmasti haluaa tämän. Otin siitä pari kuvaa ja ajattelin lähettää ne pyhäiltana hyväksyttäväksi.

Lennu kyllä katseli ihmeissään paidannappisilmillään ja yritti jotain mutistakin, kun sulloin sen tiukasti takaisin paikalleen hyllyyn." Eikö ne mua huolineetkaan?" Ajattelin silloin, että kyllä se täällä pysyy pyhän yli; kellohan oli vähän vaille kolme ja kirppis suljettaisiin hetken päästä. Yleensä ei pitäisi jättää koskaan mitään löytämäänsä. Aina joku vie sen seuraavalla minuutilla. Samaa nallea et sitten löydä koskaan. Ja sitten harmittaa koko loppuelämä.

En saanut kuvaa sitten lähetetyksikään, koska tietokoneeni meni pimeäksi sunnuntaina. Niinpä soitin heti maanantaiaamuna kirppikselle ja pyysin laittamaan nallen sivuun. Iltapäivällä kävin noutamassa sen ja soitin Kaijalle, että nyt se oli pelastettu. Kaija halusi ristiä sen minun mukaani ja kysyi, mitä lempinimiä minulla on ollut. Partionimeni oli ollut Lepsu 50- ja 60-luvuilla. Nimen sisältämän vireyslatauksen takia, Kaija kuitenkin ehdotti Lennua, mikä nimi vastasi paremmin nykyajan tehokkuusvaatimuksia. Nallesta tuli siis Lennu, minun mukaani.

Kaija oli puhdistanut kankaan, ommellut uuden nenän ja laittanut nappien tilalle emalisilmiä vastaavat uudet silmät. Suustahan oli ollut joitain lankoja jäljelläkin, että vanha ilme saatiin säilytetyksi. Näin Lennu heräsi uudestaan henkiin.

Takaisin päiväkirjaan