Mustikkakangas

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Niin kuin lapsena, metsässä on kiva syödä eväät, että jaksaa takaisin. Metsä oli hyvin kaunista ja helppokulkuista varsinaisella kankaalla, mutta muuttui joka puolella suoksi.

Löysin mukillenikin sopivan telineen ja ympäriltä sai istuen kerätä jälkiruoaksi suuhunsa mustikat.

Mustikkakankaan eteläosassa kulki kaunis metsätie, joka oli välillä havunneuloin katettu ja vuoroin ohutta hiekkaa.  Tien reunat olivat punaisena puolukkaa.

Kauneus tosin loppui paikallisen autoromuttamon kohdalla. Muutenkin Mustikkakankaan tienvarsi oli heti 100 metriä Vaalantieltä täynnä kaikenlaista romua kaksinmaattavasta bonnelpatjasta moottoriveneisiin. Juuri palattuani kankaalta yksi auto tyhjäsi metsään peräkärrystä rakennuslevyjä ja muuta jätettä. Ajattelin, että olemme siis liian lähellä kaupunkia.

Keräsin kahtena iltana mustikoita, vaikka Kalevan toimittaja ei ollut löytänytkään. Sain kuitenkin pari litraa.

Takaisin päiväkirjaan 2008