Päiväkirja 2006

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

   

14.10.2006

Onni on nähdä koiransa häntä pystyssä.

Ronjan häntä iloisesti pystyssä , kun juostaan jokirantaan Jokelassa.

2.12.2006

Tänään ostin itselleni asunnon. Olinkin ollut jo kauan ilman omaa talviasuttavaa asuntoa. Elokuussa loppui lainanlyhennykset autotallilainasta. Olen ollut suorastaan sairas, kun minulla ei ole ollut velkaa. Nyt olen taas tasapainossa.

Uusi asuntoni Oulun koskenniskassa.

6.12.2006

Olen tehnyt yötä päivää Tuiran kirkon seimeä. Mikä siinä on, että aina se jää viimetippaan, vaikka oli koko vuosi aikaa. Olisi luullut, että toisen seimen tekeminen on helpompaa. Kaikki virheetkin on jo kertaalleen tehty. Aika on kuitenkin rajallinen resurssi ja myös fyysinen kunto on rajallinen. Jos nyt selviän tästä projektin loppuun, pidän itseäni elämäni sankarina.

Aasin tekeminen on työlästä.

7.12.2006

Ostin huuto.netistä kaksi saksalaista Minerva-nukkea, toinen oli oikeastaan vain pää, peltipää. Toinen oli ihanakasvoinen selluloidinukke 20-luvun lopulta. Hajotin nuken heti osiin. Pään sisältä löytyi helmikuun 1929 sanomalehti, jota jäin hetkeksi lukemaan. Katselin nukkejani koko päivän ja olin onnellinen ostoksestani.

Huuto.netistä löydetyt Minervat.

Terttu vei tänään pikku-enkelin ja Jeesuksen kirkolle, kun heidän piti esiintyä jossain videossa.  Tein pikaisesti enkelille sandaalit ja vaihdoimme peruukin tummaksi, koskapa hänen piti esittää pientä paimenpoikaa. Annoin Tertulle myös yhden paidanhihan vaatteittentekoa varten.

Jeesus pääsi välillä elokuvatähdeksi.

8.12.2006

Tänään oli tehokas päivä. Lampaat ja karitsat valmistuivat vauhdilla. Aasille en uskaltanut vielä laittaa turkkia, koska massa oli vielä kosteaa. Sehän voi vielä homehtua. Sain tehdyksi kengät Joosepille ja Marialle. Tein paimenille koukkusauvat ja Joosepille kävelysauvan, Ompelin myös pääliinoja. Vielä pieni pinnistys, niin ensimmäiset kirkkoon lähtijät ovat valmiina. Anni-lammas syntyi juuri samana päivänä, kuin viime vuonnakin,  Annin päivän aamuna.

Aino syntyi Ainon päivänä.

9.12.2006

Olen leikkinyt Annin kanssa koko päivän, jopa niin, että sen kihara turkki on yön ja päivän mittaan suoristunut. Se näyttää aivan kerityltä. Kävin ostamassa ruohomaalia Kärkkäiseltä ja akut kameraan, kun vanhat eivät enää lataudu. Päivällä borssikeittoa syödessä mietin, onko kellään muulla ruokapöytä täynnä aaseja, lampaita, karitsoja, massoja, liimoja karvakankaita, vietereitä, hengityssuojaimia, piirustuksia, teippejä, aluslevyjä nyöriä, paimenten sauvoja, nuppineuloja, rautalankaa, työkaluja ym. Sain kuitenkin raivatuksi pöydän kulmalta lautasen kokoisen tilan.

Mahtuuko tälle ruokapöydälle vielä syömään?

10.12.2006

Kävimme päiväseltään Tyrnävällä hakemassa vastat joulusaunaan. Löysin myös sopivan pikkujoulukuusen omasta kuusikosta. Oli kyllä outoa: joki oli täpötäynnä vettä, lunta ei ollut yhtään, nurmikot vihersivät, orvokit kukkivat ja naapurin lehmät käyskentelivät laitumella. Päivä oli kuitenkin vain muutaman tunnin mittainen. Siitä tiesi, että oli joulu tulossa. Hain olkia Pirkolasta seimeen laitettavaksi.

joulukuusi löytyi helposti lumettomassa metsässä.

10.12.2006

Kyllä karitsojen synnyttäminen on paljon helpompaa kuin Annin. Jutta syntyi Jutan päivän iltana ja Tatu maanantain alkutunneilla. Ne näyttivät kyllä paljon isommilta lampailta kuin viimevuotiset karitsat, sillä turkki oli paksumpi.  Karitsoita on ihana katsella. Ensi vuonna teen  tummiakin lampaita ja ehkä kokeilen kiliä. Olihan oma vuoheni Urkki  näitten karitsojen mallina toissa kesänä.

Jutta ja Tatu viettävät nimipäiviään.

11.12.2006

Ompelin maanantaipäivän viimeisiä vaatteita paimenille. Iltasella aloitin aasiurakan, joka kestikin aamuneljään. Turkki pölysi hirveästi, varsinkin kun saumat piti ohentaa, koska kangas oli jäykkää. Aamulla Aapeli-aasi sai vielä otsatukan, harjan ja hännän. Vähän jännitti, kannattavatko jalat raskaan pään ja vartalon. Viime vuonnahan jouduin jämäyttämään jalat. Näytti kestävän, mutta jalat piti asetella tukevasti.

Aasi syntyy tuskalla.

12.12.2006

 

Tein aamupäivällä aasille pakkaukset selkään, valjaat rohdinpellavasta ja yhden koristetupsun.  Joosepin partaan laitettiin vielä harmaata ja vanne päähän. Aila tuli iltapäivällä noutamaan Marian, Joosepin ja Aasin , pätkän nasaretilaista tietä, neljä setripuuta, yhden viikunapuun ja kaksi pallotuijaa. Lisäksi hän vei oljet ja heinät. Hän lupasi pitää huolta matkalaisista. Lampaat jäivät vielä pariksi päiväksi laitumelle tälle puolen jokea.

 

Aila tuli noutamaan Nasaretin verollepantavat ja teki tuttavuutta Aapelin kanssa.

13.12.2006

Tänään aloitin härän työstämisen. Kokemuksesta tiedän nyt, että uusi pulverista sekoitettu massa kuivaa näin paksuna kerroksena noin viikon. Ensi viikon puolessavälissä on odotettavissa jälleen "karvainen" yö. Onneksi härän turkki on huomattavasti helpompaa työstää kuin esimerkiksi aasi.  Pitää vaan laittaa ohut vaahtomuovi turkin alle. Terttu kävi iltapäivällä tuomassa pienen paimenpojan ja Jeesuksen takaisin. Videointi oli onnistunut hienosti.

Iltapäivällä kävin myös pankissa tekemässä asunnon kauppakirjat. Voi että on kevyt olo taas, kun on kunnolla velkaa. Saan avaimet vasta myöhemmin. Laitoin kuitenkin samalla pankkireissulla jo vuokrausilmoituksen  Kalevaan. Eihän minulla ole kuitenkaan varaa asua asunnossani, ei ainakaan vielä.

Tämän vuoden viimeinen härän synnytys.

14.12.2006

Aamulla kävin röntgenissä. Kuukausi sitten vasemman keuhkon alalohkosta löytyi kuviolisää, jota nyt tutkitaan. Kyllä kai kahdenkymmenen vuoden posliinimassalla ja kipsillä läträäminen alkaa näkyä keuhkoissa. Pahinta on tietenkin se keraaminen vanu, jota käytetään uunin kansissa ja osien tukemiseen uunissa. Lisäksi 80-luvulla hiottiin surutta posliini ilman suojaimia kuivana, eikä kukaan sanonut, että se on vaarallista.

Iltapäivällä viimeistelin paimenia. Otan vielä arkistokuvat ilman partaa kaikista parrallisista. Hannusta tehty paimen alkoi näyttää niin hauskalta, että sillä piti vähän leikkiäkin. Kun nuken sisällä on luuranko, sitä on kiva taivutella eri asentoihin.

Paimen odottolee jo pääsyä Tuiran puolen niityille.

15.12.2006

Kirjoitimme yöllä 60 joulukorttia. Miksi ne osoitteet ovat aina kirjoitettu väärään paikkaan ja miksi niitä ei löydy silloin, kun punainen joulukuori pitää palauttaa.

Tänään on taas se rahanpulituspäivä. Maksoin alv-verot, lasten asuntosäästöt, internettien ylläpidot ja kaikki laatikossa olevat laskut. Alkukuun lisäverot olivat jo syöneet lähes koko tilin heti sen tultua. Nyt meni kaikki suloisesti nollille. Junalippu Tampereelle pitäisi kuitenkin saada ostetuksi.

 

Husmodern-lehden joulunumero 1944.

Työpaikkalääkäri ei ole soittanut, joten ei kai se kuvio keuhkoissa ollut sitten hirveän vaarallista (toivotaan). 

Askartelin koko päivän seiminukkejen vaatteitten , kenkien ja ripsien kanssa ja valmistin härälle takapuolikappaleen. Tuntuu kuitenkin, etten saa oikein otetta työhön ennen kuin röntgentulokset ovat tulleet.

Ripsien liimaus vaatii monet silmälasit päällekkäin.

16.12.2006

Tänään sain valmiiksi ne kaksi sinistä Ullaa, jotka on jo tilattu pari vuotta sitten ja jotka ovat olleet tikkuna lihassani. Luulen, että asiakas ei huoli niitä enää, mutta ei se haittaa, tulipahan valmiiksi ja minusta on ihana katsella niitä itse. Ullan muoteilla ei enää oikein saa valetuksi, joten jääpähän itsellekin joku muisto. Ostin niille soikeat puurasiat, jotka aion pehmustaa sisältä ja laittaa kauniiksi ulkopuolelta. Minulla on kesken vielä pari Ulla projektia. Sveitsin Burgdorfiin pitäisi lähettää vielä mekko. Housut jo sain tehdyksi joulupakettiin perjantaina. Nukke lähti viime jouluksi.

Siniset Ullat valmistuivat vihdoinkin.

17.12.2006

Iltalenkillä käydessämme kävimme Ronjan kanssa katsomassa uuden  asuntoni tilaa. Edellinen asukas ei ollut muuttanut vielä kaikkia tavaroita eikä siivonnut. Nyt kun suurin osa tavaroista oli poissa, tuntui vähän pelottavalta mennä ikkunan viereen ja parvekkeelle. Oli se niin korkealla. Minulla oli vuokrausilmoitus lehdessä tänään, mutta kiinnostusta ei näyttänyt olevan.  Vain yksi pari kävi katsomassa. Täytynee tehdä vähän remonttia. 70-luvun ruskeat keittiön kaapit ja tumma kylpyhuone eivät minuakaan kyllä enää viehättäneet.

Kyllä polvet vähän tutisivat parvekkeelta katsellessa.

18.12.2006

Viimeistelin nyt kaikki paimenet , että Aila voi viedä ne kedolle toiselle puolelle jokea. Tänään siirryin enkelien vaatteisiin. Huomenna on härkä varmaan myös niin kuiva, että sille pääsee laittamaan nahkaa. Onkin Iisakin päivä. Viime vuonnakin härkä syntyi Iisakin päivänä.

Pimenet odottavat Betlehemiin lähtöä.

Hannu maalasi seimirakennuksen saranat ja naulanpäät ja lautojen sahauspäät. Välillä hän leikki näköisnukellaan ja oli tyytyväinen, kun se vihdoin valmistui.

Hannu ihailee näköisnukkeaan.

Sain Tiitulta kutsukortit postitettavaksi. Olemme päättäneet juhlia 90-vuotissyntymäpäiviämme Tampereella perjantaina  29.12.2006. Minä postitin maanantaina 40 kutsua. Tosin en muista kenelle postitin kutsukortteja. Niitäkin juhlia pitäisi alkaa miettiä, mutta ensin pitää saada härkä ja enkelit Tuiran kirkkosaliin ja onko tässä joku joulukin välissä. Äitiä käyn kuitenkin katsomassa viikonloppuna Kalajoella Marjatar-kodissa.

Kerran kesäällä 1978 Vihnusjärven rannassa.

19.12.2006

Aila kävi noutamassa paimenet, lampaat ja ruohikon. Härkä ja seimikaukalo olivat vuorossa. Oli Iisakin päivä. Viime vuonna härkä oli syntynyt Iisakin päivänä, mutta nyt näytti siltä, että synnytys kesti pitempään ja niin tämänvuotinen härkä olisi Benjamin. Härän karva ei onneksi pölissyt niin paljon kuin aasin nahka. Kuuntelin Ranskan  Tv5:ta koko yön ja opin yhden sanan tänä yönä: embouteiller. Yön aikana sitä sanaa hoettiin noin 500 kertaa. Onko kysymys sitten liikenneruuhkasta vai viinin pullottamisesta, en tiedä, sillä katseeni oli yksistään Benjaminin mahassa, ei televisioruudussa.

Benjamin-härkä synnytys alkoi illalla.

19. - 20.12.2008

Ompelin koko yön. Hannu kävi kello neljältä kyselemässä, miten menee. Vielä kaksi jalkaa ja sarvien ja korvien kiinnitys. Kello 06.18 menin nukkumaan pariksi tunniksi. Ronja jakoi nyt sohvan uuden kotieläimen Benjamin kanssa.

Aamulla kello kuusi lopetimme työt.

20.12.2006

Aamulla Benjamin syntymä- ja nimipäivänä ompelin sille vielä hännän ja häntätupsun. Hannu sanoi, että härällä on osso bucco eli häränhäntä on aika paksu ylhäältä. Minä en kuitenkaan jaksanut enää repiä tasapaksua häntää irti. Ei kai kirkolla kukaan tee siitä häränhäntäruokaa. Valmistin Tyrnävän koivuista telineen seimikaukalolle ja maalasin sen kaukalon saven väriseksi. Hioin hengitys- ja silmäsuojaimien kanssa tähden ja gessosin sen kaksi kertaa. Huomenna päivän valossa näkee, onko se sileä. Kello on puoli yksi ja aion jopa mennä nukkumaan, vaikka enkeleillä ei ole vaatteen vaatetta.

 

Ennen kampausta Benjamin muistutti maanjussi Anssin härkiä.

21.12.2006

Heräsin puhelimen soittoon. Nyt alkoivat syntymäpäiville ilmoittautumiset tai oikeastaan kyselyt, miksi sitä ja sitä ei ollut kutsuttu. En tiennytkään, että se oli niin tarkkaa. Lähettelin kutsukortteja oikeastaan vain ajo-ohjeiksi.

Valmistin talliin uuden seimikaukalon, omaa risainia.  Harjoittelin vanhoja partiotaitoja, narusidoksien tekemistä seimen jalkoihin. Ne tuntuivat tukevilta, mutta päivän leikkimisen jälkeen ne alkoivat lenuta. Seimi pysyi kuitenkin kasassa, ja Aila sanoi, että se voi olla näin . Ei kai ne silloin 2000 vuotta sittenkään varmaan saaneet sitä tukevaksi, kun ei ollut naulojakaan.

Benjamin ihmettelee uutta risainseimeään.

Hioin tähteä, mutta gesso rullaantui santapaperin alla pois  kuin erikeeperi. Ajattelin, että otan koko gesson pois ja vaihdoin karkeampaan hiomapaperiin. Ja kas, nyt gesso hioitui normaalisti, niin kuin pitikin. Että piti elää kuusikymppiseksi, että tuonkin oppi yrityksen ja erehdyksen kautta. Maalasin tähden kultaiseksi ja perjantaina  lakkaan sen ja kiinnitän siihen jalokivet.

Olen altistunut paperimassan hiontapölylle.

 

22.12.2007

Aila vei sitten minun hienon härkäni. Hannukin piti sitä jo kotieläimenä. Olihan se asustanut meillä jo runsaan vuorokauden. Seimirakennus ja rakennuksen lattia ja Jeesus kapaloineen lähtivät myös Tuiran puolelle. Työhuoneessa näytti jo autiolta. Kannoin neljä laatikkoa pitsiä varastosta. Autius hävisi hetkessä. Siivoilin vähän, että pääsin rakennustöiden ja karjankasvatuksen jälkeen taivaalliseen tunnelmaan, leikkimään kahden enkelini kanssa.

Hannu luovuttaa Benjaminin Ailalle.

23.12.2007

Valmistin ensin siivet ja sädekehän Isolle enkelille . Valkoisia sulkia ei saanut sitten mistään. Syynä on lintuinfluenssan pelko. Piti ostaa pieniä siipiä, joita sai Glorexilta ja repiä niistä sulat ja liimata taas isompaan pahviin. Yksiin isoihin siipiin tarvittiin neljät pikkusiivet. Oli vuorokausi aikaa ja aloin kunnianhimoisesti ommella alusvaatteita ja mekkoa enkelille.

Enkeli saa siivet.

24.12.2006

Ompelin yötä päivää perjantain ja lauantain.  Solmin enkelin tiaran lauantai-iltana. Siihen olin ostanut Keski-Euroopasta aidot Swarovskin kristallit, jotka loistavat ihanasti valon sattuessa niihin. Valmistin tähden kullasta ja jalokivistä jouluaaton aamutunneilla. Kirkkaat strassikivet olivat niin vähissä, että päätin säästää ne tietäjien koruihin , miekkoihin ja kruunuihin. Käytin kaikenvärisiä kiviä, mitä varastosta löytyi.

Minun oli tarkoitus mennä Kalajoelle lauantaina, mutta se reissu jäi tekemättä, lahjat jäi laittamatta, koti jäi siivoamatta ja koristelematta, kakut, pullat, tortut ja piparit leipomatta, jouluruoat valmistamatta, mutta joulun rauha laskeutui  hiljalleen meidänkin perheeseen.

Seimen tähti syttyi jo aattoaamuna kello 2.

Enkeli valmistui aamulla 6.30. Puku nyt ei tullut aivan valmiiksi. Napit ja nepparit jäivät ompelematta ja puvun rintamuksen koristeet jäivät suunniteltua vaatimattomimmiksi. Samoin kaikkia hiuksia en ehtinyt rullata papiljoteille, joten keskitukka jäi vähän pörröiseksi. Enkeli näytti kuitenkin ihanalta pehmeine siipineen ja kunnianauhoineen, jonka Kukkakauppa Kanerva oli jälleen minulle tekstannut.  Suljin työhuoneen oven ja avaan sen vasta ensi vuonna.

Vein enkelin ja tähden Tuiran kirkkoon ennen kymmentä aattoaamuna.

Ihana enkeli aattoaamuna kello 6.30.

Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen, maa oli lumeton ja kaupunki hiljainen. Tilhet ja punatulkut tulivat tänään ja juopottelivat koko päivän runsaalla pihlajanmarjasadolla.

Veimme Merjalle ja Pirkolle Hannun leipomat hedelmäkakut ja tullessa kiipesimme uuden asuntoni parvekkeelle ihailemaan jouluaattoista kaupunkiamme. Yleensä olin käynyt siellä vain iltayöstä koiraa ulkoiluttaessa. Huikeat näkymät avautuivat eteemme kaamosauringon paisteessa. Huoneistossa oli vielä edellisen asukkaan tavaraa, joten pääsemme maalaamaan vasta ensi viikolla. Kun palasimme kotiin, menin heti nukkumaan ja heräsin vasta iltapäivällä.

Jokimaisema uuden asuntoni tuuletusparvekkeelta.

Olimme päättäneet pitää joulun vasta tammikuussa kaiken stressin jälkeen. Siksi meillä ei ollut mitään erikoista iltaohjelmaa. Söimme kuitenkin vähän kinkkua ja laatikoita. Myöhään illalla lähdin Ronjan kanssa kaupungille valokuvaamaan. Luulin, että koski oli auki, mutta sieltä laskettiinkin vain vähän vettä. Koskesta emme saanet kuvia, mutta koko kaupunki oli juhlavalaistu. Otimme kuvia Koskenniskasta Tuiran puolelta. Kaikilla muilla näytti olevat juhlavalaistus, mutta ei meillä.

 

Uuden asuntoni edustalla on puisto ja pieni metsikkö. Rusakko asustaa siellä ja käy syömässä talojemme omenapuita. Palattuamme omalle puolellemme jokea ja saapuessamme metsikköön, Ronja huomasi jälleen rusakkoystävänsä ja antoi sille vähän joulukyytiä.  Joulu oli tullut.

Ronja jouluyönä uuden asuntomme pihalla.

Olinhan minä ollut niin kilttinä kuitenkin tänä vuonna, että joulupukki toi minulle yhden nuken ja neljä nukenpäätä. Nukke on saksalaisen Schildgröten selluloidipäinen nukke vuodelta 1926 no.12. Nukke on hiukan kehnossa kunnossa, mutta helppo korjata. Peruukki, silmät, kädet, suu ja toinen lonkkaliitos pitää korjata. Pää on aivan ehjä, mutta kulmakarvat sutattu ja huulimaali kulunut. Sutattujen kulmakarvojen alta kuitenkin häämöttää alkuperäiset höyhenmäiset kulmat. Vartalo on maalattua kangasta, siis kernin tyylistä. Löysin varastostani juuri oikeannäköisen ja -kokoisen käsimuotinkin. Olinhan juuri korjannut Rovaniemelle samantyylisen nuken. Lisäksi löysin oman kylppärin hyllyltä juuri samankokoisen ja -näköisen Minervan pään silmineen. Näin saadaan tälle nukelle sopiva pari.

Merkit:Schildgröte in Raute Germany 12 1926.

Vauvanuken pää on massaa ja siinä on merkki "M" ja sarjanumero. Silmät puuttuvat ja pää on joskus haljennut, liimattu ja maalattu tökerösti. Nukke on kuitenkin erittäin söpön näköinen ja muistuttaa minun lapsuuteni nukkeja. Saan sen kyllä korjatuksi kuntoon. Materiaalista päätellen se on amerikkalaista komponenttimassaa.

Toinen pää on unkarilainen pula-ajan sanomalehdestä liimailtu ja kipsillä päällystetty erittäin viehättävä pienen tytön pää, suhteellisen hyväkuntoinen, halkeamia vain vähän. Siitä tulee ihana 40 - 50-luvun muistomerkki. Pitää vaan selvittää, minkälaiset raajat ja vartalo sillä on ollut.

sain lahjaksi nämä kaksi isoa nukenpäätä.

Lisäksi sain kaksi pikkupäätä, toinen Schildgröte ja toinen Minerva. Minervalle oli liimattu keinoainetukka kiinni jollakin syövyttävällä liimalla ja lisäksi se oli otsalaineen alta halki. Mutta kyllä niistä molemmista saa tehdyksi hyvät nuket. Potilasjono kasvaa taas.

Schildgröt ja Minerva tulivat myös pukinkontista.

31.12.2006

Matkustin tapanina Tampereelle. Valmistelimme tyttösakilla perjantain juhlia. Tiitulla oli vielä Aamulehteen tehtävä tilattu sarjakuva perjantaiksi ja hän saikin sen jo torstaina valmiiksi, joten saatoimme keskittyä koko päivän perjantaina valmisteluihin.

Juhlapaikka, Kaupinojan sauna, oli todella hieno paikka. Juhlat onnistuivat sataprosenttisesti, vaikka tänään huomasin, että pulla unohtui. Vieraista monet uskaltautuivat pulahtamaan valaistuun avantoonkin ja Iikka taisi pulahtaa sinne ihan vahingossa. Onneksi Otso toimi hengenpelastajana.

Äiti ja tytär 90 vuotta.

Hoidimme tarjoilut ja tiskaukset omalla porukalla. Tenho ja Jouni ansioituivat oivallisina minuuttitiskikoneen käyttäjinä ja minä tiskasin  samalla koneella aamuyöllä. Tiitun kavereilla oli mahtavia ohjelmasuorituksia. Juhlat jatkuivat aamuviiteen. Pakkasimme tavarat taksiin ja käänsimme auton nokan kohti Hervantaa. Seuraava päivä meni melkein lepäilyyn.

Tehotiskaajat Tenho ja Jouni mielipuuhassaan.

31.12.2006

Matkustin uuden vuoden aattona takaisin Ouluun. Sain illalla loputkin avaimet uuteen asuntooni ja lähdimme porukalla ihailemaan ilotulituksia kahdeksannen kerroksen näköalapaikalta. Jotenkin kaikki kuitenkin näytti  hirveän pieneltä sieltä korkealta katsottuna ja paukekaan ei kuulunut. Joimme maljan uudelle asunnolle.

 

Katselemme ilotulitusta uuden asunnon ikkunasta.
 

Takaisin  päiväkirjojen valikkosivulle                  

Siirry vuoteen  2007