Niileskankaan alkupää oli komeaa hongistoa.
Pohjakasvillisuus näytti olevan mustikkaa. Koko päivän oli
satanut, mutta nyt juuri oli pilvessä kahden tunnin aukko.
Koko syyskesän retkillämme en ole muuten tarvinnut vielä
sadetakkia enkä myöskään hanskoja. Syksy on ollut leuto.
Niin leuto,
että sieniä on alkanut nousta taas runsaasti polun varsille.
No, ei kai ne kuitenkaan mitään syötäviä ole, vaan jotain
lahottajia. Täytyy tutkia taas sienikirjaa.
Kuljimme
kangasta polkua pitkin kohti Niilesjärveä. Tällä kankaalla
oli taas niitä outoja kivikasoja. Olisikohan ne aivan
luonnonvaraisia? Keräsimme puolukoita polun varresta
puolitoista litraa ja kun tulimme kotiin, oli jo aivan
pimeää.
