Päiväkirja 2007

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Klikkaamalla tästä pääset suoraan tammikuun 2007 tapahtumiin (January)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan helmikuun  2007 tapahtumiin (February)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan maaliskuun  2007 tapahtumiin (Mars)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan huhtikuun 2007 tapahtumiin (April)

Jokelan piha pääsiäisenä.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan toukokuun 2007 tapahtumiin (Mai)

Vappuna 2007 Tyrnävällä.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan  kesäkuun 2007 tapahtumiin (Juni)

Luonto muuttui kuun vaihteessa yhtäkkiä kauniin vihreäksi.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan luokkakokouksen tunnelmiin 16. - 17. 6. 2007

Klikkaamalla tästä pääset suoraan heinäkuun 2007 tapahtumiin (July)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan elokuun 2007 tapahtumiin (August)

Elokuu alkoi helteillä.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan syyskuun 2007 tapahtumiin. (September)

Hallat alkoivat elokuun 23. päivänä.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan lokakuun tapahtumiin (October)

Lokakuu on ollut kyllä aika lämmin.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan marraskuun 2007 tapahtumiin (November)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan joulukuun 2007 tapahtumiin (December)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan  vuoden 2007 viimeisimpiin tapahtumiin (last)

   

7.1.2007

Kävimme loppiaisen jälkeen sunnuntaina katsomassa Tyrnävän Keskikylän talvea. Lunta oli tullut muutama sentti. Ikkunat olivat täynnä huurteen kukkasia. Tuli lämmitti takassa ihanasti. En saanut tietäjiä kirkkoon loppiaiseksi, mutta stressi laukesi hiljalleen ja tuntui ihanalta aistia maalaisilmaa. Hannun serkku perheineen kutsuttiin päiväkahville, vaikka meillä ei ollut mitään tarjottavanakaan.

 

Hieno lumikerros peitti tienoon.

Poikkesimme Tyrnävän K-kauppaan tullessa. Kaupan pihalla eräs rouva tuli luoksemme ja kertoi, että hänellä on kotona aivan samannäköinen koira kuin Ronja. Hän vaatimalla vaati, että meidän pitää tulla katsomaan Viliä. Aika hassua! Vili oli kuin kutistettu Ronja. Sen naama oli aivan sama, mutta vartalo pystykorvamainen kun taas Ronjan ryhti on susikoiramainen. Vili oli jo 17 vuotta vanha.

Vili oli aivan Ronjan näköinen.

11.1.2007

Vuoden aikana olin tutkimuksissani edistynyt niin, että olin saanut selville, että Etiopian alueella miesten turbaanissa olikin suippo yläosa. Caspar sai siis uudenmallisen lakin.

Caspar sai nyt vähän korkeamman turbaanin.

Caspar sai myös valkoisesta silkistä puseron, johon sovittelin sitä samaa 2000 vanhaa koristetta kuin edeltäjälläänkin. Käyrästä sapellista, jossa on timanttiupotuksia, tein myös paperimallin. Sapeli puuttui vielä  Pyhän Tuomaan Caspariltakin.

Casparilta puuttuu vielä takki, kengät, korut ja kirjailut.

12.1.2007

Puupallosilmäinen Martta-nukke Pipsa tuli yökylään minulle Keminmaalta, viipyi meillä viikonlopun ja lähti maanantaina takaisin kotiin. Sillä oli essu samaa kangasta kuin minulla oli 50-luvulla. Minun nukkeni leikkivät Pipsan kanssa.

 

Alexi leikkii Tarja Pipsan kanssa.

13.1.2007

Lauantaina  ja sunnuntaina maalasimme kattoa uudessa asunnossani. Olin jo edellispyhänä saanut vuokralaiset. Teimme vähän työnjakoa. Sovimme, että Hannu ja minä maalaamme katon ja he sitten jatkavat remonttia. Seinät maalattiin viikolla ja kylpyhuoneremontti aloitettiin välittömästi perään.

 

Maalauksen välillä tytöt otti kahvipaussin.

16.1.2007

Aila ja Kirsi toivat tiistaina kaikki nuket, eläimet ja rekvisiitan meille kotiin. Oli ihana nähdä nukkejaan pitkästä aikaa. Viime vuonna nuket lähtivät melkein heti valmistuttuaan kirkolle, enkä minä ehtinyt oikein niitä edes hyvästellä, enkä valokuvata

 

Nuket tuotiin kirkoilta kotiin.

18.1.2007

Meidän talon ja naapuritalojen väki on aina ihmetellyt, mitä minä värkkään siellä kerhohuoneessa. Kun nyt kaikki nuket olivat kotona, päätin syntymäpäiväni kunniaksi järjestää koko Koskenniskan väelle mahdollisuuden tutustua nukkeihin ja nähdä niiden valmistusprosessia. Laitoin ilmoitustaululle kutsun ja innokkaimmat katsojat odottivat jo oven takana  sisälle pääsyä tuntia ennen

 

Naapuritalon tytöt odottivat innokkaina sisäänpääsyä.

19.1.2007    60-vuotissyntymäpäiväni

Vaikka vietin synttärini jo joulukuussa, pelkäsin pahoin, että joku onnittelija keksii tulla käymään, varsinkin kun Kaleva kertoi päivän lehdessä eräästä intohimoisesta nukkehullusta ja hänen unelmistaan. Siinä ei ollut varsinaisesti kielletty tulemasta. No, vieraita tuli ja he tulivat onneksi kaikki työhuoneelle, sillä en ollut ehtinyt ollenkaan siivota kotona.

Avasin paketista ihanan nuken.

Eräs ihana ihminen oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi Huuto.netistä aivan mahtavan amerikkalaisen komponenttimassanuken, juuri sellaisen, millaisia tuli Amerikan paketeissa sodan jälkeen

Karitsat tutkivat uutta tulokasta.

Nukke on amerikkalaisen Louis Amberg & Son Companyn ihana vauvanukke, Vanta Baby vuodelta 1927. Nukke oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Vain kulmakarvat oli maalattu uudelleen, mutta nekin aika nätisti. Alta kuulsivat aidot höyhenkulmakarvat. Kumikengät olivat alkuperäiset, mutta liimautuneet jalkoihin kiinni. Luulen, myssykin on alkuperäinen, vaikka vaikutti vähän väljältä. Minulla ei ole koskaan ennen ollut näin kallista nukkea.

Louis Ambergin Vanta Baby, vuodelta 1927.

Siinä seiminukkeja esitellessäni suoristelin Melchiorin ja Baltasarin kampauksia. Melchiorista tuli eläkkeelle lähtevän Prinsessa Ruususen näköinen. No, korkkiruuvit suoristuvat ajan mittaan. Tärkeintä on, ettei tukka ole takussa kruunun alla. Ompelin Poikien päät kiinni. Parrat kiinnitän vasta viimeisenä, etteivät ne nuhraannu.

Melchiorin tukkaa pitää sukia.

20.1.2007

Perjantaina heti työpäivän ja näyttelyn jälkeen starttasin Kalajoelle. Äiti täytti lauantaina 85-vuotta ja laitoimme hänelle juhlat Marjatar-kotiin. Vieraita oli paljon ja kolme lehteäkin kävi tekemässä haastattelun, joista Kalajokiseudun ja Kalajokilaakson artikkelit linkissä. Äiti nautti silminnähden saamastaan huomiosta

äiti poseeraa Merjan ja Marjon kanssa.

22.1.2007

Aloitin työviikon mittaamalla kaikki seiminuket, eläimet ja muut seimen osat. Sen jälkeen suunnittelin laatikot 2 cm:n pehmusteilla. Lisäksi suunnittelin sellaisten laatikoitten rakenteet, joihin sijoitettiin useampia esineitä. Kun kaikki mittaukset ja laatikkojen kokojen määrittelyt olivat tehty, otin tarjouspyynnöt muutamilta kotelotehtailta, joitten nimet olin saanut Museokaupan myyjältä.

Kaikki nuket, eläimet ja rekvisiitat mitattiin.

23.1.2007

Talvi on tullut vihdoin. Pari päivää on ollut pakkasia ja hiukan luntakin tippunut. On ihana kävellä yöllä  huurteisten puitten keskellä. Näyttää siltä, että Ronjakin nauttii lumesta ja kylmyydestä. Se juoksee iloisena ja naukkailee välillä lunta suuhunsa.

 

Vihdoinkin talvi tuli.

25.1.2007

Ompelin koko viikon tietäjien vaatteita, sillä seurauksella, että loppuviikosta silmät olivat aamuisin muurautuneet umpeen, eikä ääntä ollut ollenkaan. Työpaikkalääkäri määräsi silmä- ja hengityssuojaimet ja kirjoitti lisäksi reseptin allergiasumutetta. Onneksi oikein tekokuituista kangasta on vain Casparin takki ja Baltazarin housut. Luonnonkuitujen ompelemisessa en ole havainnut terveydellisiä ongelmia ja lisäksi työ on paljon nopeampaa ja miellyttävämpää. Silkkikankaista leviää lisäksi jotain miellyttävää aurasäteilyä.

 

Nykykankaitten ompelu on kovaa hommaa.

26.1.2007

Tein keskiviikkoiltana sopimuksen vinttiasuntoni kylpyhuoneen vesi-eristyksestä haukiputaalaisen yrityksen Eno ja pojat kanssa. Ennen kuin ehdin oikein mitään meinatakaan, kosteuseristys seiniin oli tehty ja perjantaina iltapäivällä oli kaakelitkin seinissä. Ehkä vähän liian nopeastikin, kun taloyhtiön valvojakaan ei ehtinyt paikalle. Maanantaina tehdään lattia, jos mittauksissa ei ilmene kosteutta lattian rakenteissa. Jos sitten ilmenee, taloyhtiö rupeaa kuivattamaan lattiaa.

 

Kaakalien laitto näytti sujuvan näppärästi.

Ompelin koko päivän työhuoneella. Illalla tuli ystäväni Kaija vapaapäivän viettoon. Hän halusi kuvata nukkejani. Lauantaina oli tarkoitus ottaa kirpparikierros. Säästimme sillä, että emme menneet antiikkimessuille, vaikka ne olivat Oulussa. Minulle kierros oli antoisa. Löysin Toppilan kierrätyskeskuksesta edullisesti kaksi aivan uutta Lundia-tikasta, 5 lautaa, joista yksi leveä, sekä Lundiasta tehdyn sohvapöydän. Lisäksi löysin Kontista Melchiorille puuttuvan sinisen takkikankaan. Lisäksi löysin Tuiran pelastusarmeijasta yhden Citytoyn ison vauvanuken (My Caddly Baby) ja aivan ihanan läskiposkisen huippulaatuisen 12" vauvanuken, jonka katselemisesta tulee hyvä mieli.

Casparin talli valmistumassa.

27.1.2007

Martta-nukke Marja, joka oli asunut meillä jo kesäkuusta asti, lähti tänään kello 17 Kaijan mukana Raaheen, missä sen vartalo oli jo odottanut puoli vuotta yläosaansa. . Tämä suurisilmäinen Marja on kaunis ja herkkä yksilö. Itselläni ei kuitenkaan ollut varaa pitää näin kallista nukkea. Löysin Marjan Oulun torilta kaikenlaisten romujen seasta.

Ihana Marja lähti nyt omaan kotiinsa.

28.1.2007

Yritin koko yön selvittää internetin välityksellä löytämäni läskiposkinuken alkuperää. Nukke on 32 cm pitkä vinyylinukke. Pää on rengaskaulakiinnityksellä, kädet ja jalat ovat pitkät ja samaa vinyyliä, joka tuoksuu vaniljalle, kuten Corollenkin nuket. Silmät kiinteät, korkealaatuiset, ilmeisesti kuitenkin akryyliä. Päällä kastemekko. Alusmekko puuvillaa, päällä organzakangas (tekokuitua). Vuoritettu myssy samaa kangasta. Pitsit tekokuitua. Nukke on erittäin korkeatasoista laatua. Niskassa merkit: Magic Baby SL, Maria Rico y PEP Catala 2001. Nukke on  espanjalainen. Löysin netistä Magic Babyn sivut, mutta ne olivat työn alla. Kiva nähdä myöhemmin, mitä sieltä löytyy.

 

Hieno kirpputorilöytö Magic Baby by Maria Rica

Lähdimme sunnuntaiaamuna Tyrnävälle hakemaan vihtoja ja viemään pikkukaksiosta poisheitetyn kylpyammeen  odottamaan kesää. Siitä saadaan hyvä vesisäiliö, jos sattuu tulemaan samanlainen kesä, kuin viime vuonna ja senhän voi sitten lahjoittaa lehmien juottoaltaaksi naapuriin. Tietenkin siinä pitää ensitöiksi uida, Ronjan ja minun.

Päivä oli jo paljon pitempi.

29.1.2007

 

Maanantaina aloitin tietäjien alusvaatteitten ompelun. Casparilta puuttui vielä alushousut. Tein ne ensin. Valkaisematon ohut liina loppui. Baltazarille siitä saatiin kuitenkin vielä housut. Seuloin kaikki valkoiset kankaani ja löysin sen ihanan intialaisen lasibatistin, jota olen säästänyt 20 vuotta. Melchior sai siitä nyt alusvaatteet, kuninkaalliset alusvaatteet.

Melchiorkin saa vaattet.

4. - 5. 2.2007

Koko viikonlopun työskentelin autotallissa tehden vuodenvaihteen inventaariota. Ajattelin koko ajan, minne tämä tavarapaljous joutuu, kun kuolen. Olenkohan kerännyt vähän liikaa mammonaa. Onneksi olen saanut yrityksen vaihtuvan omaisuuden aika pieneksi, mutta kirpputoreilta ja huutokaupoista kerättyjen nukkejen jalkoja alkaa roikkua melkein joka hyllyn raosta

Tehokasta inventaariota autotallissa.

6.2.2007

Ihailin ensitöikseni maanantaiaamuna Melchiorin komeita alusvaatteita, jotka olivat saaneet vielä kultakirjailut viikonlopun aikana. Jo toista viikkoa oli pidellyt aikamoisia pakkasia Työhuoneessa oli lämpötila laskenut alle 20 asteen ja sormet eivät sujuneet niin hyvin kuin lämpimällä kelillä ja nenänpää oli kylmä. Yritin pukeutua moninkertaisesti villavaatteisiin ja pilkkihaalarin vuoriliiviin. Jalassa oli villasukat ja villahuivi päässä. Kuitenkin jo alkuviikosta tunsin pienoista kurkkukipua.

Melchior sai nyt minun hienoimman kankaani.

8.2.2007

Tein ahkerasti pitkää päivää koko viikon. Ompelin Melchiorin sinistä takkia. Se oli vähän hankalaa. Kangas olikin trikoosamettia, joten jouduin vuorittamaan koko takin venymättömällä kankaalla. Ompelin nauhat helmaan ja hihoihin. Takki rupesi näyttämään jo kuninkaalliselta.

Viikon aikana Melchior oli saanut silkkisen tunikan.

9.2.2007

Joka päivä on tullut postista tai tuotu korjattavia nukkeja. Ne menevät numerojärjestyksessä potilasjonoon. Klinikka työskentelee varsinaisesti vasta maaliskuussa, kun seimiprojekti on loppunut. Loppuviikosta saapui Piikkiöstä kuminen Pipsa-nukke. Sen kallo oli jäänyt pahasti puristuksiin. Kumi oli jo vanhuuttaan kovettunut ja murentunut. Kaikissa restaurointioppaissa todetaan tällaisessa tapauksessa:  "Korjaus  kannattaa suorittaa ainoastaan, jos on kysymyksessä vakavat tunnearvot". Minusta olisi kauheaa, että tämä nukke jäisi korjaamatta sen takia, että sitä on jossain vaiheessa kohdeltu huonosti eikä kukaan rakasta sitä juuri tällä hetkellä.

Vammainen Kumi-Pipsa kömpi laatikosta.

12.2.2007

Koko viikonlopun tunsin kuinka tauti otti minut haltuunsa. Ensin viikolla pieni kurkkukipu. Lauantaina aloin aivastelemaan ja sunnuntaina illalla tiesin, että se vie minut mennessään. Maanantaiaamuna heräsin aivan tukkoisena. Soitin pomolle, että nyt tuli ensimmäinen sairaspäivä. Tällaista kunnon flunssaa en ollut sairastanutkaan kymmeneen vuoteen. Sain kuitenkin viikonloppuna tehdyksi inventaarin valmiiksi. Maanantaina työskentelin keittiössä lämpimässä. Kiinnitin jalokiviä mirha- ja suitsukeastioihin viimeisillä voimillani. Korjasin myös Melchiorin kruunua, joka oli rikkoutunut.

Tietäjän kruunu oli kai pudonnut lattialle.

13.2.2007

Sain isketyksi flunssan pois syömällä kolmena päivänä ison lautasellisen mustaherukoita, mutta työteho oli kuitenkin heikko.

Olen aina laukonut vitsejä sukulaiskierroksen ottamisesta rahapulassa. Nyt se tuli ensimmäisen kerran todellisuudessa eteen. Sain ensiavun. Onneksi kierros onnistui. Lopuksi kävin pankissa ja sain vielä vähän kallista pikavippiä. Se vastaa varmaan sitä entistä vekseliä.  Sain kuitenkin enojen ja poikien palkat maksetuksi.

 

Yritykseni on aivan rahaton ja tässä kuussa pitäisi maksaa sekä alvit että ennakkovero, internetit, liikennevakuutus, kasko ja Kaleva. Juuri alkukuusta meni kaikki rahat jälkiveroihin ja loppukuusta menee  uuden asunnon lainanlyhennys ja visalla ostetut maalit ja kaakelit ja eläkesäästö. Onkohan tämä puutteen puristus nyt riittävää luovuuden ylläpitämiseksi? Ainakin se on itse hankittua. Luulen, että minun pitää lähiaikoina ruveta myymään nukkejani. Ensimmäisenä menee myyntiin Käthe Kruse-nuket. Tosin ne ovat DDR-tuotantoa Bad Kösenistä, eivätkä niin arvokkaita kuin sama nukke Länsi-Saksan tehtaalta. Luulen, että laitan ne myyntiin Keski-Eurooppaan.

Käthe Krusen nuket  sveitsiläisissä kansallispuvuissaan.

18.02.2007

Työtehoni oli koko viikon huono ja lepäilin vielä lauantaina saamatta mitään aikaan. Ettei koko viikonloppu mene pelkäksi lorvailuksi lähdimme Tyrnävälle halonhakkuuseen. Mökissä oli kylmempää kuin ulkona. Ikkunat olivat jäätyneet umpeen. Mielenkiintoista oli huomata, että mökin lämmetessä kuurankukat ikkunoissa muuttivat koko ajan muotoaan tullen karkeampikuvioisiksi.

Kuurankukkia mä ikkunassa näin.

Vaikka kuinka on tehnyt joulun jälkeen päätöksen, että yrittää hävittää pyhinä tulleet kilot, niin grillimakkaraa ei voi vastustaa ja kierre jatkuu. Minun on pakko pudottaa kymmenen kiloa painoa kantapään luupiikin takia, että pääsemme Tiitun kanssa suunnitellulle interrailmatkalle, johon rahat jo saatiin kerätyksi syntymäpäivien yhteydessä.

Forssan grillimakkara paistuu hyvällä hiilloksella.

Tuomme kaupungista kaikki kompostit omaan laatikkoon Tyrnävälle. Talven aikana saadaan kasatuksi yksi kurkku- ja kurpitsapelto.

Menimme naapuriin kylään iltapäivällä kotiin mennessä. Kuulin iloisen uutisen Sadulta: minun rakas Urkki-vuoheni tulee takaisin Haapajärveltä ja ehkä saan sen omaan navettaan, ainakin siihen asti, kun se taas myydään jonnekin, missä on kuttuja.

Hannu tyhjentää kaupungin kompostit omaan laatikkoon.

21.02.2007

Minut oli kutsuttu yliopistolliseen sairaalaan suu- ja hammastautien poliklinikalle koko syksyn jatkuneen infektiokierteen takia. Olin varautunut pitkään jonotukseen. Mukana oli läksykirjat ja eväät. Pääsinkin heti sisään ja minut todettiin aivan terveeksi. En siis saanut vieläkään aiheita kahvipöytäkeskusteluun. Kallis kaksiminuuttinen siitä tuli, 22 euroa. Nautimme tosin päiväkahvimme sairaalan odotustilassa palmun juurella tehden muut jonottajat kateelliseksi

Poliklinikalle voi mennä piknikillekin.

25.02.2007

Siskontyttöni Emilia pääsi tänään ripille Oulujoen kirkossa. Olin koko päivän juhlimassa sitä. Emilia on auttanut minua valokuvaamaan seiminukkeja ja jatkaa vielä työtä ensi viikolla.

Emilia pääsi ripille.

26.2.2006

Ompelen nyt viimeisiä ompeluksia. Olen uppoutunut nyt Baltasarin kaftaaniin ja se onkin nyt viimeinen iso ommeltava. Luovutan taloyhtiön lainassa olleen kerhohuoneen ensi viikolla pois ja siirryn kotiin keittiön pöydälle näpertelemään koruja, kenkiä, miekkoja ja muita pikkutavaroita. Säilytyslaatikot tulivat jo Pakkausjalosteesta, Viialasta, mutta pehmustemallit eivät ole vielä tulleet Poppanavakasta, Ylöjärveltä. Aivan tavallinen patalappu- ja sängynpeitevanulevy eivät ole riittävän paksuja eivätkä kimmoisia arkistolaatikkojen pehmustamiseen.  Pitää tilata huonekalulaatua.

 Seimiprojekti päättyy 6.3.2007, siis enää 6 työpäivää. Projektin ulkopuolella ryhdyn kuitenkin vielä vaihtamaan ensimmäisen seimen nukeille rautalankatukirankojen tilalle luurangot, jotka tulivat tänään Saksasta.

Melchior kokeilee Casrarin turbaania.

28.2.2007

Heti aamulla menimme työhuoneelle koko perhe. Hannun tehtävänä oli tehdä luurangot Pyhän Tuomaan kirkon seimifiguureille. Hankin työkalun, jolla voi vain napsauttaa nikamat irti ja paikoilleen. Äkkiä 9 rankaa syntyikin ja työmies pääsi päiväunille.

Hannu tekee luurankoja.

Baltasarin kaftaani alkoi valmistua. Kyllä oli vaikeat ommella ne kaftaanin kainalokappaleet. Nyt pitää vielä keksiä sopivat koristenauhat ja kirjailut takkiin. Pitää löytää vyö, mihin miekka kiinnitetään.

Palkallisia projektipäiviä on jäljellä tämän päivän jälkeen enää neljä. Keskiviikkona 7.3. minulla on sitten varmaan vuosisadan, ei kun -tuhannen, migreenikohtaus. Teen seimet sitten loppuun omalla ajallani.

Baltasarin kaftaani valmistuu. Vielä hihansuut.

Viisas ajatus:

 Silloin on aika lopettaa ompelu, kun neulan kummastakaan päästä ei löydy silmää.

 

1.3.2007

Ompelin koko päivän Baltasarin kaftaanin koristeita ja käänsin käsin  kolmimetrisen silkkisen turbaanihuivin  reunapäärmeitä. Pitäisi vielä keksiä vyö jostakin. Päivän päätteeksi Baltasar sai vielä sovittaa viimevuotisen tietäjän turbaania ja kaulakorua. Ja ne sopivat hyvin. Siitä huomasinkin, että turbaani pitää olla paljon suurempi. Ehkä Posliini-Baltasar saakin tämän turbaanin ja teen vanhalle uuden suuremman.

Luurangot, jotka eilen valmistimme, näyttivät kuitenkin olevan seimen naisille liian jykeviä. Tilasin tänään uudet sirommat luurangot Marialle, enkeleille ja nuorelle paimenelle

Baltasar sai vihdoinkin kaftaaninsa.

2.3.2007

Siirryin ompelemaan enkeleiden vaatteita. Iso enkeli oli taas mennyt jouluaattona kirkkoon vähän lainavaatteissa ja puolitekoisena. Kaavoitin alusvaatteet sekä pikkuenkelille, että isolle ja siirsin kaavat kankaalle. Ison enkelin tukkakin oli jäänyt kampaamatta joulun alla, joten ensi töikseni avasin takut enkelin tukasta etikkaveden avulla ja rullasin papiljoteille.

Valokuvaaja Emilia tuli jatkamaan kuvauksia perjantai-iltana. Saimme kaikki valmiit nuket purkkiin. Posliinitietäjät ja enkelit ehdin kuvata myöhemmin, kun ne ovat aivan valmiit.

Tuiran enkelikin saa kiharat.

3.3.2007

Lähdin aikaisin lauantaiaamuna hiihtämään Iinatin 8, 5 km:n hiihtoladun. Kyllä tuntui ihanalta kropassa. Liikunta on seimiprojektien aikana jäänyt minimaaliseksi ja kuntokin on huono. Olen saanut kivasti rasvanpolttokeitolla painoa pois viidessä päivässä jo 4,5 kg. Dieetistä on jäljellä vielä 2 päivää, joten pääsen varmasti tavoitteeseeni kuuteen poistokiloon.

Iltapäivällä tuli yläkerran naapuri katsomaan seiminukkeja, jotka olivat vähän kyllä hajallaan kuvauksien jäljiltä. Aino-rouvan kehut olivat ylenpalttiset.

Yläkerran naapuri Aino käy katsomassa nukkeja.

4.3.2007

Sunnuntaipäiväkin aukesi aurinkoisena. Päätin hinata Hannunkin tänään ladulle. Hänhän on ollut sohvaperunana kaksi viikkoa hiihdon maailmanmestaruuskisojen takia. Lähdimme siis koko perhe metsään. Ronja tosin sai odottaa autossa, sillä tälle ladulle ei saa viedä koiria. Viikonloppu oli hyvin virkistävä, kyllä nyt jaksaa kaksi viimeistä työpäivää.

Sain kuitenkin tehdyksi myös restaurointitöitä, joiden potilasjono on taas kasvanut. Täytynee helpottaa ensitöikseen sitä tilannetta, kun työsuhde loppuu.

Hiihto tekee hyvää.

6.3.2007

Viimeinen työsuhdepäivä valkeni leutona ja keväisenä.  Hiippailin jo aikaisin aamulla työhuoneelle herättämättä eilen pikaiselle hiihtolomavierailulle tulleita Hannun pojanpoikia. Aah! Viimeinen työpäivä! Tuntui ihanalta. Seurakunnan edustajat Aila ja Kirsi tulivat kukkakimpun kanssa iltapäivällä ja palkkakonttori soitteli kysyäkseen lomapäivistä. Loma? Mikähän se on? Niin huomenna alkaa loma. Vielä tunti tätä viimeistä työpäivää.

Vaikka työsuhde ja palkka loppuivat, työ ei kuitenkaan loppunut. Laiskanläksyksi jäi vielä urakoitavaksi vähän pikkutarkkoja koru-, miekka- ja kruunuhommia,  parit kengät  ja laatikoitten pehmustus, koska pehmusterulla ei ehtinyt tehtaan hiihtoloman takia vielä tulla.

Jarkko ja Aleksi saivat pitää sylissä karitsoita.
Koko kansa odottaa pääsyä pakkauslaatikoihin.

9.3.2007

Ompelin ahkerasti laiskanläksytöitä. Enkelit saivat alusvaatteensa ja iso enkelin mekko viimeisteltiin. Pehmuste tuli Suomen nauhatehtaalta ja ensi viikolla pääsen laittamaan nuket laatikoihin. Kokosin ne kaikki samalle pöydälle oven viereen odottamaan lähtöä. Komea rivistö siitä tulikin.

Aija  Oulaisista kävi uuden kasvattityttärensä Nooran kanssa katsomassa seiminukkeja.

Aija ja Noora ihastelevat karitsaa.

10.3.2007

Lauantaiaamuna Terttu ja Antero ottivat pienen tauon vaaliagitaattoritöihinsä ja piipahtivat aamukahville. Tertun kanssa oli kiva leikkiä seimen eläimillä. Seurakunnan kukat olivat vielä niin tuoreita, että Tuiran härkä maisteli niitä aamupalaksi. Tertun kanssa aloitimme projektin ja nyt sovimme lopetusjuhlasta, joka pidettäisiin Koskelassa 21.3.

Ympyrä suljetaan. Terttu aloitti projektin ja tuli sen sulkemaan.

12.3.2007

Ompelin vielä maanantaina enkelien alusvaatteita ja ison enkelin mekkoa. En löytänyt enää riittävästi shampanjanväristä silkkinauhaa Senjan puvun edustaan ja koruun. Täytynee alkaa värjäyshommiin. Silkkinauhat ovat todella kiven alla. Pariisin kirpputoreiltakin löytyy nykyään vain ei-oota.

 

 

Enkelit saivat alusvaatteet.

13.3.2007

Tiistaina kannoimme kaikki laatikot työhuoneelle. Pehmustaminen alkoi. Melkein koko päivä meni vanulevyjen mittailuun ja leikkaukseen.  Valmistin tietokoneella etiketit kaikkiin laatikoihin ja liimailin useammalle sivulle ja kanteen nimet ja kirkon osoitteet. Laatikkopino odotti nyt vain siirtoa toiseen varastoon.

Hannu leikkasi koko päivän pehmusteita.

14.3.2007

Vähän haikeana asettelin nuket ja eläimet "arkkuihinsa", jotka kohta siirrettäisiin jonnekin kirkkojen kellareihin. Ne viettävät suurimman osan elämästään näissä pimeissä boxeissa, näkevät valon vain joulun aikaan.

En ollut tehnyt perusteellista siivousta työhuoneella pitkään aikaan. Pesin ikkunat ja lattiat ja jopa seinät lämpöpattereiden yläpuolelta. Laitoin liinat pöydälle ja kattaukset valmiiksi yhtiökokoukselle. Loput työt teen sitten kotona.

 Anni vietää suurimman osan tästä elämästään tässä laatikossa.

15.03.2007

Se vuosituhannen migreenikohtaus tuli vasta torstaina. Siitä tiesin, että ei se paine ollutkaan työsuhteessa, vaan siivouksessa. Olin illalla hinnoitellut omia ja naapureiden tavaroita kirpputoripöytää varten aamuun asti. Torstaiaamu paljasti kaaoksen olohuoneessa.  Hannun tytär Laura toi vielä illalla lisää tavaraa. Onneksi rojut lähtivät Limingantulliin Pohjolan kirppikselle perjantaiaamuna. Ja tein päätöksen, että ne eivät tule takaisin sieltä.

Olohuone on muuttanut tyyliään.

17.3.2007

Ajoin perjantaina vielä Raahen kautta Kalajoelle. Vein äidin veljeni Asko Männistön 50-vuotispäiville Ylivieskaan. Oli siellä järjestetty hienot juhlat - Askon näköiset juhlat, jossa äiti ja minä-metsäläinen tunsimme olomme vähän vieraaksi. Urheasti kestimme koko ohjelman loppuun ilman irlantilaista illanviettoa. Vietimme rauhallisen illan Kalajoen rannalla omassa kodissamme ja äiti oli onnellinen saadessaan pitkästä aikaa nukkua omassa sängyssään. Yhtä rauhallisesti heräilimme aamulla ja söimme ruhtinaallisen Shelliltä noudetun aamiaisen. Puolelta päivin palasimme virkistyneinä Marjatar-kotiin.

Askon oma vanha bändi soittaa juhlissa.

23.3.2007

Aika kuluu hirveällä vauhdilla. Olen kantanut joka päivä tavaraa kirpputorille ja käynyt siivoamassa siellä. Oikeastaan en ole vielä vienyt ollenkaan omaa tavaraa, vaan naapureitten ja poismuuttaneitten ja Hannun tyttären. Loosi on näyttänyt kyllä vähän täyteen ahdetulta, sellaiselta, jonka minä itse aina ohitan, koska kaaos hermostuttaa minua. Pöytä on kuitenkin myynyt hyvin ja olen sillä tienannut näkkileipärahani, nyt kun säännöllistä työtä ei ole. Ilmoittauduin kyllä heti 7. päivä työvoimatoimistoon työnhakijaksi, mutta ei kai kukaan palkkaa yli 60-vuotiasta. Mutta ei se työ tule nykyään tekijän luo. Pitää verkostoitua ja osata kehua itseään.

Kirpputoriloosini pursuili ihanaa rojua.

24.3.2007

Viikon päätteeksi lähdimme Tyrnävälle viemään kompostit, hakemaan saunavihdat ja hakkaamaan puita. Kevät oli edennyt jo pitkälle. Lumi oli lähes kaikki sulanut ja siellä täällä näkyi jo vihreätä.  Lämpöasteita oli 12, mikä on vallan epätavallista Oulun seudulla maaliskuun lopulla. Etelä-Suomessa oli laitettu jo perunaa maahan alkukuusta. On minullakin jo paprikat, värinokkoset ja keijunmekot isoilla taimilla.

Kevään kirkkaus loisti pihamaalla.

Saimme halotuksi lähes kaikki joulun tienoilla kaadetut puut. Hannu hakkasi puut pieniksi ja minä ladoin ne siistiin pinoon kuivumaan kevätaurinkoon. Kahden viikon päästä pääsiäisen aikaan aiomme tulla sitten ensi kerran yöksi ja tuoda vesimittarin ja saunoa omassa rakkaassa saunassa. Ehkä silloin jo pääsee haravoimaankin. Joki oli vielä jäässä, mutta vesi oli noussut jo jään päälle ja meidän kohdalla oli pieni patokin. Kevät tulee!

Kohta on saunapuut pienitty kesäksi.

25.3.2007

Kevään tulon huomaa myös siitä, että Ronja pudottaa talviturkkinsa. Koirallakin on kuitenkin mennyt vuodenajat sekaisin. Lauhan talven takia se on pudottanut turkkinsa tänä talvena jo pari kertaa, mikä tarkoittaa, että marraskuusta lähtien olemme eläneet karvameressä. Tuskastuin hirveään karvanlähtöön ja koko perheen yskimiseen , otin sakset ja leikkasin Ronjan turkin lähes kokonaan. Vain päähän jäi kaulukset ja siksi se näyttikin leijonalta. Silminnähden se kuitenkin hoikkeni hirveästi

Ronja muuttui leijonakoiraksi.

26.3.2007

Tänään Ronja täyttää kahdeksan vuotta ja usealta taholta on tullut onnittelujakin. Ikäisekseen se on hyvin terve ja iloinen koira. Se ei ole edes laiskistunut, vaan ajaa jänistä kuten nuorenakin. Huomaan kuitenkin, että kun olemme olleet koko päivän maalla ja se on juossut siellä vapaana, se on nukkunut melkein koko seuraavan päivän. Lähipäivinä pitää mennäkin eläinlääkärille kuuntelemaan ohjeita ikääntyvän koiran hoidossa ja samalla ottamaan kaikki rokotukset. Onnea, Ronja!

 

Ronja 8 v tänään.

4.4.2007

Aika kiitää hirveällä vauhdilla. Yritän tehdä jotain, mutta kun yrittää miettiä, mitä on tehnyt, ei muista mitään. Saatuani veroilmoituksen eilen valmiiksi ja viedyksi verottajalle, ryhdistäydyin ja aloitin nukkejen potilasjonon purkamisen. Ajattelin, että jos otan ensin ne vanhimmat ja niistä sen kaikkien vaikeimman. Minerva 4:n pää näytti pahimmalta. Minulta meni lähes kymmenen tuntia selluloidin juottamiseen asetonilla ja tukirakenteen rakentamiseen Milliputilla pään sisälle.  Palaset olivat ajan mittaan vääntyilleet tai suoristuneet. Oli hyvin hankalaa saada pää kasaan.  Käy katsomassa, miten nukelle kävi.

Minerva 4 alkutekijöissään.

Suorastaan onnittelin itseäni, kun aamulla näin, mitä olin yön aikana saanut syntymään. Nukke oli  hyvin kaunis. Muut potilaat odottavat pöydällä jännittyneenä, pääsevätkö he vihdoin kenkälaatikosta ihmisten pariin. Minulla on monta pikamuotintekourakkaakin pääsiäisen ajaksi. Jos on näin koleaa, niin mökille menosta ei kai tule mitään. Ehtii hyvin tehdä näitä rästiin jääneitä hommia.

nuket ovat päässeet potilasjonon loppupäähän.

5.4.2007

Torstai-iltana lähdin Ronjan kanssa Intiön koirapuistoon. Siellä oli paljon koiria, kaksi aivan mahtavaa Pyreneitten koiraakin. Toinen oli vasta yhdeksän kuukauden ikäinen pentu Sulo, mutta painoi jo 70 kg ja kasvoi yhä. Oli ilo katsella koirien kisaamista. Tänä iltana minun aikaisemmin isokokoinen koirani muuttui hyvin pieneksi.

Intiön koirapuistossa oli hauskaa.

6.7.2007

Tänään on pitkäperjantai. Lapsena ajatteli, että pitkäperjantaina pitää koko ajan ajatella Jeesuksen käsiä ja sitä miltä tuntuu, kun käden läpi lyödään ratanaulan kokoinen piikki. Nyt tuntuu päivä surulliselta, koska missasin Ranskan Ebayssa nukkeni. Olin käynyt katsomassa sitä nukkea koko viikon ja päättänyt, että huudan sen. Suorastaan rakastuin tähän Hugo Youpiin. Tein viimeisen tarjoukseni niin myöhään, että se ei ehtinyt päivittyä, ennen sulkemista.

Jäät lähtivät eilen joesta ja kävimme tänään Ronjan kanssa toteamassa sen. Taivas oli sininen, aurinko paistoi ja aallot välkkyivät vapaana. Ilma oli kuitenkin keväisen kolea.

Joki vapautui jää peitteestä 5.4.2007.

8.4.2007

Meidän piti viettää pääsiäisloma mökillä, mutta säät olivat niin koleat, että emme uskaltaneet laittaakaan vesimittaria. Oleskelu mökillä olisi mennyt vain television töllötykseksi yhdessä huoneessa.

Lähdimme kuitenkin katsomaan, mitä Tyrnävälle kuuluu. Uusi lumi peitti nurmikot, jotka jo pari viikkoa sitten olivat haravointikunnossa. Joki oli vapaana meidän kohdalta, mutta alajuoksun suvanto oli vielä jäässä. Laitoimme pääsiäisaterian mämmi jälkiruokana ja seurasimme formuloita Malesiasta. Kaikkia rupesi palelemaan, joten tiskin jälkeen starttasimme lämpimämpää kaupunkiasuntoa kohti.

Kevät tulee Tyrnävän joellekin.

9.4.2007

Pitkät olivat pyhät kotonakin nököttäen. Kävimme päivällä pyöräilemässä, mutta ilma oli niin kolea, että lenkki jäi lyhyeksi. Joutessani rupesin tekemään muotteja ja tein kahdeksan pikamuottia ja valoin niillä kuusitoista kipsivalua varsinaista muottia varten. Selluloosasekoitteisella pikamuotilla voi valaa ainakin kaksi kipsivalua, ennen kuin muotti kutistuu. Hion sitten paremman niistä valoksista, lakkaan sellakalla ja esine on valmis varsinaiseen muotintekoon. Useinkaan en jaksa tehdä varsinaista muottia samassa istunnossa, jos valmistan useita pikamuotteja. Muotinteko on rankkaa työtä.

Pääsiäispöydälläni oli jotain muuta kuin munia ja pashaa.

10.4.2007

Kello oli kaksi yöllä, kun lopetin muotin teon. Siivosin keittiössä vielä kaksi tuntia ja jatkoin aamulla juuriharjan kanssa lattian jynssäystä. Nyt on keittiö kuten muillakin ihmisillä: vaalea, siisti ja desinfiointiaineen hajuinen eikä pöydällä ole mitään tavaraa. Aivan hyvä pääsiäinen kuitenkin, vaikka rairuoho jäi laittamatta!

Onko kenenkään muun pääsiäinen näin kamalan sotkuinen.

14.4.2007

Pääsiäisen jälkeinen viikko oli kolea, mutta loppuviikosta kevät muuttui kuin Baselin kevääksi. Tuuli oli etelästä ja tuoksui tohvelieläimelle. Pakkasimme lakanat ja pyjamat heti lauantaiaamuna kassiin ja suuntasimme autonnokan kohti sitä paikkaa, jossa raikui joutsenien, kurkien ja hanhien kevätkonsertti. Lämmitimme taloa yhden pesällisen liikaa ja saimme saunoa tuvassa koko yön. Ronja ei tullut taaskaan sisälle nukkumaan. Nyt se ei suostunut tulemaan sisälle tervehtimään aamullakaan. Olihan ulkona jo ihanat kevään lannantuoksut.

Jäät näyttävän pysyvän tiukasti joessa.

15.4.2007

Kyllä oma sauna ja vihta tuntuivat ihanalta talven jälkeen. Hannu heräsi jo seitsemältä ja meni pilkkomaan puita. Minä leikkasin vadelmat ja marjapensaat. Tein myös ensimmäiset kylvöt. Kylvin punaiset siankärsämöt viimevuotisten valkoisten  samettikukkien paikalle ja Hyötykasviyhdistyksestä ostetut perinneniittysiemenet viime vuonna tehtyyn suomalaiseen villikukkapeltoon ja entiseen maissipeltoon. Maissi ei ehdi Oulun korkeudella tehdä tähkää. Se jäätyi viime vuonna eka kerran juhannusviikolla ja sitten syyskuun alussa lopullisesti. Jänikset olivat syöneet urospuoliset mustikkapensaat ja myöskin sen ainoan urostyrnin. Pitää osta uusi tyrnipoika ja istuttaa se vähän kauemmaksi tuulen yläpuolelle. Nyt marjat tulivat tyttötyrneihin vain mahan kohdalle, tosin tiheään.

Joki syvällä kanjonissa oli vielä jäässä. Luulin jo, että meidän kohdalla oli sulaa, mutta vesi olikin tullut jään päälle. Viime syksyn myrskyissä oli kaatunut puita jokeen ja  tarttunut jäähän kiinni. Sahasin puut katki, ettei tulva repäise isoa palasta rannasta. Pokasaha jäi kiinni runkoon ja minun piti käydä Hannu ja moottorisaha avuksi. Hannu ei ollut käynyt rannassa sitten viime syyskuun. Ei tarvinnut, kun minä otin aina niin paljon kuvia ja videoita. Saattoi vain maata kotona ja katsoa ruudusta ja laittaa kaiuttimet niin suurelle, että linnunlaulukin kuului puolikuuroille korville. Sitähän ei enää luonnollisesti kuule.

Kiirehdimme kaupunkiin iltapäivällä, koska minulla oli pari huutoa Saksan Ebayssa sisällä, enkä halunnut menettää niitä. Kun jahtaa koneen vieressä paksun kukkaron kanssa, niin ainahan sieltä jotakin saa, kun on ripeä. Olin onnellinen ostoksestani.

Risusavotta on hyvää kuntoilua.

18.4.2007

Lehdessä oli ilmoitettu, että torilla on Kärppien Suomen mestaruuden kunniaksi isot juhlat ja ilotulitus. Emme lähteneet torille, koska edellisellä kerralla olimme palelleet kovasti. Menin kuitenkin Ronjan kanssa Ainolan puiston rantaan katsomaan pauketta. Ronja oli vähän ihmeissään, kun joka puolella paukkui.

Onpas hieno ilotulitus Kärpillä!

26.4.2007

Joen rannassa meidän kohdalla asuu saukko. Kun tulee pimeä, se kiipeää joka ilta kanavasta joen puolelle keltaisen pumppuhuoneen seinän viertä. Jään monesti venyttelemään kaiteelle ja olen monesti nähnyt sen hyvin läheltä. Ronjakin tuntee saukon ja vinkuu sen perään. Aina, kun kysyn, missähän meidän saukko luuraa, Ronja etsii sen jäljet. Luontokuvaajat ovat monesti yrittäneet nähdä sen, mutta turhaan.

Tästä mökin sivua se saukko aina luikahti.

28.4.2007

Viikonloppuna ajoin Kalajoelle. Äitini kaveri Jussi oli siirretty vanhainkotiin. Kävimme Jussia katsomassa ja sitten ajelimme hautausmaalle ja laitoimme orvokit isän haudalle. Normaalisti tähän aikaan ovat kesäterassit jo auki, mutta eipä näkynyt ketään karaistunutta uskalikkoakaan ulkoterassilla. Merikin näytti olevan vielä jäässä.

Perinteellinen kevätretki päättyi terasseille.

Siispä söimme pitkän lounaan Hiekkasärkillä Lokkilinnan sisätiloissa. Iltapäivän vietimme kotona Rinnetiellä kahvia keitellen. Kahvinporot olivat varmaan vuoden vanhoja, sillä ne maistuivat aivan kääpäsieneltä. Vastahakoisesti äiti lähti takaisin Marjatar-kotiin ja kyseli, miksi meillä lapsilla on aina niin kiire.

Sisällä lämpimässä on miellyttävämpää.

29.4.2007

Sunnuntaiaamuna kiinnitin Marjan pään vihdoin kiinni. Olihan nukke ollut minulla korjattavana jo lähes vuoden. Tämän asiakkaan nukeista on korjattu nyt kolme. Yksi paha tapaus on vielä kesken: Bebelle pitää kehitellä vielä pää. Olen auttamattoman hidas näissä korjaustöissä. Tein nyt strategisen päätöksen, että en ota yhtään nukkea enää potilasjonoon. Potilaita on kaikki hyllyt, piirongin päälliset ja sängynaluset täynnä. Potilaat saavat varata kyllä jonopaikan, mutta mennä kotiin odottelemaan.

Marja on vihdoinkin saanut pään.

1.5.2007

Meidän piti viettää pitkä viikonloppu mökillä, mutta ilmat olivat niin koleat, että kävimme vain vappuna päiväseltään vaihtamassa kesärenkaat autoon. Saunaakaan ei lämmitetty.

Vappuhan on melkein aina kolea.

Ilmassa oli kuitenkin kevään tuoksu, jota Ronja nuuhki hartaasti. Se tutki tontin jokaisen kulman ja myyrän kolon ja makasi sitten onnellisena säkkinsä päällä autotallin ovella. Kävipä ajamassa välillä naapurin kissan puuhun. Hannu vaihtoi renkaat autoon toivoen, että ei tarvitsisi enää vaihtaa takaisin tänä keväänä. Joskus on tullut paksusti lunta vielä toukokuussa. Vuonna 1967, kun pääsin ylioppilaaksi, marssimme lakkiaispäivänä sankarihaudalle räntäsateessa hienoissa kävelypuvuissamme ja pikkukengissämme.

Talvi loppuu, kun renkaat on vaihdettu.

Maa oli vielä jäässä, mutta istutin nyt kaikki loputkin niittykukkien siemenet ja punaiset päivänkakkarat toivoen, että silloin tällöin sataisi, ettei tarvitse ajaa kaupungista kastelemaan. Viime vuonna tähän aikaanhan oli kamalan kuivaa, satoi huhtikuussa ja vasta juhannuksena seuraavan kerran. Tuulalta saamani siniset alppikukat, genzianat, eivät olleet itäneet ainakaan vielä. Jättipoimulehtien kylmäkäsittely oli onnistunut, samoin rantakukkien. Ukonhatun siemenet unohtuivat jääkaappiin. Ehkä ne heräävät ensi vuonna.

Siemenet on saatava maahan vaikka rautakangella.

Hannu kylvi porkkanan ja laittoi maahan ensimmäiset perunat, jotka saivat nyt ensimmäisen kerran hevosen lantaa ravinnokseen. Kevätlannoitteet eivät olleet vielä tulleet Hankkijan myymälään, kun kävimme kysymässä. Mistähän ne närpiöläiset saivat lannoitteita keväällä, kun he pistivät perunan maahan jo maaliskuussa.

Laura ja Mika kävivät iltapäivällä. Perinteellisestihän heillä olisi ollut vanhojen ajoneuvojen kulkue vappupäivänä, mutta nyt oli niin koleaa, etteivät viitsineet palelluttaa itseään.

Ensimmäiset perunat laitetaan maahan.

2.5.2007

Heti vapun jälkeen aloitimme muotoilukurssin. Yksi kurssilainen peruutti, joten meitä jäi vain kolme. Seija ja Telle eivät olleet koskaan muotoilleet keraamista nukkea, joten oli hyvä, että ryhmä oli pieni. Lisäksi meillä on ahdasta, kun seimitavarat ovat vielä levällään eteisessä ja olohuoneessa. Tytöt olivat innokkaita ja jaksoivat sitkeästi opiskella suhdeoppia ja anatomiaa.

Telle keskittyy näköisnuken käsiin.

4.5.2007

Oppilaat antoivat niin paljon voimia ja innostusta, että jaksoin tehdä lähes kaikki muotit, jotka olivat työlistalla. Vain J.g.A:n kädet ja jalat jäivät tekemättä. Käsiä tarvitsisin Marjan käsiksi.

Kun ulkona on kylmää, sisällä voi tehdä muotteja.

Käyn Ronjan kanssa ulkona aina työpäivän jälkeen, siis puolen yön aikaan. Olemme yrittäneet nähdä vilauksen saukosta, mutta turhaan. Ronja tietenkin tietää, missä se on liikkunut. Kaupunki on ruvennut laskemaan vettä Ainolan puiston kanaviin ja avannut  hieman sulkua juovassa. Ehkä saukko ei tykkääkään siitä.

Venus on ollut hämmästyttävän kirkas viime aikoina.

Yöllä Venuksen loisteessa penkalla on rauhallista.

7.5.2007

Toukokuun ensimmäinen viikonloppukin oli niin kolea, räntää satoi, että emme lähteneet mökille palelemaan ollenkaan. Lisäksi Hannu seuraa jääkiekon maailmanmestaruuskisoja niin tiiviisti, että ei paljon inahda sohvalta. Televisiokin laukesi vappuaattona. Toimme mökiltä pikkutelkkarin, koska tarvitsen videota muotoilukurssilla.

Taimenkasvatus ei oikein ole onnistunut tänä vuonna. Kaikki taimet ovat vain muutaman sentin mittaisia. Valo ja lämpö puuttuvat. Orvokit ovat yleensä kukassa jo tähän aikaan, nyt ne ovat sentin, kahden mittaisia. Kaalit jo saivat kylmähalvauksen ja kuolivat. Laitan uudet taimet tulemaan.

Voi sitä nauttia sunnuntain aamukahvista talvipuutarhassakin.

8.5.2007

Olen tehnyt tutkimusta eräästä Schildkröten poikanukesta, J.g.A:sta. Missasin vappuna huuto.netissä yhden pojan, SIR 14, mutta sen uusi omistaja  Virpi Kuusela lupasi pojan tulla meille muutamaksi päiväksi kylään.  Nukke tuli tänään suoraan myyjältä. Kuvaan sen, tutkin vartalon ja vaatteet. Odottelen Saksan eBaysta huutamiani kolmea muuta J.g.A.-poikaa tällä viikolla kotiin, että saan niistä yhteiskuvan. Sen jälkeen voin lähettää SIR 14:a kotiin Merimaskuun.

J.g.A.-poika SIR 14 tuli kyläilemään Ouluun.

Pari kuukautta sitten ostin Huuto.netistä ensimmäisen J.g.A-poikani, joka minusta on kaunein kaikista, mutta kalleinkin. Sillä oli  kyynärpäihin ulottuvat massakädet ja ihanan pullerot massajalat. Nukessa oli merkinnät SIR 13 ja sillä on hiukan pienempi päänympärys kuin Virpin nukella. Mutta se oli kuitenkin yhtä pitkä vartalorakenteesta johtuen. Alkuperäisistä vaatteista sillä on jäljellä  yhtenäinen alusasu, brodyyrilahjehousut ja viininpunaiset remmikengät.

Tämä on ensimmäinen J.g.A-poikani.

9.5.2007

Muotoilimme tänään nuken kädet ja jalat loppuun. Seija tuskaili vielä pitkään nuken suun kimpussa. Arvaan, että tytöt ovat väsyneitä viikon muotoilun jälkeen. Päätimme silotella nuket ensi viikolla ja sitten siirtyä muotin tekoon Tyrnävälle. Siivosin päät ja työkalut keittiön pöydältä.

Seija muotoilee tosissaan näköisnukkea tyttärestään.

10.5.2007

Huusin Saksan eBaysta kolmannen J.g.A-pojan, tosin vain pään. Se saapui tänään. Siinä ei ollut mitään merkkejä. Se oli myös maalattu aivan eri tavalla kuin Kilpikonna-pojat. Sen hampaat olivat kiinteät, ei selluloiditekohampaat kuten aikaisemmilla pojilla. Se oli myös vähän pienempi kuin no. 13 ja 14. Minun pitää siis hetimmiten pienentää 13-pojan kädet ja jalat, että saan tälle vartalon. Tarvitsenhan niitä kuitenkin niille seuraavillekin pojille. Kuvista päätellen niiden vartalot olivat aika risat.

Kaksi muuta huutamaani nukkea olivat pettymys. Niiden piti olla selluloidinukkeja, mutta ne olivatkin muovia . Niitten piti olla  lasisilmäisiä, mutta ne olivat muovisilmäisiä. Niitten piti olla 30-luvulta, mutta ne olivatkin 60-luvulta. Onneksi myyjä oli niin fiksu, että suostui neuvottelemaan virheestään ja hyvittämään. Ja vaimokin pyysi anteeksi tietämättömyyttään, koska nuket olivat hänen kokoelmastaan. Liikuttavaa.

Nimetön J.g.A.-poika tuli Saksasta.

11.5.2007

Suuri ihme on tapahtunut! Uusi hella kannettiin tänään sisään kello 12. Vanha hella oli palvellut 35 vuotta. Sen uuni paistoi kuitenkin paremmin ja tasaisemmin kuin monen hienomman uunin. Sen luukku rutisi ja natisi, kun uuni avattiin. Sen alaluukku löi jaloille aina vähän väliä ja piti sulkea leipäveitsen kanssa. Onkohan tämä unta!

35-vuotias hella kannettiin ulos ja uusi UPO tuli tilalle.

 

No, niin. Tänään ne pojat tulivat. Christian oli lähettänyt ne ovelta-ovelle-pakettina. Ne olivat juuri niin pölyisiä ja juuri niin risaisia, kuin olin ajatellut. Ne olivat ihanan patinoituneita, enkä raaskinut pyyhkiä likaa niitten kasvoilta ennen kuvausta. Molemmissa oli  merkki SIR 30. Pojalla oli villahousutkin ommeltu kiinni vartaloon.

J.g.A.-poika on vähän tomuinen matkustettuaan Saksasta. SIR 30

Toinen poika olikin tyttö, suloinen lian patinoima tyttönen. Molempien päät olivat ehjät, mutta vartalot aivan lahot.

En vielä ehtinyt tutkimaan nukkeja perusteellisesti, sillä lähdimme tänään kello 18  Oulun ekonomien järjestämälle yritysvierailulle Oulun uuteen Scandic-hotelliin. Ministeri Suvi Linden piti aluksi tunnin esitelmän uuden hallituksen viestintäpolitiikasta ja sitten kävimme tutustumassa talon huoneisiin, sviitteihin ja ravintoloihin. Illan päätteeksi meille tarjottiin ruhtinaallinen iltapala Torilla-ravintolan kabinetissa. Hieno laitos, ei voi muuta sanoa!

Huomenna yritämme sitten lähteä viettämään äitienpäivää mökille ja tarkistamaan onko jänis taas syönyt jotain, mitä ei olisi saanut. Talvella se oli syönyt kaikki miespuoliset mustikkapensaat, Alvarit, ja tyrnit, Rudolfit. Ostin eilen yhden urostyrnin tilalle. Se voi olla kuitenkin niin nuori mies, ettei se osaa hedelmöittää vielä Raisa-tyttöjen laumaa.

J.g.A.-pojan voi tehdä myös tytöksi. SIR 30.

12.5.2007

Ilma oli kolea ja satoi välillä räntää ja vettä. Päätimme kuitenkin lähteä mökille. Oli ihana kuitenkin huomata, että luonto heräsi talviunesta, vaikka lunta oli vielä paikoin syvänteissä ja viemäri oli edelleen umpijäässä. Ja lintukuoron laulu oli aivan mahtavaa. Kävimme Pirkolassa katsomassa, onko yhtään kiliä syntymässä täksi kesäksi. Pahalta näyttää.

välillä satoi räntää ja välillä vettä.

Joki oli nyt kauneimmillaan. Vettä oli paljon. Vesilinnut pyrähtelivät lentoon. Valkoinen vaahto muodosti piirrettyjä filmejä tummaan veteen. Tuoksui joelta. Sen nostalgisen tuoksun aistii vain joen rannalla asunut.

Joki oli nyt kokonaan vapaa jäistä.

En tarvinnut äitienpäiväruusuja, sillä se rikkaruohon näköinen kukka, joita löysin viime kesänä Intiön koirapuiston läheltä nurmelta, oli pukannut kukkansa täyteen loistoon. Se oli siis ensimmäinen kevään merkki

Ensimmäiset kevätkukat meidän pihalla.

Kyllä puilla lämmitettävä kotisauna voittaa kaikki maailman pihamaat ja kylpyläsaunat. Ja voi sitä ihanaa vastan tuoksua! Ulkona ei kyllä tarjennut istua. Mutta hyvältä se maistui saksalainen olut  sisällä tuvassa euroviisuja katsellessa mökin uudesta digiboxista.

Ihana saunoa talven jälkeen taas omassa saunassa.

13.5.2007

Äitienpäivän aamuna minulle kannettiin kahvit sänkyyn. Hannu oli leiponut hyviä suklaapullia ja sämpylöitä. Tarjolla oli lohta ja tilliä ja muita leikkeleitä ja rehuja. Sain tyttäreltäni Tiitulta lahjaksi hänen uunituoreen sarjakuvakirjansa, jonka nimi oli Kehä ja joka käsittelee kuusitoistavuotiaan ristiriitaista olemista aikuisten maailman kynnyksellä. Minusta kirjan huolellinen ja taiteellinen  piirtäminen kiinnitti eniten huomiota. Tietenkin tärkeintä on, että asia menee perille. Ainakin minusta tuntui, että olin elänyt 16-vuotiaana samat tuskat, mutta olin purkanut pahan oloni ulospäin heittelemällä äitiä esimerkiksi ämpärillä.

Kihlajaisuutisiakin tuli Espoon suunnasta äitienpäivälahjaksi.

Heti aamusta tuli onnitteluja ja kihlajaisuutisia.

Sunnuntaina haravoin vielä vuohien navetan ympärillä ja ikävöin Urkki-pukkiani. En edes uskaltanut mennä sisälle navettaan. Kaikki asiat muistuttivat Urkista. Yksi horsmakerppukin oli jäänyt seinälle roikkumaan. Ronjakin haistoi vuohien tuoksun.

Takapiha on vielä haravoitava.

14.5.2007

Varhain maanantaiaamuna lähetti toi minulle paketin, jonka oli lähettänyt Catherine Saint Bauzille de la Sylvestä, Ranskasta. Paketissa oli iki-ihana 42 cm;n Corolle Bebe vuodelta 1993. En ole oikeastaan  kerännyt näin suuria vinyylinukkeja ennen, olin laittanut rajaksi 30 cm. Kuitenkin se tuntui sylissä ihanalta, kun join aamukahviani parvekkeella lukien paketissa ollutta  ranskalaista sanomalehteä.

Sain nuken ja luettevaa Catherineltä, Ranskasta.

15.5.2007

Tiistaiaamuna postinkantaja toi taas paketin. Se oli Claudialta Mannheimista, Saksasta. Claudia lähetti minulle oman nukkensa Madeleinen, jonka hän oli ostanut itselleen 10 vuotta sitten. Minulla on se sama nukke laatikossaan. Ostin sen Pariisin reissulta 1998, jolla oli äitinikin mukana. Madeleine oli iholtaan tummempi kuin minun nukkeni ja tuoksui laventelilta eikä vaniljalta, kuten Corollet uutena. Mietin koko ajan, miten joku voi luopua nukestaan. Samalla hän antaa pois osan sieluaan ja kaipaa sitä palasta koko loppuelämänsä.

Corollen kaksi vuoden 1996 30 cm:n bebeä 5-8 F 14.

Lähetin Virpin J.g.A.-pojan tänään omaan kotiinsa Merimaskuun. Olihan se ollut meillä yökylässä jo melkein viikon. Sitä ennen kuvasin kaikki yhdessä parvekkeella päivänvalossa. Pienet sisarukset tarvitsevat nyt hellää huoltoa. Jotenkin ne ovat liikuttavia juuri tuollaisena rääsyläisinä ja likaisena. Lähetin tänään kiitosmeilin Christianille ja myös Claudialle.

Kaikki J.g.A.-nuket perhepotretissa.

Tänään sain myös Kirsti Kainulaiselta ostamani Lapin puvut, tytön ja pojan puvut, kaikkine asusteineen. Minulla piti olla paljon töitä, mutta  jäin sovittelemaan pukuja eri nukeille ja leikin vielä tietokoneella rakentaen sopivia taustoja. Minun oma taiteilijanukke Saara sopii hyvin saamelaiseksi lapseksi. Hattu oli vähän iso, hihat olivat lyhyet ja helma myös. Siispä minun pitää tehdä  Saaralle uusi vartalo. Komeissa väreissään nukkekin rupesi säteilemään. Onhan se viettänyt hiljaiseloa ylähyllyllä kohta viisitoista vuotta.

Oma Saara-nukkeni sai Lapin puvun.

18.5.2007

Seija ja Telle tulivat vielä silottelemaan omat nukkensa ennen muotintekoa. Muotoiluvimma tarttui minuunkin ja muotoilin oman savipääni muotintekovaiheeseen. Mietin vimmatusti, mikä nukelle tulisi nimeksi. En vielä keksinyt. Ajattelin tehdä muotin valmiiksi ennen viikon päästä alkavaa  muottikurssia. Muotintekovaiheessa nimi pitää olla keksittynä.

Muotoilu aivan vapaaehtoisesti inspiroiden on hauskaa.

Helatorstai 17.5.2007

Helatorstai oli niin kolea päivä, että päätimme jäädä kaupunkiin lämpimään. Juhlapyhät ovat olleet parhaita työpäiviä. Siispä siivosimme kotona ja koulutin purjon taimet ja siirtelin muitakin taimia väljempiin kaukaloihin. Oli tyttäreni Mimmun syntymäpäivä ja päätin tehdä kesän marjoista kakun, josta tuli oikein hyvä eikä syöjiäkään puuttunut. Kolmet vieraat kävivät ihastelemassa uutta telkkaria ja hellaa.

Helatorstaina kävi kolmet vieraat.

Venlalta tuli Kemijärveltä sähköpostissa Ronja-äidille hauska syntymäpäiväkortti  ja  lisäksi kuva lähes kolmivuotiaasta lapsesta kotinsa portailla, jossa Venla istuu kuin ihminen.

Venla osaa istua kuin ihmiset.

Päätin, että en mene nukkumaan, ennen kuin se yksi piikki on kaivettu lihastani: Minerva 4:n korjaus saatu loppuun. Sekoitin maalit huolellisesti käyttäen rokotusneuloja maalin annosteluun. Kävin välillä tietokoneella Photoshopissa tarkistamassa pipetillä, mitä väriä pitää vielä lisätä. Onneksi maalaukset tulivat näkymättömiin kohtiin, sillä vaikka sävy maalattaessa oli juuri oikeaa, se kuitenkin oli kuivuttuaan jotain muuta.

Saada maalattava värisävy oikeaksi on vaikeaa.

Minerva 4:n kuminauhat piti kiristää hyvin hennosti, ettei vartalo taas paukahtele rikki. Sen pää oli tuusan nuuskana kuten huhtikuun 4.päivän kuva kertoo. Nyt se on vuorattu Milliput-korjausmassalla kokonaan.  Pää ei enää tässä elämässä mene rikki, mutta valitettavasti muu osa on hirveän haurasta. Korjattuna nukke näytti kuitenkin ihanalta punaisessaan ja hilkassaan.

Minerva 4 valmistui vihdoin.

19.5.2007

Lähdimme maalle vasta lauantaina, koska en voi jättää taimia päivää pitemmäksi  ajaksi parvekkeelle aurinkoon. Kaksi kuukautta on ollut niin koleaa ja valotonta, että taimista on kasvanut kauheita roikuloita. Kaalit ja pellava on kylvetty jo pariin kertaan uudestaan ja paprikan taimet ovat vain puolet viimevuotisista. Toivottavasti aurinko nyt keksii, että Oulukin on olemassa.

Mökillä oli kuitenkin väri vaihtunut ruskeasta vihreään. Joki oli ääriään myöten täynnä vettä. Mutta ilmassa oli ihana kevään tuoksu. Yksi hyttynenkin ilmaantui jo.

Luonto oli viikossa muuttunut vihreäksi.

20.5.2007

Kevät olisi muuten niin ihanaa aikaa, mutta kun puissa ei ole lehtiä, näkyvät naapurien takapihat kaikkine rojuineen. Miksi ne takapihat ja tunkiot ovat meidän puolella? Toisen puolen naapuri kerää rajalle kymmenittäin auroja, äkeitä ym. maatalouden museoesineitä, toisen puolen naapuri kerää bonnelpatjoja ja romuautoja. Minuahan ne eivät vaivaa, mutta kaikki vieraani kyselevät...

Vain naapureiden rojut häiritsevät keväällä.

Kotiin tultuamme päätin aloittaa vielä yhden muotin teon. Ei se helpottanut, että sain Minerva-piikin lihastani, siellä on vielä mm. Martta-Bebe-piikki. Nukke on tullut minulle vuosi sitten korjattavaksi ja on vielä päätön. Aivan hävettää tämä hitauteni. Onneksi päivät pitenevät  ja on enempi myös työtunteja. Tänään oli puoliltaöin jo aivan valoisaa, kun kävimme Ronjan kanssa joen rannassa yölenkillä. Saukkoa ei ole enää näkynyt. Minnehän se menee kesällä, kun on niin valoisaa? Talvella se lähti liikkeelle heti auringon laskettua.

Keskiyö ja näin valoisaa.

21.5.2007

Muotti valmistui, kuin valmistuikin sinä yönä, tosin maanantain puolella. Mutta oli kuitenkin vielä tai paremminkin jo valoisaa. Tänään huomasin ensimmäisen kerran, että pimeää ei tullutkaan. Tänään ilmestyivät myös lehdet puihin ja pensaisiin, noin vain yhtäkkiä. Melkein saattoi nähdä niiden työntyvän silmuistaan. Oi ihana kevät!

Sain muotin valmiiksi aamuyöllä.

24.05.2007

Lapset tulivat kylään. Tiitu oli Aamulehden koulunloppumisliite piirrettävänä, joten koko torstai päivä tehtiin taidetta Tyrnävällä. Tiitu piirsi ja Mimmu laittoi raameihin Kemin sarjisfestareitten taidenäyttelyn tauluja. Kaapo ja Ronja nauttivat saadessaan juosta vapaana luonnossa. Satoi koko päivän. Maanviljelijänä olin tietenkin iloinen sateesta.

Tiitu piirtää Ammulehden koulujen loppumiskuvaa.

25.5.2007

Tiitu lähti Kemiin pystyttämään näyttelyä ja Mimmu ja minä ynnä koirat lähdimme retkelle Kalajoelle. Lykkäsimme äitiä rullatuolissa pitkin kaupunkia ja hautausmaalla ja veimme hänet katsomaan sairastunutta puolisoaan Jussia sairaalaan. Jussi nukkui, mutta äiti puhui hänelle rauhallisesti. Saimme tietää, että Jussi ei ehkä heräisi enää. Elintoiminnot alkoivat hiipua eikä ruoka mennyt enää alas.

Äitiä lykätään kärryllä paikasta toiseen.

Vietimme rauhallisen kahvihetken kotona joen rannassa. Oikeastaan talo ei ole enää rannassa, sillä kunta rakensi korkean tulvapenkereen keskelle tonttia. Samalla hävisi kaunis rantaidylli ja puutarha, jota äiti oli vaalinut koko ikänsä. Tonttikin kutistui puoleen. Ronja kiipesi penkalle ihmettelemään, minne se entinen uimapaikka oli kadonnut.

Ronja istuu mummolan penkalla omistajan elkein.

Kun äiti oli viety Marjatar-kotiin, lähdimme vielä, Mimmu, minä ja koirat katsastamaan vieläkö mummolan jättihiekkalaatikko, Hiekkasärkät, oli entisensä. Koko alueesta oli kasvanut kuin pieni kaupunki. Varsinkin golf-kentän ympäristö uhkui äveriäännäköisiä linnoja. Kävimme Särkkien edustalla Keskuskarissa maistelemassa suolaista merivettä.

Käytiinpä maistelemassa merivettä.

26.05.2007

Vietimme viikonlopun maalla maata muokaten ja kylväen. Kesä tuntui lähestyvän. Tiitu tuli Kemistä ja jatkoi heti suoraan etelän pikajunaan. Niin lapset taas lennähtivät pois. Jäin vain laiturille huiskuttamaan.

 

Lapset tulevat, ovat pari päivää  ja lähtevät.

27.05.2007

Muotintekokurssi alkoi maanantaiaamuna Tyrnävällä. Tytöt eivät olleet koskaan aikaisemmin tehneet keraamista nukkea eivätkä myöskään nukkemuottia. Kaikki oli siis uutta. Onneksi oppilaat olivat hyväoppisia ja innokkaita ja elinikäiseen oppimiseen orientoituneita. Päänmuotit saatiin valetuksi maanantaina ja niistä tuli hienoja.

Seija sai lapsensa sileäksi ja se laitettiin savipetiin.

Ilmat suosivat kurssiamme. Savipeti paineltiin tuvan isolla pöydällä, mutta kipsin sekoitukset ja astioitten pesut saattoi tehdä pihamaalla. Kun muotti oli kehikossa muhimassa, opettaja antoi luvan maata hetken auringossa lepotuolissa. 

Voi levähtää, kun oma muotti on tehty.

Kurssilounas nautittiin myös ulkoilmaravintolassa. Kyllä lihapullat ja hernesopat maistuivat raskaan muottityön lomassa. Saunaa ei ehditty lämmittää, sillä muutenkin päivä venähti 12-tuntiseksi. Löyly olisi kyllä ollut tarpeen rentouttamaan jämähtäneet hartiat.

Lihapulla maistui ulkoilmaravintolassa kipsivalujen lomassa.

Nuken luominen on kuin lapsen synnyttämistä. Idea syntyy intohimoisesta tarpeesta tehdä jonkun rakkaan näköinen nukke. Muotoilu vastaa yhdeksän kuukauden odotusta. Nukke on koko ajan mielessä ja työ jatkuu yöunessakin. Muotin teko on synnytysvaiheen alkua. Silloin jo näkee, tuleeko siitä tyttö vai poika ja tuleeko siitä yhtään sen näköinen, mitä suunnitteli. Ensin syntyy pää ja sitten raajat. Ensimmäisellä kerralla (ja myös yli 80-vuotiaana) synnytys kestää pitkään ja on tuskallista. Välillä lapsi voi tietenkin pudota lattialle ja mennä lyttyyn. Onneksi savilapsen voi aina uudestaan oikoa eikä aivovaurioitakaan ole odotettavissa.

Tellenkin pää valmistui ja pääsi savipetiin.

Äiti jäi nyt toisen kerran leskeksi, kun hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa Jussi nukkui pois tästä maailmasta sunnuntai-iltana. On varmaan aika yksinäistä, kun kaikki ikätoverit alkavat olla hautausmaan muurin sisäpuolella.

3.6.2007

Kyllä vuodenaikojen vaihtelu on ihmeellistä. Ensin oli koleaa maaliskuusta kesäkuuhun. Ja aivan kuin luonto olisi katsonut almanakasta, että nythän pitikin olla kesäkuu, ilmat muuttuivat lämpimiksi ja kukat alkoivat kukkia. Kylvimme tänään ensimmäisen kerran uudella vastalla. Ajatella, viikko sitten koivussa oli vain hiirenkorvat! Sain kaikki pellot muokatuksi ja taimet ja siemenet maahan. Ja jos helteet nyt jatkuvat, tästä eteenpäin onkin sitten vaan kastelua ja ruohonleikkuuta.

Parissa päivässä tuli lehti puuhun ja koko luonto muuttui vihreäksi.

4.6.2007

Vesi joessa väheni nopeasti ja muuttui ruskeaksi. Samalla sääskiparvet ilmaantuivat. Oikeastaan oli unohtanut jo, että sellaisiakin on. Lehmät pääsivät myös viikonloppuna ensimmäistä kertaa ulos, mutta ne jäivät kauemmaksi tien varteen. Kärpäset tulevat meille vasta kun ne tulevat lähiniitylle ojan taakse. Silloin alkaa Ronjalla myös lehmien paimennustyö.

5.6.2007

Siirsin tänään työhuoneeni Tyrnävälle. Yritän saada kesän aikana tehdyksi kaikki roikkuvat työt , seurakunnan rästit ja omat luvatut nukkekorjaukset, että saan syksyllä tehdä yritykselle uusia strategisia suunnitelmia. Nukenkorjauksella ei saa yrityksen tulosta nollan yläpuolelle, joten luultavasti muutoksia on odotettavissa. Lisäksi olen tullut allergiseksi pölylle  ja korjausmassoille. Puutarhassa ulkoilmassa voi kuitenkin vielä tehdä pölyhommiakin.

Kovettuneen kuminuken korjaus on kaikkein vaikein restaurointityö.

Kovettuneen kuminuken korjaus on mielestäni kaikkein vaikeinta.. Se tapahtuu neliösentti kerrallaan tukankuivaajalla puhaltamalla. Kun kohta on pehmennyt, sen alle sujautetaan nopeasti savipallo. Kun kumi on taas kovettunut, tuetaan tausta Milliputilla. Maskin reunaan porataan miniporalla reiät ompelua varten ja tikataan käsin. Leikittävää nukesta tuskin enää saa, mutta siirtyyhän kauneus jälkipolville.   Vartalo kunnostetaan, vaatteet parsitaan ja pieneläjät pakastetaan vanusta ja lastuvillasta. Vinteillä lojuneista nukeista löytyy monen moista asujaa.

Tästä Martta-Mollasta pitäisi saada vielä ehta.

Sunnuntaina Ronjan pennut täyttivät 3 vuotta. Laitoin kaikille tekstiviestit mökiltä. Kotoa sähköpostista löysin Jannen ottaman hienon kuvan Masse-pojasta, joka oli juuri saanut kesäkampauksen. En voinut vastustaa kiusausta siirtää Massen kuvaa Ronjan vierelle, niin, että kaikki näkevät, kuinka samannäköisiä he ovat, vaikka Massessa on 50% partacollieta.

Massessa ja Ronjassa on jotain samaa. Massen kuva Jannen ottama.

7.6.2007

Tämä viikko oli aika risainen. Vaikka olin päättänyt ahkerasti tehdä töitä Tyrnävällä, kaupunkiin piti lähteä monta kertaa. Työvoimatoimistossa piti käydä, uuden vuokralaisen kanssa tehtiin sopimus ja Tiitu tuli keskiviikkona matkalla oman taidenäyttelyn pystytykseen Kärsämäellä ja jätti koiransa Kaapon minulle hoitoon. Tänään oli myös viimeinen hammaslääkärissäkäynti. Maria Widercrantz porasi ja paikkasi taas hellästi kaikki hampaani kesäkuntoon Heli Lahdenperän avustamana. Ehkä taas vuoden kestävät, kun en syö Väinämöisen Palttoon nappeja toistamiseen.

Maria ja Heli hoitavat minua hellästi.

Tänään oli myös Ronjan lääkärin tarkastus. Siitä otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja tutkittiin tarkasti joka paikka, tyhjennettiin anaalirauhaset ja laitettiin kaikki puuttuvat rokotukset. Päällisin puolin ihan terve sekarotuinen vanhus. 8-vuotiaana koira on ihmisen iässä jo kuusikymppinen, mikä tarkoittaa, että alkaa joka puolelta remppaamaan, niin kuin emännälläänkin. Kävelimme Akuutista kotiin ja huomasimme, että koko kaupunki oli muuttunut kukkamereksi. Istuimme välillä puiston nurmikolla ja haistelimme kulkiessamme erilaisia kukkia. Vielä pari päivää sitten en ollut huomannut yhtään kukkaa.

Koko kaupunki oli kukkamerenä.

8.6.2007

Ajoin torstaina Kalajoelle. Juho Karhumaa, äitini elämäntoveri, siunattiin Kalajoen kirkossa perjantaina. Hautajaiset olivat vieressä seurakuntakodilla. Kaikki sisarukseni olivat saattamassa Jussia viimeisellä matkalla.

Veteraanit jättävät jäähyväiset veljelleen.

10.6.2007

Tiitu tuli Kärsämäen näyttelynavajaisista sunnuntai-iltana vähän huonokuntoisena, äänikin oli lähtenyt kokonaan. Se ei kuitenkaan estänyt leikkimästä uusilla vedenkuljetuskärryillä. Sellaisista oli aina vain haaveillut lapsena. Korkeasaaressa oli nimittäin samanlaiset lasten kuljetusta varten. Tiitu lähti Kaapon kanssa yöjunalle ja meillä alkoi taas työviikko Tyrnävällä. Vettä ei kuitenkaan alkuviikosta tarvitse kärrätä. Meille on luvattu sadetta vihdoinkin.

 

Tiitu ja Ronja leikkivät uusilla kärryillä.

13.6.2007

Tiistaiaamuna heräsimme valtavaan tärinään kello seitsemän aamulla. Oli kuin maanjäristys. Naapuri vain tasoitti helikopterin laskeutumisalustaa keskelle pihamaataan. Tänään emme sitten päässeet kaupasta tullessa mökille ollenkaan; tie oli suljettu tuoreen asfaltin takia. Meille oli tullut pikitie, 135 metriä pitkä pikitie. Tosin en aio osallistua sen kustannuksiin, minultahan ei ole kysytty mitään.

Hannu ja Ronja ihmettelevät uutta pikitietä.

15.6.2007

Ilma muuttui koleaksi tällä viikolla. Yölämpötilat olivat lähellä nollaa ja kasvit piti peitellä . Parina päivänä on satanut yhtä paljon kuin viime kesänä yhteensä. Kaikki saavit ja ämpärit ovat täynnä kallista sadevettä. Kolea ilma on kuitenkin hyvä työilma. Sainkin tehdyksi monta roikkuvaa työtä. Tänään lähden luokkakokoukseen Kalajoen Rautioon. Kiva nähdä vanhoja kavereita 40 vuoden takaa.

Halla vierailee tontillamme aina alkukesästä.

16.6.2007

Luokkakokouspaikka oli Heikin vapaa-ajanasunto Niskavuori Kalajoen Rautiossa Vääräjoen luonnonkauniilla rantatörmällä. Rakennukset, sisustus, pihapiiri, joki ja talon vieraanvaraisuus olivat kaikki jotain aivan käsittämätöntä ja mahtavaa. Enkä osannut arvatakaan, miten voimakkaita nostalgisia tunteita tapaamisemme nostatti sielun syövereissä.

Heikin Niskavuori sijaitsee komealla paikalla Vääräjoen rannassa.

Aina, kun uusi vieras tuli, piti äänestä ensin arvata, kuka tulija oli. Hetken päästä kaikki olivat yhtä samannäköisiä kuin kouluvuosina 40 vuotta sitten. Tuntui, kuin olisimme olleet yhtä samaa perhettä. Päätimme pitää seuraavan luokkakokouksen kuitenkin enemmin kuin 40 vuoden kuluttua.

Ihana suomalainen luonto viritti meidät nostalgisiin tunnelmiin.

Elämyksensä tuotti myös mahtava savusauna, jonka Heikki oli meille lämmittänyt. Ei haitannut vaikka tulimme ulos nokikolarin näköisinä. Uimme joessa sammakonpoikasten seassa ja saimme luvan etiketistä poiketen käydä peseytymässä normaalisaunan puolella. Siellä hankasimme toisemme puhtaiksi noesta, mutta emme saunan tuoksusta, joka seurasi meitä ruokasaliin. Ruokasalin ihanat tuoksut ottivat meidät kuitenkin hetkessä valtaansa. Kyllä talo oli järjestänyt meille mahtavan illallisen. Kokki joutui kilvan jakelemaan reseptejä ruokailijoille.

savusauna oli ihan kokemus. Hellin saunapolulla.

Osa porukasta yöpyi Niskavuoressa. Kaikille oli järjestetty oma nukkumishuone. Santtu, Hellin ja minä saimme asuttavaksemme romanttisen aitan. Jokaisella oli lisäksi oma huone. Ja vaikka jätimme oven vähän raolleen, ketään Tauno Palon näköistä renkiä ei tullut yöllä koputtelemaan. Ehkä se 40 vuotta on jotenkin vaikuttanut asiaan. Vielä kauan valvoin upouuden aitan tuoksussa ja kuuntelin lintujen laulua.

Heikki oli rakentanut meitä varten oman aitan.

17.6.2007

Haikeilla mielin hyvästelimme toisemme sunnuntaiaamuna ja lähdimme kukin tahoillemme. Minä saattelin Esan Alavieskaan ja jatkoin Kalajoelle. Vietin aamupäivän joella kuvaten vanhoja leikkipaikkoja joella. Surukseni huomasin, että jokea peratessa oli osa meidän rakkaista kivistämme hävitetty. Ikivanha Peikonkivikin oli viety pois. Olisin halunnut kokeilla, vieläkö mahdun siihen koloon, joka siinä oli. Paljon nostalgisia tunteita heräsi kuitenkin joella hyppiessäni kiveltä kivelle - kuin silloin ennen.

Tutkin kaikki lapsuuden leikkipaikat joella.

Iltapäivällä vein äidin hautausmaalle, missä kunnostimme isäni haudan ja kävimme lukemassa tekstit Jussin kukka-asetelmien nauhoista, sillä äiti ei ollut kuullut niitä kirkossa. Poikkesimme veljeni Markun piharakennustyömaalla ihastelemassa uutta suihkukaivoa ja ajelimme sitten kahville Hiekkasärkille, missä olikin kova vilske, koska siellä oli jotkut rantajalkapallokisat. Joka puolella näkyi vain nuoria karvasäärisiä shortsimiehiä. Kiiruhdin Ouluun, koska minulle tuli kesävieraaksi Hannun pojanpojat, Jarkko ja Aleksi.

Kävimme Jussin haudalla lukemassa tekstit nauhoista.

18.6.2007

Jarkko ja Aleksi saapuivat myöhään sunnuntai-iltana. Päätimme viettää maanantaina toimintapäivän kaupungissa. Aamulla lähdimme jalan kirjastoon hakemaan koko viikoksi luettevaa, mutta kirjasto olikin remontissa ja kiinni. Niinpä söimme isot jäätelöt torilla ja otimme pienen sightseeingin kaupungilla Potnapekka-junalla. Se kierteli ympäri Oulua ja ohitti tivolinkin maailmanpyörineen. Tietomaan pysäkillä hyppäsimme pois. Kyllä oli hienoa maalaispoikien ajaa tällaisella junalla. Klikkaa kuvaa.

 

Poista oli hienoa ajaa Potnapekalla.

Iltapäivällä menimme uimarannalle Nallikariin. Päivä oli vähän kolea ja tuulinen, mutta kyllähän suomalainen lapsi ui ilmalla kuin ilmalla, kun kesä on. Kyllä nämä maakravut osasivat nauttia meren vaahtopäisistä tyrskyistä.

Meren vaahtopäät kiinostivat maakrapuja.

Sillä aikaa, kun  pulikoimme meressä, Hannu oli käynyt hakemassa postista Miijulta huuto.netistä ostamani vanhan nukenpään. Sitä sanotaan kauneimmaksi ja sielukkaimmaksi Minerva-nukeksi (Buschow & Beck). Siinä on kypärämerkki ja teksti Germany 6 ja se on vuodelta 1927. En oikeastaan kerää näitä vanhoja nukkeja, mutta korjailen. Tällekin minulla on aito öljykangasvartalo. Kädet vielä puuttuu. Ehkä löydän nekin joskus. Täydellisenä tämän nuken keräilyarvo on tänään noin 600 euroa..

Ihana Minerva 6 Germany.

19.5.2007

Iltasella ajoimme Tyrnävän mökille. Pojat olivat ensimmäistä kertaa yksin lomalla ja toisin päin: Hannu-Ukki oli ensimmäistä kertaa lastenlastensa kanssa niin ettei vanhemmat olleet mukana. Ukilla olikin paljon opetettavaa: miten vihta sidotaan, miten sauna lämmitetään, miten vihdotaan, miten puita kärrätään ja  miten kalastetaan. Välillä eivät 1800-luvulta peräisin olevat kasvatuskeinot oikein tehonneet nykylapsiin.

Hannu-ukki opettaa Aleksille vihtan tekoa.

20.6.2007

Yhtenä päivänä maalasimme roskiksesta löytyneet tuolit vähän kauniimmaksi. "Punaista sen olla pitää" ,sanoi  Jarkko maalikaupassa. Punainen väri loppui kyllä kesken. Piti käydä kaupungista lisäksi nuken keltaista tukkamaalia. Klikkaa kuvaa.

Ei sitä jokapäivä saa maalata punaiseksi tuoleja.

21.6.2007

Vesi on kaikkien lasten todellinen kesäelementti. Miten valtavan riemun voi käytöstä poistettu kylpyamme antaa, kun ei tarvitse edes varoa roiskumista. Saunasta juostiin ainakin 100 kertaa pihan poikki ja jo kaukaa hypättiin veteen. Kiljuminen oli tietenkin korvia huumaavaa. Laura-tätikin tuli todistamaan hauskuuden.

Vanha amme voi nostattaa paljon riemua.

22.6.2007

Juhannusaattona lähdimme pikkuhiljaa Pyhännän Tavastkenkää kohti, sillä poikien loma loppui. Taisi siinä vähän koti-ikäväkin tulla.

Menomatkalla poikkesimme Rantsilan  Nakkulaan poikien isotädin Aunen ja hänen miehensä Veikon luokse. Aune esitteli metsäkilpailupokaleitaan ja kertoi pojille heidän juuristaan.

Aune-isotäti esittelee pokaaleitaan.

23.6.2007

Hannu kävi katsastamassa entisen talonsa ja huomasi surullisena, että se on ränsistymässä. Vain sireeni oven pielessä kukki entiseen tapaan ja julisti keskikesän suuren juhlan juhannuksen alkaneen.

Palasimme kotiin jo junannuspäivänä. Päätimme kuitenkin tehdä pienen juhannusajelun. Poikkesimmekin Kestilän jälkeen Kärsämänkylästä Rantsilaan ja jatkoimme sieltä Siikajokivartta alaspäin Mankilaan ja sieltä vasta Temmeksen Meijerikylään ja kotimökille.

Ihana juhannusrauha laskeutui tienoolle.

Hannun vanha kotitalo alkaa ränsistyä.

27.6.2007

Juhannuksen jälkeen oli pari kauan odotettua sadepäivää, jotka olivat hyviä työpäiviä. Tein työtä yötä päivää kaupungissa. Mutta keskiviikkoiltana kaupunkiasunnon seinät alkoivat kaatua päälle, joten lähdimme mökille.

Huhtikuussa Saksan eBaysta huutamani nuket saapuivat vihdoin. Raha katosi välillä jonnekin, mutta tulla tupsahti ennen juhannusta takaisin tililleni. Oikeastaan halusin vain Corollen 30 cm:n Calinin 5-5-F-12, mutta Carmen Rutesheimista, Saksasta lähetti minulle pikkurahalla muutkin tyttärensä vanhat nuket, 30 cm:n Götzin ja 36 cm:n  Zapfin tumman Chou-Choun. Minulla oli jo ennestäänkin tuo Corolle, mutta se on niin ihana, että halusin toisenkin.

Carmen lähetti minulle kolme nukkea Saksasta.

28.6.2007

Kyllä Suomen sydänkesä on hieno. Nautimme siitä täysin siemauksin, Ronjakin. Pienet sadekuurot ovat viljelijälle tervetulleita.

Valoimme Pyhän Tuomaan kirkon seimifiguureille uudet raajat, kun se rautalangan irrotus ei onnistunutkaan. Se tietää myös muutamien sandaalien ja sormusten tekoa, koska ne ovat kiinni raajoissa. Hannu valaa ja hioo, minä viimeistelen ja maalaan, koska olen tullut allergiseksi paperimassalle ja hiontapölylle.

Kyllä Suomen sydänkesä on mahtava.

29.6.2007

Kuminaamat alkoivat valmistua. Sain muotin tehdyksi  ehjemmästä naamasta ja valoin massasta toisen kuminaaman pohjaksi ja toisen aion pohjustaa ja maalata sellaisenaan. Eihän siitä aivan yhtä pehmeä tule kuin alkuperäisestä, mutta kylläkin samannäköinen.

 

Molla-naamat alkavat valmistua.

Tänään vaihtui pikkukaksiossani vuokralaiset: Heidi ja Henkka lähtivät ja Jenni tuli tilalle. Sain avaimet tänä iltana ja Jenni halusikin heti tulla katsomaan uutta kotiaan. Onhan se jännittävää muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon. Jätin Jennin vintille ystävättärensä Ninan kanssa tutustumaan uuteen kotiinsa ja hiippailin tyytyväisenä omalle puolelle. Olinhan suhteellisen pienellä vaivalla saanut vuokralaiseksi  mukavanoloisen nuoren, reippaan naisen. Olin jo pelännyt, että asunto on tyhjillään koko kesän.

Jenni ja ystävätär Nina  ihastelevat uutta kylppäriä.

1.7.2007

Heinäkuu alkoi lämpimänä. Jopa yöt olivat muuttuneet lämpimiksi. Avomaan kurkku, jonka olin kylvänyt pariin kertaan, alkoi nyt itämään. Ensi kertoja jätin peittelemättä yöllä taimia.

Heinäkuun ensimmäisenä alkoi kesä.

2.7.2007

Hannu sai valetuksi  ja hiotuksi kaikki luurangon vaihtoon tulleet seimifiguurien osat. Kahden vuoden takaiseen yritys-erehdys-hommaan verrattuna kaikki meni jo rutiinilla. Nyt sitten maalaamaan ja vartalon tekoon.

Seimifiguurit saivat aivan uudet jalat ja kädet.

3.7.2007

Tiistaina jatkoimme muotintekokurssia. Teimme kolmiosaisen jalkamuotin. Siihen upposi aikaa kellonympäryksellinen. Hienot muotit niistä tulivatkin.

Tuvan hämyssä syntyivät viimeiset muotit.

Sillä aikaa kun jalat muhivat muottilaudoissa, ehdimme myös kokeilla, miten päämuotti pelaa. Valoimme päät paperimassasta. Ensimmäisen nukkelapsen muotista tuleminen on kuin syntymä, yhtä jännittävä ja ihana. Aivan epäreilua oli, että nämä lapset syntyivät niin helposti. Ensimmäisen nukkemuotin kuuluisi juonitella ja lapsen syntyä palasina. Nyt tytöt luulevat, että tämä on aina yhtä helppoa.

Seijan naamasta paistaa äidin ylpeys lapsen synnyttyä.

Ilmat suosivat taas kurssiamme. Sää oli mitä parhain ja oppilaat muistivat välillä huilatakin. Onnistumisen elämys loisti oppilaitten kasvoista, kun koko muottisarja oli valmis ja ensimmäinen koepääkin valettu.

Telle esittelee ylpeänä ensimmäistä nukkelastaan.

4.7.2007

Keskiviikkona joimme aamukahvin ja luimme Kalevan Ainolan puiston niemennokassa. Sorsapoikueet ja suihkukaivot loivat kesäistä tunnelmaa. Harmi vaan, että entinen lämminhenkinen puupöytä oli muuttunut kalsean kiviseksi.

Aamukahvi maistui hyvältä Ainolan puistossa.

Ainolan puisto ja kalaportaat olivat nyt kauneimmillaan. Monenlaiset kukat loistivat ja ilmassa oli kesän tuoksu. Ruusutarhassakin taitavat jo ruusut kukoistaa. Tällä kertaa emme päässeet sinne asti, sillä Ronjalla oli taas lääkärin tarkastus ja piti kiiruhtaa Akuuttiin Kansankadulle.

Kalaportaitten alue oli valtoimenaan kukkia.

Ronjalla oli ikäkausitarkastuksen yhteydessä havaittu kohonneita munuaisarvoja, mikä tarkoittaa, että osa sen munuaisista on tuhoutunut eikä munuaiset enää pysty pilkkomaan kuona-aineita ja ureaa , vaan se jää vereen. Eläinlääkäri Outi Niemelä otti uuden kontrolliverikokeen ja kertoi meille uudesta tilanteesta, minkä munuaistauti nyt perheelle aiheuttaa.

Outi Niemelä ottaa verikokeen eläinlääkäriasema Akuutissa.

Iltapäivällä naapuritalossa asuva Jurvelinin perhe oli järjestänyt pihamaalle yhteiset kesäkahvit. Kiva  oli keskustella naapureitten kanssa muutenkin kuin vain hissin ovella. Ja luonnossa kahvikin maistui paremmalta. Lisää tällaista sosiaalista toimintaa kerrostaloihin! Ja kiitokset järjestäjille!

Naapurit järjestivät kesäkahvit.

6.7.2007

Jo pari päivää on satanut. Kyllä  ovat Tyrnävän maanviljelijät onnellisia, kun peruna sai vettä. Mansikanviljelijät ovat vähemmän onnellisia, kun sadekausi sattui parhaaseen poiminta-aikaan. Se tietää hometta, pahaa hometta, ja sadon menetystä. Minulle sade on ihana asia. Välttyy veden kantamiselta.

Ronjan kanssa teemme iltaisin pitkiä pyöräretkiä. Tänään kävimme Tyrnävän ja Temmeksen välisellä Järvikankaalla. Tosin järvi, Leppijärvi on jo vuosia sitten kuivattu. Ronja jaksaa hyvin yli 10 kilometrin lenkkejä.

Kävimme Ronjan kanssa pitkällä retkellä metsässä.

7.7.2007

Sateella on hyvä tehdä töitä. Sain luovutuskuntoon viisi nukkea, joista tosin neljää ole korjannut 13 kuukautta ja yhtä noin puoli vuotta. Kotona oleva potilasjono on lyhentynyt pikkuhiljaa, mutta olen lähettänyt nuket vuoronumeron kanssa kotiin jonottamaan. Haluan nähdä taas joskus hyllyt ja sängynaluset tyhjinä kotona.

Timo, naapurin poika lapsuuden Kalajoelta ja vaimonsa Anitta, kävivät lauantaina henkilökohtaisesti hakemassa  sukunsa perhekalleuden, Martta-Bebe 1:n kotiin.

Timo ja Anitta veivät sukukalleuden nyt omaan kotiinsa.

9.7.2007

Maanantaina matkustin päiväjunalla Helsinkiin lomalle. Olimme päättäneet lähteä tyttösakilla risteilylle irrottelemaan ja viettämään päivän Tukholmassa. Mitään ylellistä ostosmatkaa siitä ei ollut tulossa. Kaikki kolme naista olivat rahattomia. Äidin visalimiitissä  tiedettiin vielä olevan vähän tilaa, että kiiltokuvia ja nukkeja voitaisiin vähän katsella. Tiitu oli juuri tullut pyöräilymatkalta Turun ympäristöstä. Hän oli myös poikennut matkan päätteeksi Ruisrokissa ja ihmetteli, sitä armotonta menoa. Tukkakin oli haalistunut vaaleanpunaiseksi.

Kesäloma alkaa ilosesti Sanomatalon kahvilassa. Kuva Mimmu Takalo.

11.7.2007

Yövyimme koko porukka Mimmun uudessa Tapiolan asunnossa, jossa oli kova sisustusbuumi meneillään. Mimmu oli asunut siellä vasta pari viikkoa ja ilmoitti viihtyvänsä miljöössä. Kettujakin oli tullut vastaan lenkkipolulla ihan kaksin kappalein. Lähdimme hyvissä ajoin Helsinkiä kohti. Laivan lähtö oli kello 17. Päätimme harjoitella kaupunkilomailua jo Suomen puolella ja kävelimme Kampista laivarantaan samalla kokeillen, kuinka minun jalkani kestää kovaa kävelyä. Pitihän meidän harjoitella tulevaa interrailiäkin varten, johon Tiitu ja minä olimme saaneet lahjoituksia.

Lähdimme hyvissä ajoin Tapiolasta.

Vaihdoimme kruunuja Esplanadin Forexissa ja poikkesimme vieressä olevaan galleriaan näyttelyyn, joka esitti taideteosten lisäksi taiteilijan työhuoneen. Hyvin mielenkiintoinen näyttely.

Poikkesimme Esplanadilla taidenäyttelyssä.

Laivalla otetaan nykyään paljon valokuvia. Heti ovella on pari kuvaajaa toivottomassa meidän rahamme tervetulleiksi ja kannella kiertelee matkan aikana useita alan yrittäjiä. Mimmun vaatimuksesta koko porukan piti kaunistautua ennen sisälle menoa, varmuuden vuoksi, koska kuulumma pojat katselevat niistä kuvista, kenen kanssa laivalle on tultu. En tiedä onko äidin mukanaolo sitten miinusta vai plussaa.

Mimmu ehostaa Tiitua valokuvausta varten.

Ovella otetut kuvat hylättiin kauneus-hinta-suhteen takia. Yksi otos maksoi nimittäin 11 euroa. Menomatkalla otettu merihenkinen kuva laivan kannelta noudettiin vasta paluumatkalla, sillä Tiitu oli rikastunut Tukholmassa käytyään velkomassa erään asiakaskirjakaupan, joka oli ostanut aikaisemmin hänen sarjakuvakirjojaan.

Laivan kuvaaja otti meistä monta kuvaa. Yhden kannella.

12.7.2007

Päivä Tukholmassa, oikeastaan puoli päivää, on hyvin lyhyt aika.  Yhteiseksi museoprojektiksi valittiin lelumuseo, jossa ei oltu käyty pitkään aikaan. Samassa osoitteessa sijaitsee myös raitiovaunumuseo. Sitten Tiitu lähti toiselle puolelle kaupunkia omille asioilleen ja minä lähdin Mimmun kanssa Vanhaan kaupunkiin kiltsuostoksille. Yksi antikvariaatti oli jo tyhjennetty  toisella puolen kaupunkia. Äidin visakortti suihki suloisesti ja samainen äiti lienee kovilla elokuun viimeisenä päivänä, kun koko matkan viulut lankeavat.

Luulenpa kuitenkin, että molempien päivien kohokohta oli laivan ravintolan puolella. Paluumatkalla emme aloittaneetkaan saaristolaispöydästä, vaan suoraan lämpimästä ruoasta. Näin saimme vatsaan mahtumaan "vähän" jälkiruokaakin ja lisäksi neitseellisestä pöydästä, mikä antoi esteettisiäkin elämyksiä gulinarististen lisäksi. Onneksi paino ei noussut 100 grammaa enempää.

Matkan päätarkoitus tuntui olevan raju mässäily laivan buffetissa.

13.7.2007

Paluumatkalle emme ottaneet laiva-aamiaista, vaan päätimme juoda aamukahvin Kauppatorilla. Minulta oli jo rahat loppuneet, mutta Tiitu tarjosi kahvit ja sämpylät.

Päätimme nyt Suomen puolella jatkaa taide-elämyksiä ja kävelimme Taidemuseoon ,Tennispalatsiin. Siellä oli mahtava valokuvanäyttely "Oi, maamme" ja lisäksi amerikkalaista elämänmenoa realistisesti kuvaavan Duane Hansonin taidenäyttely. Molemmat näyttelyt saivat maalaismummon aivan pökerryksiin.

Joimme aamukahvimme Kauppatorilla.

Mimmu lähti Tapiolaan levähtämään, koska hänellä oli illalla vielä yhdet yllärisynttärit. Minä menin Tiitun kanssa sulattelemaan kahvin kanssa näyttelykokemuksia asemaravintola Elieliin ja odottelemaan Tiitun junan lähtöä.

Kiertelin vielä pari tuntia keskustan liikkeitä ja totesin, että olen vieraantunut tästä hurvattomasta kulutushysteriasta. Kaikki hinnatkin näyttivät aivan hirveiltä.

Saman asian totesin Hietsun kirpputorilla, missä aamulla Mimmun kanssa vielä poikkesimme ennen junalle menoa. Kaikki maksoi ihan hirveästi. Säästyipä ne viimeiset eurot, kun niillä ei saanut mitään.

 

Sulattelen taidenäyttelyitä Elielissä. Kuva Vilja Takalo.

15.7.2007

Viivyin vielä Tampereella pari päivää. Teimme Tenhon ja Tiitun kanssa pyöräretken sateessa Lempäälän Kuljuun, jossa kävimme katsomassa erästä myynnissä olevaa vuonna 1940 rakennettua hökkeliä, jota kyllä kutsuttiin huvilaksi. 1600 neliön tontti ja tontilla oleva lähde kiinnostavat, mutta en ole vielä saanut selville, saisiko siihen rakennuslupaa. Se olisi sijainniltaan sopivan matkan (pyörämatkan) päässä kaupungista ja ympäristö oli viehättävää maalaismaisemaa heinäseipäineen. Lähde pulputti ihanasti. Kuljun tonttihinnat ovat nousseet hurjasti sen jälkeen kun Ideaparkki  tuli kylälle.

Tampereella satoi koko päivän.

17.7.2007

Kyllä oli hyvä tulla kotiin reissusta. Lähdimme heti tiistaiaamuna Tyrnävälle. Lähes koko viikon oli satanut. Poikkeuksellinen kesä; joessa oli vettä. Koko puutarha oli vehmaan näköinen. Koko kesänä ei ollut tarvinnut paljon kastella, mutta koko kesäkuun oli saanut peitellä kasveja hallalta. Ensimmäinen lämmin yö oli ollut vasta 30.6.

Joessa on harvinaisen paj´ljon vettä.

18.7.2007

Lomasta virkistyneenä pääsin myös töissäni eteenpäin. Tosin Tampereelta tuli mukaani taas kolme uutta korjattavaa nukkea. Sain Martta-Mollat maalatuksi. Lakkaan ne vielä ennen , kuin ompelen vartaloihin kiinni. Reprosta tuli parempi ja keveämpi kuin alkuperäisestä kumipäästä ja niin viattoman söpö "mömmö".

Loman jälkeen Mollatkin alkoivat valmistua.

19.7.2007

Ihme ja kumma! Avomaankurkut ovat itäneet. Kävin jo kaupassa haukkumassa siementen itävyyttä ja sain uuden pussin puoleen hintaan. Niiden viimeinen "itävyyspäivä" oli merkitty lokakuuksi. Kaikki kolmeen kertaan kylvetyt  siemenet päättivät siis nousta mullan pinnalle heinäkuun puolessavälissä. Eivät ne raukat enää ehdi tehdä kurkkuja, jos ei kasvihuoneilmiö järjestä meille pitkää ja lämmintä syksyä.

Avomaan kurkun siemenet itivät vihdoin heinäkuussa.

20.7.2007

Mikään juurikasvini ei ole kasvaneet. Kaikki kaalit ja lantut kuolivat. Tillit ja palsternakat ovat 3cm:n mittaisia ja näivettyneen näköisiä. Mansikkasatoa on tulossa ehkä 10 marjaa viime vuoden 30 litran sijasta. Taidan hävittää mansikat syksyllä. Vadelmat ovat käpertyneet kummasti ja kuivaneet pystyyn.

Mutta peruna kasvaa. Se ei ole koskaan tehnyt noin pitkiä varsia ja mukulat ovat puhtaita ja kauniita ja hyvänmakuisia.

Vain peruna on nauttinut tästä kesästä.

21.7.2007

Ja metsät ovat täynnä marjoja. Joka ilta olen käynyt Ronjan kanssa metsälenkillä ja tuonut muutaman litran hilloja tai mustikoita. Tänään melkein kaikki hillat olivat jo kypsiä. Niitä oli kiva kerätä, kun ei tarvinnut sitten perata ollenkaan, pakastaa vaan suoraan. Tiistaina käymme katsomassa parempia mustikkamaita. Hannu ei jaksa enää rämpiä Tyrnävän metsissä.

Marjasato on tänä kesänä hyvä.

22.7.2007

Olin koko viikon erittäin tuottelias korjauslinjalla. Maaritin Pipsa saatiin rapsutetuksi loppuun ja gessotuksi. Hionta on seuraava vaihe, kova hionta. Pipsasta oli onneksi silmät ja suu tallella ja sain imeytetyksi liiman hilseilevän maalin alle. Kyllä oli tätä pula-ajan Pipsaakin moneen kertaan elämänsä aikana maalailtu niin värikynillä, vahaliiduilla ja lattiamaalillakin. Kiva nähdä, mitä siitä kehkeytyy. Raskas työvaihe kuitenkin edessä.

Nimipäiväksi tein mansikkakakun, mutta vieraana oli vain Pena, Hannun kaveri, viime vuoden kansojenvaelluksen jälkeen. Kaikkihan tulivat tietysti viime kesänä katsomaan Urkkia, kesävuohtani. Jouduin itse syömään nyt melkein koko kakun, kun Ronjakaan ei saa enää syödä mitään herkkuja, pelkää munuaistautisten muonaa vain.

Maaritin Pipsakin menetti nahkansa.

23.7.2007

Sain tänään paketin Rankasta. Vanessa Andouillesta lähetti minulle Corollen 36 cm pitkän poikavauvan Paul Pipin, jolla on kaikki miehiset pelit ja vehkeet . Lahjaksi hän lähetti punapukuisen Corollen Babipouce-nuken, joka ei tosin kuulu keräilyni piiriin. Toisaalta tämä poikakin on suurempi kuin, mitä olen rajannut alkaessani kerätä Corolleja.  Tänä kesänä olen kuitenkin ostanut toisenkin ison Corollen (katso päiväkirja 14.5.)

Poikavauva tuli Ranskasta Vanessalta.

24.7.2007

Kävimme tiistaiaamuna mustikassa pari tuntia ja saimme kivasti marjoja. Ja sadekin taukosi juuri siksi ajaksi. Kotimatkalla vasta rupesi ripsimään.

Ystävättäreni Kaija tuli iltapäivällä meille lomalle, terapiaan, kuten hän itse sanoo. Illalla teimme Ronjan kanssa pitkän kaupunkilenkin. Koskikin oli auki paljon vedentulon takia ja jäimme ihailemaan mahtavaa pauhinaa. Aamulla lähdimme perinteelliselle kirpparikierrokselle. Tällä kertaa en kuitenkaan löytänyt lisää Lundia-hyllyjä, vaan ostin kolme vaatetta kierrätyskeskuksen yläkerrasta, yhteensä 1,50 euroa. Siinä minun vuoden vaateostokseni. Kontista löysin kuitenkin pari hienoa nukkea, tosin ilman mitään merkkejä.

 

Kaija ja Ronja ihastelevat vedenlaskemista.

25.7.2007

Illalla lähdimme takaisin Tyrnävälle, sillä olen siirtänyt työpajani kesäksi maalle. On myös helpompi tehdä likaisia töitä puutarhassa, niin ei tule pölyongelmaa.

Viime vuonna perustamani Sveitsin kukkaniitty innostui tällä viikolla kukoistamaan. Se on komeaa nähtävää. Toivottavasti kasvit ehtivät siementää syksyllä. Viime syksynä keräsin osan siemenistä pois ja heitin ne peltoon takaisin maaliskuussa, koska pelkäsin, että ne eivät talvehdi.

Sveitsinkukkaketo on täydessä kukassa.

26.7.2007

Löysin kirpputorilta myös punaisen migroskoopin, joka pelasi hienosti. Tutkin kasveja ja hämähäkin seittejä ja omia hiuksiakin tuhat kertaa suurennettuna. Kyllä jokaisella naisella pitäisi ehdottomasti olla oma pieni mikroskooppi.

Mikroskooppi avasi meille uuden maailman.

26.7.2007

Laitoin tänä vuonna samettikukkien tilalle talon seinustalle itse siemenestä kasvattamia sarviorvokkeja. Hitaasti ne lähtivät keväällä kasvamaan, mutta näinä päivinä ne ovat innostuneet kukkimaan hirveästi. Olen nimikoinut eri kasvit, että saan eri väriset ensi vuonna asetelluksi ryhmiksi. Pirkko kyllä sanoi, että sarviorvokit pienenevät joka vuosi, joten kannattanee  laittaa ensi keväänäkin  joku uusi viljelmä.

Siemenestä kasvatetut sarviorvokit.

27.7.2007

Kolmeen vuoteen ei joessa ole ollut heinäkuussa niin paljon vettä kuin tänä kesänä. Muistan kuitenkin sen kauhean vesikesän 2004, jolloin meillä oli koiranpennut ja perunakin hukkui alapellossa. Vesi joessa on kuitenkin edelleen hyvin tummanruskeaa.

Joki on äyräitään myöten täynnä vettä.

28.7.2007

Keskiviikkona tullessa olin ostanut ison määrän paprikaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa, sipulia ja tomaatteja. Päätin tehdä ranskalaista ratatouillea keittona. Yleensähän se on  lisukkeena tarjottavaa mössöä, mutta minä teen siitä laihdutuskeittoa. Se on yhtä hyvää laihdutuksessa, kuin se kauhea sairaalan dieettikeitto, mihin laitetaan varsiselleriä. Kasvikset pitää kuitenkin jättää vähän koviksi.

Ranskalainen ratatouillekeitto on hyvää laihdutusruokaa.

29.7.2007

Kiinnitin Mollan maskit vartaloihin ja  täytin nuket samalla lastuvillalla ja vanulla, joka niillä oli ollut alunperin. Se oli vain ensin ollut kaksi päivää pakastimessa, että elukat häviää. Täyttämiseen meni kaksi työpäivää. Nyt enää korjataan, pestään ja silitetään niiden vaatteet. Kyllä Heli-rouva saa olla onnellinen, kun näin hienot lapset tulevat kotiin ensi viikolla.

Sain yöllä tehdyksi Pedigree-pojalle vartalon ja sunnuntai-iltapäivänä tein Amerikan kompolle jalka- ja käsimuotit. Kello oli kolme, kun olimme Oulussa.

Mollat eli mömmöt valmistuivat vihdoinkin.

30.7.2007

Uusi keksintö syntyi monen yhteensattuman tuloksena. Ostin kerran Paljekirppikseltä lapsille tarkoitettuja pilailuesineitä: limaisia korvia, neniä, jalkoja jne. Käytin korvaa muotoilukurssilla mallina. Se unohtui kesäksi keittiön ikkunalle. Meiltä loppuivat nopeasti kaikki inhottavat pikkukärpäset, jotka varsinkin kukka- ja taimiharrastajilla ovat keväällä mullanvaihdon jälkeen riesana. Kärpäset löytyivät kuolleina minun niljakkaasta korvastani. Tietenkään ei ole miellyttävää katsella limaista korvaa, joka on täynnä raatoja, mutta se on miellyttävämpää kuin kärpänen, joka tunkeutuu vängällä nenääni. Vois laittaa vaikka Niksi-Pirkkaan.

Limakorva kerää kaikki pikkukärpäset.

31.7.2007

Tänään satoi koko päivän. Olihan se muutenkin kurja päivä: tänään piti maksaa nimittäin autovakuutus ja -vero, Kaleva, eläkesäästö, autokorjaukset, Ronjan lääkärissä käynnit, lainanlyhennys asuntolainasta ja lyhennys vipistä, jonka otin remonttiin, puolet sähkölaskusta ja heinäkuun ruokalaskusta, mökin palovakuutus, kotivakuutus ja henkivakuutus, pari kirjalaskua ja edellisestä visalaskusta  velkaa jäänyt 253 euroa. Talouteni rojahti miinukselle toista tuhatta euroa. Jouduin siis vippaamaan taas. Näyttää, että vipattava summa kasvaa tasaisesti joka kuukausi. Tämä on nyt sitä ihanaa puutteen puristusta, jonka pitäisi nostaa luovuuttani runoilija Einari Vuorelan mukaan.

Onneksi ilma kirkastui illaksi ja päätimme lähteä ystävättäreni Pirkon ja hänen miehensä Raunon kanssa mustikkametsään. Juuri pari tuntia oli satamatta, että saimme kerätyksi mustikat pakastimeen koko talveksi. Huomenna alkaa puutarhamarjashow.

Nyt olemme keränneet talveksi mustikat.

1.8.2007

Heli-rouva Hailuodosta tuli yhdessä tyttärensä kanssa hakemaan molliaan kotiin. Hyvin tyytyväisiltähän molemmat vaikuttivat.

Lähdimme iltapäivällä takaisin mökille, minne olin kasannut klinikan potilasjonon. Hannu keräsi ensimmäisen satsin punaherukoita, jotka on määrä laittaa perjantaina viinisammioon porehtimaan. Herukkapensaat kärsivät viime vuonna kuivuudesta, joten satonäkymät ovat heikohkot.. Vadelmalla on vähän sama juttu. Onneksi räkättejä ei ole näkynyt.

Elokuu alkoi helteillä.

2.8.2007

Sadepäivät ovat hyviä työilmoja. Sain täytetyksi Soma-vauvan.  Vauva odottaa nyt pientä pintamaalausta. Tein myös Amerikan Dollylle jalka- ja käsimuotit, sillä sen kumijalat ja -kädet olivat osittain vaurioituneet, kuin toukan syömät.. Molemmat nuket  menevät  Tampereelle aikaisemmalle omistajalleen 60-vuotislahjaksi ja niiden pitäisi olla valmiit lähiaikoina.

Soma-vauva sai uuden puhtaan vartalon.

3.8.2007

Sain tehdyksi perjantaina vielä Martta-Bebe1:n käsimuotit ja olen siitä iloinen, sillä moni korjausnukke on odottanut jo pitkään juuri näitä pieniä käsiä.

Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin, sillä olin suunnitellut lähteväni Kaijan kanssa Koivuun, lähelle Rovaniemeä, missä heidän perheensä kesäpaikka, vanha rautatieasema sijaitsee. Rautatieasema oli luvattu tulevaksi viikonlopuksi sukujuhlien pitopaikaksi. Muutama ovi saunalla ja liiterissä piti maalata sinertävän mustiksi. Kaija oli pyytänyt minut apumaalariksi.

Koivun rautatieasema on jugendia, Thure Hällströmin suunnittelema.

Menomatkalla keksimme lähteä ulkomaille ja suuntasimme auton nokan kohti Ruotsin Haaparantaa. Minullakin oli iso aukko sivistyksessä. En ollut vielä ehtinyt käydä IKEAssa, vaikka se oli ollut jo marraskuusta auki. Siis Ikeaan. Teimme ideointiretken nuolien mukaan ja teimme jopa 3,22 euron ostokset. Poikkesimme myös Elloksen poistomyymälään ja isoon ruokakauppaan, jossa kaikki tuotteet oli pakattu niin suuriin paketteihin, että emme halunneet ostaa sellaisia määriä jotain tiettyä tuotetta pilaantumaan. Ajoimme Tornion Prismaan ( tai oliko se Citymarket?) ja sieltä Keminmaan kautta suoraan Koivuun.

Ronja seuraa junia aseman portailla.

4.8.2007

Lauantaina lähdimme sienimetsään ja aivan kivastihan niitä sieniä löytyi. Söimme sieniruokaa koko viikonlopun ja tarjoilin sitä vielä kolmelle ihmiselle Tyrnävän muotintekokurssilla maanantaina. Kaija ryöppäsi minunkin sieneni, jotka olivat lähinnä erilaisia rouskuja. Hannu ei syö muuta kuin rouskuja. Itse herkuttelimme tateilla ja lampaankäävällä. Kyllä oli hyvää.

Onnelliset sienestäjät Leena ja Kaija. Kuva Osmo Juntunen.

Lauantai-iltapäivällä sää kuivasi ja aloimme maalaushommat. Iltaan mennessä ovet olivat yhtä yläluukkua  lukuun ottamatta maalattu sinisen mustalla. Kyllä tuli komeat. Emme saaneet uutta nurmikkoa leikatuksi, sillä ruoho oli vielä koko viikonlopun hyvin kosteaa. Helle oli  säätiedotuksen mukaan tulossa etelästä päin vasta maanantaiksi.

Yläluukkua lukuunottamatta saimme ovet maalatuiksi.

5.8.2007

Kaija maalasi sunnuntaina vielä saranat öljymaalilla. Siivosimme talon kuntoon mahdollisia yöpyjiä varten. Kiipesin Ronjan kanssa vesitorniin tarkastamaan tiloja. Olihan Kaija luvannut vuokrata tornikamarin minulle, kunhan remontti ylettyy tornille asti. Olemme suunnitelleet sinne nukkenäyttelyn. Tornihuoneissa on romanttiset ristikkoikkunat ja ihanat lankkulattiat. Myöhemmin luvassa on myös nukke- ja restaurointikursseja.

Iltapuhteella lähdimme Oulua ja Raahea kohti. Myöhästyimme viimeisestä Raahen linja-autosta, joten lähdin käymään iltayöstä vielä Raahessa. Kyllä nukutti, kun vihdoin löysin oman sänkyni.

Vesitorni kunnostetaan näyttelyä varten.

7.8.2007

Viikosta oli luvattu helteinen ja niin se olikin. Mittari nousi lähelle kolmeakymmentä, mutta ilma oli kosteuden takia erittäin miellyttävää.

Tein Aijan kanssa muotteja koko maanantaipäivän Tyrnävällä. Kuumuudesta huolimatta selvisimme urakasta. Hain Hannun kaupungista yöllä. Maisemoin kylpyammeeni ja kävin tunnin välein kylmässä vedessä. Aamulla se oli + 4 asteista, mutta iltapäivällä aivan kivan viileää.. Hannu leikkasi helteessä kaikki nurmikot ja minä raastoin paalin vesiheinää kukkapellostani. Piha tuntui nyt kodikkaalta.

 

Kylpyammeelle tuli taas käyttöä.

8.8.2007

Helle jatkui vielä pari päivää. Uitin Ronjaa vuoroin joessa, kalliolouhoksella ja omassa kylpyammeessa. Kävin Ronjan kanssa uimassa lehmihaan kohdalla pari sataa metriä meiltä alajuoksulle.. Rannassa oli myös Tarmo, naapurin lapinkoirapentu, jonka kanssa Ronja ystävystyi ja leikki pitkän aikaan. Ronja yritti rohkaista Tarmoa uimaan, mutta näytti, että paimenkoira ei ollutkaan samaa vesikoirarotua kuin noutajan jälkeläinen Ronja. Siinä ne istuivat kivasti vierekkäin rannalla ja seurasivat uimareita.

Pohja joessa on lietteinen, mutta toisella puolella vettä on onneksi niin syvästi, että jalat eivät koske pohjaan.

Ronja löysi uimarallalta kaverin, Tarmon, nuoren lapinkoiran.

9.8.2007

En ole koskaan nähnyt tällaista sienten paljoutta kuin tänä kesänä. Sieniä pukkaa joka paikasta. Vattupensaat ovat täynnä kärpässieniä ja nurmikot haperoja ja tatteja, jopa herkkutatteja. Monena iltana olen tehnyt sieniwokkia, sienipastaa tai sieninuudeleita. Hannukin on maistanut tattiruokiani. Kerää vaan tuntemiasi sieniä, sanotaan. Jätin kuitenkin kauniit kärpässienet vattumaahan ja tyydyin pelkkään valokuvaukseen

Kimalaiset, mehiläiset ja ampiaiset hävisivät alkukesästä totaalisesti. Viinimarjat ehtivät pölyttyä keväällä, mutta esimerkiksi kesäkurpitsa ei tee hedelmää, kun ei ole yhtään pölyttäjää. Einstein on kuulumma sanonut, että kun mehiläiset kuolevat, ihmiset kuolevat neljän vuoden kuluttua. Jäämmme odottamaan.

Sain Amerikan Dollyn jalat ja kädet valetuksi, hiotuksi, maalatuksi ja asennetuksi uuteen vartaloon. Sekin nukke lähtee lähipäivinä Tampereelle. Toiselta Tampereen nukelta, Soma-vauvalta, puuttuvat vielä potkuhousut.

Sieniä pukkaa maasta kamalasti.

16.8.2007

Äiti oli soitellut jo viikon verran ja pyytänyt käymään Kalajoella. Kun sain Tampereen nuket postiin, lähdin torstaina Kalajoelle. Olin perillä jo viiden jälkeen. Äiti valitti, että hän ei ollut saanut koko kesänä käydä vaateostoksilla edes Halpahallissa. Päätimme kuitenkin lähteä ostoksille vähän isompaan tavarataloon, Ylivieskan Kärkkäiselle. Siellä sitä olikin näkemistä. En itsekään tiennyt, mitä kaikkea se poika myy. Äidille se oli varmasti suuri elämys. Ostimme muutamia kauniita vaatteita; olihan äidillä ollut tuo vaateharrastus koko ikänsä. Miksi sitä lopettaa nyt, kun on aikaa ja ehkä rahaakin. Hän on aivan eri ihminen, kun pääsee muoti- ja koruosastoille.

Joimme vielä leivoskahvit Häggmannin konditoriassa ja kävimme ruokaostoksilla viereisessä Prismassa..

Tavaratalo-ostokset piristävät ja nuorentavat.
 

Klikkaa kuvaa!

17.8.2007

Yövyimme Rinnetiellä ja nukuimme aamulla pitkään. Olimme illalla ostaneet Ylivieskan Prismasta niin paljon sapuskaa, ettei tarvinnut lähteä edes ravintolaan syömään. Iltapäivällä autoilimme kylällä ja ympäristössä. Kävimme meren rannassa katsomassa isoja aaltoja, tarkistimme hautausmaan kukkatilanteen ja kävimme tarkistamassa, missä vaiheessa Markun viherrakentaminen oli. Äiti oli varmasti illalla onnellinen päästessään hoitokodin sänkyyn ja normaaliin päivärytmiin.

Olen aina rakastanut suuria aaltoja.

19.8.2007

Palasin lauantaiaamuna Ouluun. Keitin kaupungissa joitakin etikkasäilykkeitä, mutta suunnistimme saman tien Tyrnävälle. Syksyn sato oli karviaisia ja kurpitsaa lukuun ottamatta varastoitu. Hannu laitettiin saksimaan karviaiset, vaikka hän napisi koko ajan. Soikeita kurpitsoja jäi vielä pari turpoamaan penkkiin.

Hannu puhdistaa kesän viimeistä marjasatoa.

20.8.2007

Hannulla on aivan hirveä työtahti päällä. Nyt on melkein kaikki Tuiran laatikot vuorattu kankaalla. Niihin upposi liinavaatekaapistamme 5 pussilakanaa. Liimaa piti noutaa Kärkkäiseltä pariin otteeseen litran purkeissa.

Tuiran kirkon laatikoiden pehmusteet valmistuvat vauhdilla.

22.8.2007

Minä lähdin yksin pariksi päiväksi Tyrnävälle muotin tekoon. Jostakin syystä olen yksin paljon tehokkaampi. Sain monta rästissä ollutta muottia tehdyksi. Tosin ilma oli ihana, joten hyppäsin aina välillä pihatöihin. Sain autotallin siivotuksi ja illalla käytiin pitkällä pyörälenkillä.

Yksinäisyydessä saan tehdyksi paljon enemmän töitä.

23.8.2007

En ollut käynyt navetassa sitten Urkin lähdön viime syksynä. Menin sisään mökkiin ja istuin heinäsäkin päälle, nuuhkin  vuohien ihanaa tuoksua. Itkin siinä viimeiset surutyöitkut. Muistelin kaikkea hienoa, mitä meillä oli ollut viime kesänä. Urkki oli elämys.

Urkin navetta huokui ikävää.

Ronjakin tuli lohduttamaan surevaa emäntäänsä. Se nuuhki kaikkia paikkoja ja jäi sitten makaamaan surullisena navetan lattialle. Siinä sitten vietimme viimeisen hiljaisen hetken Urkin muistolle. Ihmettelen vieläkin, voiko pukki olla niin viisas ja inhimillinen, kuin Urkki oli. Ja on vieläkin siellä jossain uudessa Haapaveden kodissaan

Ronjakin aisti surullisen tunnelman.

Aina, kun katson navetan suuntaan, olen näkeväni Urkin kurkistamassa ovenraosta. Eilen iltalenkillä näin Pirkolan pihalla sen uuden pikkupukin, joka tuli Urkin tilalle. Se oli harmaa, eikä yhtään viisaan näköinen. Tietenkin minä nyt vaan sanon, kuten kettu pihlajanmarjoista. En voi ottaa enää pukkia, kun rakastun siihen ja sitten syksyllä luopuminen on  niin vaikeaa. Niin oli koiranpentujenkin kanssa, vaikka ne olivat meillä vain 8 viikkoa.

Näen Urkin aina navetan ovella.

Päätimme siis siivota Urkin navetan. Sijoitin sinne yhden lipaston, laverisängyn ja tuhat kukkapurkkia odottamaan kevättä. Nyt huone näytti taas värkkipajalta, eikä herättänyt hirveitä ikävän tunteita. Urkki on poissa, vain muistot ovat jäljellä. Kohta olen kypsä kirjoittamaan Urkki-kotisivut "Elämäni eläimet" osastolle.

Säätietojen mukaan tänään on viimeinen kesäpäivä. Nautitaan siitä.

Joskushan surutyö on lopetettava. Vaikka harjalla.

25.8.2007

Kunnon emännät aloittavat kesän pesemällä kaikki talon matot. Minä päätin lopettaa kesän, pesemällä lähes kaikki talon matot. Niitä oli ainakin 20. Ulkona oli koleaa ja satoi lähes koko lauantain.  Siksi pystytin mattofirmani saunaan, Hannu pisti aina välillä puita pesään, että vesi vähän lämpenisi, ettei tarvinnut lutrata  sillä +4-asteisella vedellä, jota meidän hanasta tulee.

Kaatosateen aikana viemäri lopetti vetämisen. Meiltä meni 5 tuntia viemärin etsimiseen ja avaamiseen. Hajotimme yhden likakaivonkin palasiksi etsiessämme putken  ulostulopäätä. Loppujen lopuksi saunan vedet laskivatkin aivan eri puolelle taloa kuin olimme luulleet. Lisäksi luulen, että löysimme lähteen etsiessämme putken päätä.

Ihanaa saada matot tuoksumaan mäntysuovalta.

26.8.2007

Sunnuntaina oli Hannun synttärit. 76 vuotta tuli täyteen. Olimme kutsuneet enemmänkin vieraita, mutta tänä kesänä eivät ihmiset ole enää tulleet vierailulle, vaikka on luvattu mansikkakakkua. Niin, ei ole koiranpentuja, eikä vuohia.

Laura ja Mika  onneksi kuitenkin tulivat, ettei tarvinnut sitä kermakakkua kokonaan itse syödä. Iltayöstä oli sitten kaikki matot pesty ja ripusteltu kuistille sateelta suojaan. Sain myös kaikki muotit tehdyksi. Nukketarvikkeet saa nyt siirtää kaupunkiin.

Syksy tulee. Säätiedotuksissa luvattiin jo keskiviikoksi yöpakkasia. Niin lyhyt oli tämä kesä. Avomaankurkku alkoi juuri kukkimaan ja tomaatit ovat pikkusormenpään kokoisia. Pitääkö niitten kuolla ennen, kuin tekevät hedelmää?

Syntymäpäiväkakku maistui kaikille.

27.8.2007

Hannu sai loppuun Tuiran kirkon pehmustustyön ja oli onnellinen kovan urakan jälkeen. Ensi viikolla tulevat sitten Pyhän Tuomaan kirkon laatikot tuotantolinjalle, kun Terttu palauttaa nuket kuvauksista.

Minä sain siivouksessa särkyneen ison Taiwanin nuken korjatuksi, paketoiduksi ja lähtemään Tampereelle. Pikkuhiljaa potilasjono lyhenee.

Pehmustustyö on lopussa.

29.8.2007

Eilen tiistaina säätiedotus kertoi kesän päättyvän. Viime viikolla luvattiin vielä kesän kuumin hellepäivä ja olihan se torstaina, kun siivosimme Urkin navettaa. Ajoin nasta pohjassa  Tyrnävälle pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Kolme tuntia levittelin harsoja kasvimaille. Välillä tein yhden muotin ja jatkoin peittelyä. En voi uskoa, että kesä on ohi. Puimakoneiden ja kuivurien äänet  kuuluivat koko yön.

Elokuu loppui hallaöihin.

30.8.2007

Kesän loppuminen teki minut surulliseksi, jopa masentuneeksi. En voinut nukkua, enkä keskittyä työhöni. Minusta oli niin epäoikeudenmukaista, että kasvit, jotka juuri itivät tai puhkesivat kukkaan, kuolivat nyt. Kesä on mennyt! Yhtäkkiä en osaa nauttiakaan syksystä. Se tuntuu niin julmalta.

Hannun avustuksella sain kuitenkin kaikki Tuiran kirkon pehmusteet valmiiksi ja laatikot voitiin kantaa autotalliin. Olisin itse halunnut käpertyä pikku karitsojen kanssa pehmeään sievään laatikkoon ja herätä vasta joulutähden syttyessä.

Tosin näyttää, että tästäkin joulusta tulee stressijoulu. Tietäjiltä puuttuu vielä korut, miekat, kruunut ja kengät. Noin lueteltuna se tuntuu vähältä, mutta oikein räknättynä siihen menee 132 tuntia. Mimmu kyllä lupasi tehdä Melkhiorin lippaan, kuten viime kerrallakin, mutta se vähentää työmäärää vain 8 tuntia. Lähetin hänelle myös Casparin sapelin piirustukset, jos hänelle vaikka tulisi inspiraatio.

Pienet karitsat pääsevät kirkon kellariin nätissä laatikossa.

31.8.2007

Taas valkeni lainanlyhennysten, visalaskujen, eläkemaksujen ynnä muitten sitoumusten maksupäivä. Juoksin aamulla pankkiin kiikuttamaan toisesta pankista pari kymppiä tilille ja  lisäksi kolikkoporsaasta otetut kymmensenttiset. Ah, tämähän helpottaa! Nyt meni vain 140 euroa miinukselle ja sekin siksi, että Mimmu ei saanutkaan Ruotsista ostamiaan kiiltokuvia ja K-kortilla ostettua petauspatjaa suunnitelmien mukaan maksetuksi. No tietenkin on vielä Hannulle maksamatta kaikki autoremontit, kaskot ja digiboxi. Voin kuitenkin todeta, että selvisin suhteellisen hyvin, kun ottaa huomioon, että vuokrahuoneistoon asennettiin ovipuhelin ja senkin lasku läjähti tähän rakoon.

Iltapäivällä,  kun menimme takaisin Tyrnävälle, huomasimme herkimpien kesäkukkien jo paleltuneen. Avomaankurkkuparat jäätyivät vasta perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun Hannu kurkisti harson alle, mutta unohti laittaa illalla harson tiiviisti painojen kanssa paikalleen. Mitäpä ne enää kukkisivat, kaikki pölyttäjät olivat jo paleltuneet ja kuolleet.

Avomaankurkkuraukat eivät ehtineet tänä vuonna edes kunnolla kukkia.

1.9.2007

Koko lauantaipäivän kuului kurkien huutoa, kun ne valmistautuivat lähtemään etelään. Niiden levähdyspaikka on meidän pohjoispuolella Matokorven pelloilla Muhoksella. Hyvän pohjoisvirtauksen tullessa  tuhannet kurjet ottavat meidän kohdalla korkeutta ja pyörivät puoli tuntiakin spiraalia ylöspäin. Niiden ääni heikkenee ja heikkenee. Lopulta niitä ei näe enää, mutta, kun oikein terästää kuuloaan, huomaa, että ne ovat vielä yläpuolella. Yritin monta kertaa ottaa kuvan kurjista, mutta epäonnistuin.

Joka kuukausi kiipeän katolle kuvaamaan.

Lauantai-iltana kävin Ronjan kanssa katsastamassa puolukkatilanteen ja etsimässä jo valmiiksi paikan, ettei Hannun tarvitsisi rämpiä pitkiä matkoja Tyrnävän rämeillä. Etsinnän tulos: puolukoita on paljon, mutta vielä raakoja. Viikon päästä saa sosemarjat ja kahden viikon päästä mehumarjat. Raakapuolukkamenu jääkin meidän ainoaksi mehuksi tälle vuodelle, sillä puutarhamarjoja ei tullut mehuksi asti. Munuaistaudista huolimatta Ronja jaksaa hyvin samota metsissä, rämeilläkin.

Ronjan kanssa käytiin katsomassa valmiiksi marjapaikka.

2.9.2007

Asterit näyttivät kestäneen pikkupakkasta, vaikka värinokkoset ja samettikukat jo makasivat velttoina maata vasten. Sidoin astereista kesän viimeiset kukkakimput ja pudotin kotimatkalla  yhden Lauralle Kempeleeseen ja toisen annoin Tapanille pihalla vietäväksi Ainolle yläkertaan. Keittiöön tulivat hajuherneet ja yksi pieni nuppukimppu koristaa olohuoneen pöytää.

Kesän viimeiset kukkakimput lähtevät kaupunkiin.

3.9.2007

Maanantaina alkoivat taas työväenopiston kieliopinnot. Opiston alkaminen on aina ennen ollut iloinen asia. Nyt koulu tuntui alkavan aivan liian aikaisin. Meidän ryhmäkin oli täynnä aivan vieraita ihmisiä. Meidän kodikkaasta vanhasta ryhmästä oli vain muutama paikalla ja heillekin oli osalle ilmoitettu, että he eivät mahdu ryhmään. Kaisua ei vielä näkynyt ja surukseni sain kuulla, että Marja-Liisa ei ehdi tänä vuonna tullakaan. Olin jo onneton valmiiksi.

Ja aina tähän aikaan syksystä olen ennen ollut Lapissa, joten valtava kaipaus iskee viimeistään perjantaina, kun kuulen yöjunan  jylisevän rautasillan yli. Kaverit menevät siellä Kilpisjärvelle. Kysyn ensi viikolla eläinlääkäriltä, saako Ronja munuaisvian takia lähteä enää rasittavalle vaellukselle.

Vain muisteloissa vielä näin olla saanen siellä.

6.9.2007

Koko viikon tein vain kaikkea, mitä ei pitänyt, siis sijaistoimintoja. Torstai-iltana iski minuun hirveä mustikkapiirakan himo. Ei auttanut muu kuin ruveta leipomaan. Tein pullia myös viimevuotisesta omenasoseesta ja kanelista. Mikään ei ole niin ihanaa kuin aamukahvi ja mustikkapulla kotiparvekkeella Kalevaa lukiessa, kun ulkona on jo kylmä, mutta lasitetulla parvekkeella vielä tarkenee. Ja muutama kukkakin on vielä jäljellä.

Mustikkapullahimo iski torstai iltana.

8.9.2007

Lauantaista kehkeytyi kuulakas kaunis syyspäivä, juuri sopiva marjastusilma mukavuudenhaluisille ihmisille. Marjapaikka on vain kivenheiton päässä mökistämme, perunamaan vieressä. Se paikka, jonka Ronjan kanssa viikko sitten olimme löytäneet, oli jo poimittu. Mutta aivan viljelystien varressa lähellä autoa löytyi vielä paljon enemmän marjoja. Sai vain istua kannon nokassa ja nautiskella. Kurkiaurat lensivät koko ajan ylitsemme hyvin ylhäällä sinisellä taivaalla kohti etelää.

Metsässä oli marjoja enempi kuin arvasimmekaan.

9.9.2007

Sunnuntaikin oli kaunis päivä. Teimme töitä puutarhassa koko päivän. Ruttasimme paleltuneet kurpitsat, kurkut ja muut kasvit kompostiin. Hannu valmisteli kurpitsapenkin jo ensi kevättä varten. Tyhjensin  kaikki ruukut kesäkukista ja kaadoin mullat kasvimaahan. Siirtelin perennoja uusiin paikkoihin. Syyslannoitus jäi liian myöhäiseen, joten päätimme, että emme sitten lannoita ollenkaan, koska siitä ei ole varsinaista hyötyä. Mustajuuret, punajuuret, porkkanat, sellerit ja purjo jäivät vielä peltoon turpoamaan.

Sunnuntaina oli kuulakas syysilma.

Myöhään iltapäivällä, kun päivä näytti jatkuvan aurinkoisena ja kuivana ja Hannu makasi sohvalla tuijottaen Suomi-Ruotsi-maaottelua, päätin maalata päräyttää autotallin. Auringonpuoliseinä olikin jo haalistunut pahasti ja se vaati kaksi maalauskäsittelyä. Päätin maalata autotallin perinneväreihin. Punamullalla maalattujen talojen ovet pitää tällä alueella olla kuulumma vihreitä. Kalajokilaaksossa ne piti olla vaaleansinisiä. Ensi viikonloppuna maalaan Urkin navetan ja ulkohuoneen. Laitan Urkin navettaan lisäksi uudet ikkunapielet, johon laudat dyykkasin Kaijan kanssa Puukeskuksen roskiksesta, tosihienot  profiloidut laudat.

Iltapäivällä päätin aloittaa autotallin maalauksen.

Ennen kuin sain maalausprojektini loppuun, rupesi satamaan. Pakkasimme auton ja lähdimme kaupunkiin. sadetta pitämään. Matkalla pysähdyimme Puu-Jaakolan kohdalla ihailemaan komeaa sateenkaarta, oikeastaan kahta. Se oli kuin lapsuuden sateenkaari, jonka päättymiskohdassa varmasti oli aarre. Saman lapsen uskon mukaan lähes jokaiselle suomalaiselle tulee lottoaarre  joka lauantai.

Illaalla jo satoi, mutta kauniisti.

10.9.2007

Luin ranskaa lähes koko maanantain. Tuntui, että pää oli taas tyhjentynyt täysin kesän aikana. Onneksi Kaisu oli tullut ryhmään ja mielialani vähän parani. Istuimme vielä toista tuntia luennon jälkeen opiston kahvilassa.

Luonto alkoi pukeutua ruskapukuunsa. Tietomaan angervopensaat loistivat ihanan värisinä. Miksi väritkään eivät piristä minua tänä syksynä?

Tänä vuonna kesä oli hyvin lyhyt.

12.9.2007

Säilöimme koko viikon kurkkuja, kurpitsoita ja puolukoita kellariin. Sato alkaa olla korjattu.

Talomme nurmikolle nousi puolen viikon aikaan kummallisia sieniä. En koskaan ollut nähnyt sellaisia. Ronjakin ihmetteli niitä. Talonmies-Reijokin tuli kummastelemaan. Juoksin heti sisälle ja luin sienikirjasta, että se oli kultasieni, seitikkien sukua, nuorena syötävä, mutta vanhana sinihappoa sisältävä. Siis, emme keränneet, vaikka olisi siitä komea soppa tullut.

Kyllä sienetkin paleltuvat lähipäivinä, sillä säätiedotus on luvannut jo kovia pakkasia yöksi.

Kummallisia muttipäitä ilmestyi nurmikolle.

13.9.2009

Kävimme tänään eläinlääkärissä. Kokeiden mukaan Ronjan munuaisarvot ovat tasaantuneet. Ihanaa! Nyt tietää ainakin, että syömällä vähäproteiinista ruokaa, saadaan munuaisten teho riittämään. Vaelluksellekin luvattiin lähteä, kunhan seurataan koiran käyttäytymistä eikä yritetä syöttää turhaan proteiinimuroja. Voidaanhan me tehdä lyhyempi reissu.

Kävin tänään eka kerran kuntosalilla, siis Oulussa. Kortin olin jo ostanut keväällä. Kynnys lähteä salille oli korkea, mutta ehkä se nyt lähtee liikkeelle. Nuori mies opetti minua eri laitteilla ja laati luupiikkijalalleni sopivan laiteohjelman. Hyvältä tuntui, vaikka varmaan ei huomenna pääse kävelemään.

 

Ainolan puiston koirapuisto on aika synkkä.
14.9.2007

Tänään oli hirveä ruljanssipäivä. Aamulla lähdin tulliin Oritkariin. Rahaa ei ollut tullaukseen, joten piti vipata; ei visa kelvannut. Iltapäivällä kävi pari asiakasta.

Kaija tuli Raahesta "päivähoitoon". Vaan minäkö se hoidettava nyt olinkin? Joka tapauksessa piristyimme molemmat pienestä kahvi / mustikkapullahetkestä.

Kaijan puikahdettua linja-autoon, tuli seitsemältä lisää asiakkaita ja kahdeksan jälkeen tulla tupsahtivat Hannun poika ja pojanpojat Jarkko ja Aleksi. He jäivät yöksi.

Tietomaa sijaitsee aivan meidän naapurissa.

15.9.2007

Vieraat lähtivät aamulla Tietomaahan, joka on meidän talomme vieressä. Häpeä tunnustaa: olen asunut 10 vuotta Tietomaan vieressä, enkä ole käynyt koskaan sisällä.

Saamattoman viikon jälkeen suunnistimme Tyrnävälle saunanlämmitykseen. Sade taukosi hetkeksi ja päätimme piipahtaa puolukkametsään tien toiselle puolelle. Retki jäi lyhyeksi, sillä Jarkko  soitti metsään, että he ovat tulleet Tietomaa-ekskurssion jälkeen meille kylään, siis mökille.

Äkkiä sitten Hannu pyöräytti makkarakastikkeen ja marjasopan  nälkäisille reissulaisille. Pojat lähtivät ja lauantai-illan rauha ja saunan tuoksu laskeutuivat tienoolle. Ronja oli väsynyt.

Täällä sitä joutuu olemaan sateella ja poudalla.

16.9.2007

Satoi koko viikonlopun, mutta kun maalaamaankaan ei päässyt, niin lähdimme jatkamaan eilistä keskenjäänyttä puolukanmetsästystä. Mehuahan niistä puolukoista oli määrä tehdä, joten ei haitannut vaikka vähän sadevettä oli mukana. Sade taukosi hetkeksi ja siinä ajassa saimme tavoitteemme saavutetuksi. Neljästäkymmenestä litrasta tulisi kyllä riittävästi Vaasan Jaakkoon puolukkajuomaa, jonka reseptin olin 10 vuotta sitten saanut Kristiinankaupungista.

Kyllä metsässä marjoja riittää, jos on poimijoita.

Nostimme porkkanat, loput perunat ja mustajuuret pellosta. Palsternakka ja purjo jäivät vielä odottamaan intiaanikesää. Punajuuri- ja kaalisato menetettiin. Ja minä kun olin luvannut niin monelle antaa syksyllä kävelykeppikaalin rungosta kuivatetun vaelluskepin. Kaalit näivettyivät jo kesäkuussa kylmyyteen. Auringonkukista ei tullut siemeniä ollenkaan, koska ne eivät ehtineet kukkia. Talon seinustalla on kuitenkin tomaatti ja paprika vielä elossa ja kukkivat täyttä päätä. Vain mehiläiset puuttuvat. Virustauti tappoi pölyttäjät  melkein koko maailmasta. Uutisten mukaan vie 4 - 5 vuotta, ennen kuin mehiläiset palaavat.

Pihamaa valmistuu talven tuloon.

19.9.2007

Hannun terveystarkastus oli tänään aamulla  kello 9 Saariston kadun omalääkärillä Pirkolla. Lääkäri kysyi Hannulta: "No mitä vikaa miehessä nyt on?" "Ei mitään, mutta vaimo raahasi minut tänne".  Harvoin on terveyskeskuslääkärillä niin terveitä 76-vuotiaita, mutta pitäähän kerran vuodessa käydä käydä tarkastamassa sokerit, kolesterolit, kuulot ja verenpaineet. Ja toteamassa onko itse lääkäri stressaantunut, lihonut, laihtunut ym.

Kävelin kotiin (Hannu meni autolla), koska kävin  vielä työvoimatoimistossa ja muilla asioilla keskustassa. Löysin kotimatkalla Second Hand Storesta kaksi nukkea. Toinen oli iso Hans Völk. Nukke ei ollut niinkään hieno, mutta lasibatistimekko, tosin likainen, oli kerrassaan viehättävä, samoin myssy. Mohairperuukkikin oli kunnostettavissa. Alusvaatteet olivat vaatimattomat, sellaiset kovetetut, sideharsoiset.

Italialainen nukke ja iso Hans Völk.

Toinen löytämäni nukke oli italialainen massanukke, jollaisen itsekin sain joululahjaksi vuonna 1953. Olen restauroinut pään ja etsinyt nukelle vartaloa 40 vuotta. Tänään löysin sen vihdoin. Kohta ovat lapsuuden nukkeni kasassa.  Puuttuu vain pieni kovamuovinukke, jolla on tuttipullo kädessä.

Visakukkaroon tuli kyllä ammottava reikä lokakuun loppua ajatellen, sillä ei nämä kaksi uutta potilasta mitään halpoja nukkeja ollut. Tuhannen euron verran niissä on vielä korjattavaa. Luoja varjelkoon minua tällaisilta impulssiostoista! Eikä se ollut edes impulssiosto; jätin ne aamulla varaamattomana liikkeeseen, mutta parin tunnin päästä olin jo hirveän huolissani. Ajatella, jos joudun etsimään sielun maisemaani kuuluvalle nukelle vartaloa vielä toiset 40 vuotta. Kohtaisin tämän jälleennäkemisen onnen vasta yli 100-vuotiaana.  Voinhan myydä pari mottia koivua Tyrnävältä, niin selviän tästä.

 Klikkaa isompi kuva!

Pukki toi minulle jouluna 1953 nuken, jonka piti olla posliinia.

Klikkaa kuvaa!

22.09.2007

Teimme ostoksia kaupungissa lauantaiaamuna. Ostin maalia oviin, ikkunapokiin ja räystäslautoihin. Se vihreä perinnemaali oli minusta aivan kiva; otin tummimman sävyn, mitä oli. Ajoin sadepilven kanssa kilpaa Keskikylälle ja ehdin juuri ja juuri heittää pressun ulkohuusin päälle ennen kuin alkoi vuorokauden mittainen sade. Myrskyn puuskat riepottelivat puita ja keltaiset lehdet lentelivät ilmassa. Hyvästi ruska!

 

Syksyn värit näkyivät nyt kirkkaina.

23.9.2007

Aamu oli kuitenkin kylmä. Auto oli kuurassa ja poimulehtien lehdillä oli jääkiteitä. Aina ennen oli ollut kirkas kristallihelmi lehden keskustassa. Ronjan vesi oli jäässä, kuitenkaan se ei halunnut tulla sisälle.

Poimulehden keskelle ei enää tullut pisaraa.

Ulkohuonerakennus oli kuiva pressun alla ja pääsin heti maalaamaan, kun aurinko kuivasi tienoon. Maalasin vielä Urkin navetan ja puoli seinää liiteristä. Maali loppui. Joudun ostamaan vielä uuden kolmen litran purkin maalia, sillä autotallissa pitänee maalata myös takaseinä, koska värisävy on pikkusen poikkeava vanhasta. Työ jää kuitenkin kevääseen, koska rahat eivät riitä.

Ulkohuusista tuli kuin uusi.

25.9.2007

Ajoin maanantai-iltana myöhään Kalajoelle. Ruska oli kaunis vielä kodin puutarhassa. Täksi päiväksi oli ilmatieteenlaitos luvannut jopa hellettä. Aika navakka tuuli kuitenkin vähensi nautintoa. Kuitenkin tarkeni t-paidalla.

Syksyn värit loistivat Kalajoen rannassakin.

Ensi töikseni aamulla kiipesin autotallin vintille. Olin ottanut kotoa taskulampun, sillä vintti oli pimeä, vain parista oksanreiästä pilkotti valoa. Etsin vielä nukkeni osia ja ehkä jotain lapsuuden muistoja. Löysin kouluvihkojani 50-luvun puolivälistä ja matonkudelaatikoita, joissa oli minun 50-luvun vaatteita. Löysin yhden nukkeni jalan. Jäin miettimään, minne oikeastaan kaikki meidän lelut olivat joutuneet. Kyllähän seitsemällä lapsella on täytynyt olla paljon leluja.

Piirustukseni vuodelta 1955.

Tutkiskelin löytöjäni päivänvalossa ja tunnistin vanhan esiliinani. Sen jokainen kuvio oli tuttu. Sen sydän edusta oli haalistunut, mutta juuri sellaisena muistin sen. Minulla oli ollut tämä esiliina jo ennen kouluun menoa. Ehkä toisella luokalla oli ollut sitten ruudullinen esiliina. Meillä oli koulussa mustekynän kuivaaja. Samat lapsuuden kankaat löytyivät siitä. Löysin myös vuoden 1960 Viikko-lehtiä, joita kotona sitten lueskelin. Kotona sitten havaitsin, että nukkeni oli kuitenkin ollut sorjasäärisempi kuin se, jonka löysin kirpparilta. Täytynee nyt sitten miettiä, vaihdanko vartalon, vaan jatkanko etsintöjä vielä 40 vuotta.

Tämä essu oli minulla , kun menin kansakouluun vuonna 1955.

Kesäinen päivä houkutti meidät retkelle. Hain äidin hoitokodista kymmeneltä. Söimme lounaan Lokkilinnassa Hiekkasärkillä. Äiti on kyllä paras seisovan pöydän syöjä. Kahdessa tunnissa  hän ehtii syödä monen edestä.

Toiset pillerit nautimme Häggmanin konditoriassa kylällä vadelmatorttuun kätkettynä. Kävimme myös Halpahallissa ostoksilla: vähän meikkejä ja kasvorasvaa, että nuoruus säilyy.

Äiti piristyy silminnähden, kun pääsee ravintolaan.

Aamulla olimme käyneet jo ensi töiksemme ostamassa kaksi isoa keltaista  krysanteemia isän ja Jussin haudoille. Hiekkasärkiltä tullessa kävimme siivoamassa molemmat haudat. Toivottavasti ei nyt tule heti pakkasia, että kukat säilyvät vähän aikaa.

Vietimme vielä muutaman tunnin Rinnetiellä teetä keitellen ja lepäillen. Äidin mielestä päivä on kuitenkin aina liian lyhyt. Hän ei olisi halunnut millään palata hoitokotiin. Minulla  oli kuitenkin vielä kaksi asiakaskäyntiä Raahessa,  enkä halunnut lykätä niitä kovin myöhäiseen. Tosin liian myöhäiseenhän se meni, sillä Paula oli luvannut minulle ruusun juuria, mutta oli niin pimeä, ettemme nähneet kaivaa niitä maasta. Toinen asiakas oli jo melkein yöpuvussa. Puolilta öin olin jälleen Oulussa.

 

Veimme kukat kahden miehen haudalle.

26.9.2007

Hetken poistuminen työympyröistä virkistää, vaikka se olisi raskastakin. Varmasti en vuorokauden aikana ehtinyt ajatella yhtään kotona olevia tekemättömiä töitä.

Sain keskiviikkona hyvän työvireen ja sain muotoilluksi miekat kahdelle Tuiran tietäjälle. Caspar sai hienon käyrän miekan, johon tulee isoja timantteja kahvaan ja pieniä selkämykseen. Malli on 2000 vuotta vanha ja samalta alueelta kuin housumalli. Baltasar saa samantyylisen Rajput-suvun miekan kuin Pyhän Tuomaan kirkon veljensä.

28.9.2007

Perjantaina ei työstä kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään, joten päätimme lähteä mökille saunaan. Olivathan nämä varmaan niitä viimeisiä lämpimiä syyspäiviä.

Melkein kaikki lehdet olivat tippuneet viikon aikana puista, joten haravointi alkoi. Tosin pihalla näytti paljon valoisammalta nyt, kun puut eivät varjostaneet.

Talvi tulee armotta.

Nämä olivat myös niitä viimeisiä kertoja kun pääsimme Ronjan kanssa pitkälle pyörälenkille. Kuu , tosin ei enää täysi, mollotti taivaalla. Lähdimme lenkille tavallista aikaisemmin, sillä minulla oli vähän kurkku kipeä, enkä halunnut lähteä enää saunan jälkeen märällä tukalla urheilemaan.

Saapuessamme takaisin koko tienoo oli hetken sinipunavalaistuksessa. Emme tienneet, mikä valoilmiö oli, mutta sunnuntai-iltana luimme kotona lehdestä, että meteoriitti oli pudonnut ilmakehään ja räjähtänyt jossain Tyrnävän lähellä.

Lisätietoja tästä.

 

Kuutamolla on hyvä olla.

29.9.2007

Syys-lokakuun vaihteessa järjestetään Tyrnävällä isot perunamarkkinat. Perunoitten lisäksi siellä myydään kaikkea mahdollista markkinatavaraa. Meidänkin perhe päätti vierailla taas tässä suuressa kulttuuritapahtumassa. Markkinapaikalle oli kerääntynyt kauniin sään takia noin 8000 muutakin vierailijaa. Parkkipaikan löytäminen jo tuotti ongelmia.

Perunamarkkinat ovat muutakin kuin perunaa.

Minä ostin viime vuonna pölyimurin pusseja ja tänä vuonna Ritvan Herkun Valkolöökikastiketta, jota olinkin jo kaivannut. Perinteellisesti olen ostanut sen valkosipuliyöstä, mutta nyt se tilaisuus jäi risteilyn takia väliin. Olin onnellinen löytäessäni kastikkeen. Se on toinen niistä tuotteista, jota ilman en voi elää. Toinen on  Milliput-kitti.

Nukentekijät Marja-Riitta ja Kirsti kiinnostuivat myös valkolöökikastikkeesta.

Emme viipyneet kauan markkinoilla, koska rahaa ei ollut ja työt kutsuivat. Aloitin ovien maalauksen, koska sää näytti kuivalta ja aurinkoiselta. Harjasin ovet ensin rautaharjalla vanhan maalin rippeistä. Paita piti käydä vaihtamassa kuivaan useita kertoja. Itse maalaus on kevyttä ja rauhallista. Maali tosin taas loppui kesken. Pitää maalata vielä toisen kerran ovet, koska punainen kuultaa läpi.

Pulla oli talosta loppunut. Mihin ihmeeseen hävisi se litran taikina, jonka tein pari viikkoa sitten? Lopetin maalauksen ja tein taas litran taikinan ja jätin sen nousemaan, sillä aikaa, kun Ronjan kanssa teimme taas pitkän pyörälenkin Korvenkylään. Pian oli taas talo täynnä ihania mustikkapullia ja Hannulle pitkoja. Niitä paistellessa ja saunaa lämmitettäessä katsoimme telkkarista elokuvan "Ranskalainen illallinen" . Kyllä oli gulinaristisia nautintoja kerrakseen ja saunomista päälle.

Ovat siitä vaan vihreiksi.

Sadonkorjuu oli tänä vuonna helppo. Tomaatit olivat nyt paleltuneet, joten keräsin, mitä kerättävissä oli: muutama vihreä pallo. Porkkanat olivat  kummallisen pieniä, lyhyitä töpyköitä ja palsternakat tuskin paljaalla silmällä havaittavia. Punajuurien juuri oli millin paksu.. Ehkä siitä saisi vähän väriä borssikeittoon.

Onneton kasvissato vuonna 2007.

30.9.2007

Emme ottaneet mitään suuria urakoita sunnuntaiksi. Luin ranskan läksyt tuvassa ja laitoin makkarasopan tulelle. Pullan ja sopan tuoksu oli kai levinnyt Pulkkilaan ja Kempeleelle asti, kun Hannun sisar Aada ja tytär Laura tulla tupsahtivat pihamaalle. Soppa riitti kaikille ja pullakahvit kiehautettiin vielä päälle.

Päivän päätteeksi siirsin vielä mustikkapensaat pellolta metsään. Jätän ne nyt oman onnensa nojaan. Kun siellä kasvaa tavallinenkin mustikka, niin luulen, että maan happamuus riittää pensasmustikallekin. Yhtään marjaa en ole neljään vuoteen pensaissa nähnyt

Siirsin mustikkapariskunnan metsään.

2.10.2007

Päätin tyttäreni Tiitun kanssa viettää lokakuun ensimmäisellä viikolla loman ja samalla luontoretkiviikon. Suunnittelimme, että muutamalla tankillisella bensaa pääsisimme pakenemaan työympyröistä hetkeksi. Kaija tarjosi rautatieasemaansa Koivussa jälleen piilopirtiksi. Rahaa ei taaskaan ollut kummallakaan, sillä kuunvaihde oli nielaissut taas kaiken, mitä omistimme. K-kaupassa oli kuitenkin vielä luottoa ja bensaa sai visalla. Otimme siis lomamme periaatteella "nauti nyt, kärsi myöhemmin" (siis marraskuussa).

Kävimme ensin kuitenkin Länsi-Lapissa, Tornionjokivarressa viemässä  posliinimassaa Carolalle. Tutustuimme hänen mielenkiintoiseen yritysideaansa, Koivulan Lumo-nimiseen tuotantolaitokseen. Oli jo myöhä, joten emme uskaltaneet ajaa Aavasaksalta lähtevää pimeää poikkitietä Muurolaan, vaan päätimme palata Keminmaalle ja sieltä isoa valaistua tietä Rovaniemen ja Koivun suuntaan.         

Matkustajat odottavat etelän junaa Koivun aseman portailla.

3.10.2007

Olin jo kauan katsellut karttoja Koivun eteläpuolella olevasta tunturimaastosta. Päätimme suunnistaa heti keskiviikkoaamuna Kivalon alueen Penikka-tuntureille (vaan onko ne vaaroja?) ja Martimon alueelle. Löysimme mitä hienoimman retkeilymaaston: ihania suojeltuja soita, rikkaan kasvi- ja eläinmaailman, mahtavia louhikoita, siistejä autiomajoja ja jopa näkötornin.

Suunnistimme ensin Keski-Penikan laella olevalle näkötornille, jotta saisimme yleiskuvan maastosta. Näkötorni oli vaikean rakka-alueen keskellä paljaalla tunturin laella. Pelkäsin Ronjan jalkojen vahingoittuvan, joten päätin kiertää rakan. Jouduinkin valtavaan louhikkoon, jossa oli talonkokoisia kiviä. Ronja kuitenkin hyppeli loppujen lopuksi rakalla hyvin kevyesti ja varmasti.

Tämä on yksi soidensuojelualueen soista.
 

Tornista oli huikeat näkymät aina Kemiin ja Rovaniemelle asti. Tiitu havaitsi kiikarillaan hirvi-paran rämpivän suolla, jonka ohi olimme juuri tulleet. Seurasimme mielenkiinnolla hirven selviytymistä. Se selvisi ja pääsi kuiville, mutta selvisikö se pyssymiehistä, joiden aseiden pauke tuon tuostakin kajahti maastossa. Söimme autiomajassa voileipämme ja päätimme kiertää rakan vielä alempaa suon reunasta. Mutta siellä niitä louhoksia vasta olikin. Leikimme vähänaikaa peikkoleikkejä jännittävissä luolissa ja kivenkoloissa ja nousimme uudestaan ylemmäs vaaran rinnettä löytääksemme polun.

Kävimme tutustumassa jääkärien kämppään, joka oli matkan varrella, ja jätimme automme retkeilyalueen viralliselle parkkipaikalle, josta kaikkien polkujen oli määrä alkaa. Tosi hienot tienviitat osoittivat suolle päin.

Penikoilta löytyi monenlaisia peikonkoloja.

Päätimme valmistaa päivällisen Saunasaaren autiomajassa, mutta eksyimme polulta suolla, emmekä ollenkaan löytäneet tupaa. Koska ilta alkoi hämärtyä, päätimme palata jälkiämme takaisin parkkipaikalle, jonka lähellä oli laavu ja nuotiopaikka.

 Keitimme jokapäiväisen Pirkka-pastamme trangialla nuotiotulen loisteessa. Oli jo pimeä, kun kokosimme kamppeemme. Päätimme taas ajaa Keminmaan kautta Koivuun, koska Sompujärven kautta tuleva tie oli niin huonokuntoinen ja hirvinen. Väsyneinä ei meistä ollut saunanlämmittäjiksi tänäänkään.

Illan hämärtyessä hävitimme polkumme.

 

4.10.2007

Torstaiaamuna suunnistimme pohjoiseen. Retkeilimme koko päivän Rovaniemen ympäristössä. Ensiksi kävimme napapiirillä toteamassa, kuinka kauheaa suomalainen matkamuistokrääsä on. Joimme kahvit ja lähettelimme napapiirileimalla varustettuja kortteja ystävillemme, kuten paremmatkin turistit. Tietenkin kuvautimme itsemme napapiirikyltin alla.

Iltapäivän vietimme  retkeillen Ounastunturin maastossa. Olin joskus nuorena käynyt pikaisesti laella olevassa hotellissa, ehkä kävellyt hyppyrimäellekin, mutta en tiennyt, että maasto on siellä ylhäällä niin kaunista. Ajatella, että rovaniemeläisillä on näin hieno ulkoilupaikka lähes keskellä kaupunkia!

Napapiirillä voi myös eläytyä Lapin tunnelmiin.

Kiipesimme tunturin laelle ja sieltä alas kaupungin puolella olevalle näkötornille. Tiitun kiikarille tuli taas töitä. Söimme eväämme tornin juurella olevalla nuotiopaikalla, jonne eräs koulupoikaluokka oli jättänyt meille tulet palamaan. Tunturin etelärinteellä oli samanlaista kivierämaata kuin edellisen päivän Keski-Penikalla, ilmeisesti perua jääkaudelta. Kalliot laella olivat aivan sileitä.. Kaarsimme hotellin itäpuolelle hyppyrimäen ja kesäliukumäen kautta. Taivalsimme vielä jonkin aikaa Ounas-metsässä. Sieltä löytyi niin kynttiläpolkua kuin joulukuusilenkkiäkin. Ilta hämärtyi, joten emme lähteneet vaaran huippualueelta kauas.

Ronja nautti maailman valloituksesta Ounasvaaran laella.

Kokeilin Ronjan kanssa hiihtohissiäkin. Onneksi se ei toiminut juuri nyt, sillä Ronja putosi myötäänsä hissistä. Kesäliukumäki olisi ollut mielenkiintoista kokeilla, mutta putki oli märkä ja syksyn lehdillä katettu. Ja ehkä sen laskemiseen oli suunniteltu joku liukas alusta, pefletti, säkki tms.

Illan hämärtyessä lähdimme ruokakaupan kautta Koivuun, missä aloitimme saunan lämmityksen. Saunan uuni vähän savutti, jolloin naapurissa asuva Eero kiirehti auttamaan. Luuli  varmaan meidän näkevän nälkääkin, koska ilmestyi hetken päästä tuvan ovelle ja toi ison paketin suolamuikkuja.  Muikut tosin olivat niin suolaisia, ettemme voineet niitä syödä. Sen sijaan laitoimme pastan sijasta poropunajuuripihvejä ja perunoita. Maistuivat ne  sille Eerollekin. Sauna tuntui ihanalta, kun oli retkeillyt montaa päivää.

Aamulla siivosimme ja lähdimme kohti Oulua. Isäntäväki oli tulossa myös Koivuun. Ehkä tulimme jossain Kuivaniemen kohdalla vastakkain.

Ronja ja minä halusimme kokeilla hiihtohissiä (minä ainakin).

5.10.2007

Perjantai-iltana kävimme vielä kaupungilla ostamassa Tiitun ensi viikon opetukseen tarvittavia papereita ja kyniä. Kävin vielä ostamassa Stockmannilta kreikkalaista leipää, ranskalaista briejuustoa ja luomuviiniä (Alkosta). Lähdimme piknikille Otto Karhin puistoon. Onneksi oli pimeää eikä kukaan huomannut, kun rikoimme kaupungin järjestyssääntöjä kallistelemalla viinipulloa puiston penkillä.

Sain Ranskasta, Choletin kaupungista (Loiren laaksosta) paketin. Anne-Marie lähetti minulle yhden Corollen nuken. Sen piti olla 30 cm, mutta se oli vain 26 cm. Aika kallis tuli siitä nukesta, joka vastaa meillä myytävää Mini-Chou-Chouta. Itse nukke maksoi alle kympin, mutta postimaksu  oli 25 euroa.  Ihmettelen, miten Ranskan eri osista voi olla eri maksut. Kesällä tuli useampi paketti alle kympillä.

Ranskalaiset ovat lisäksi hyvin konservatiivisia rahaliikenteessä. Kukaan ei huoli rahaa tililleen. Herää kysymys onko heillä pankkitilejä ollenkaan. Tai  pelkäävätkö he verottajaa? Lähes kaikki ovat pyytäneet shekin. Ulkomaan shekin kirjoittaminen maksaa 20 euroa, joten kovin halpaa nukkea ei kannata ostaa.

Alex iloitsee uudesta Corollen vauvasta.

6.10.2007

Lauantaina lähdimme Hiukkavaaraan kirppikselle. Emme löytäneet sieltä yhtikäs mitään. Minusta se on entistä enemmän muuttunut lastenvaatteitten kierrätyspaikaksi. Ajoimme toiselle puolelle kaupunkia. Pohjolan kirppikseltä  löysin Kaijalle vanhan nallen. Hain sen kyllä vasta maanantaiaamuna, kun olin  ensin hyväksyttänyt ostoksen Kaijalla. Nalle ristittiin puhelimessa Lennuksi.

Klikkaa tästä ja käy katsomassa, miten Lennu-Nalle jatkoi elämäänsä.

Kiersimme lauantaiaamuna Oulun kirppikset.

Lähdimme (me tytöt) iltapäivällä syönnin jälkeen Tyrnävälle. Kävimme menomatkalla ostamassa uutta vihreää maalia ja uuden 3 litran purkin punamultaa.

Lämmitimme  tuvan ja saunan. Lattia ei kuitenkaan ehtinyt oikein lämmetä, kun viikolla oli ollut pakkasia. Ronja halusi kuitenkin edelleen nukkua autossa, Mikäs siinä; olihan sillä hirveän paksu turkki (vielä).

Tiitu löysi mikroskoopin ja leikki sillä koko illan. No, terveet lapset leikkivät, olkootpa he vaikka 30-kymppisiä.

Mikroskooppi kiinnostaa myös nuorisoa.

Koska ilma oli kuiva ja kaunis ja ilta nuori, päätin jatkaa ovien maalausta. Nopeasti vetäisin autotallin ovet vihreiksi. Sadetta oli luvattu vasta sunnuntaiksi, joten maali varmaan ehtisi kuivaa ennen sadetta.

Kyllä kotisauna maistui hyvältä illalla. Minä vaan olen paljon huonompi saunanlämmittäjä kuin Hannu. Piti lämmittää monta tuntia, eikä sittenkään saatu lämpöä nousemaan yli 80.

Autotallin ovet saavat uuden perinnevärin.

7.10.2007

Sunnuntai aamuna, kun Ronja tuli autolta meitä sisään herättelemään, tapahtuikin kummia. Päätimme yksissä tuumin parturoida Ronjan, mitä työtä sanotaan hienommalla nimellä trimmaukseksi. Ronja makasi rentoutuneena kuin paraskin matami kauneushoitolassa, nautti selvästikin, kun ihan kaksi hoitajaa rapsutteli yhtä aikaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti Liminkaa, missä Tiitulla alkoi seuraavana päivänä sarjakuvaopetus ja jatkui koko viikon. Limingan taidekoulu  oli kaunis vanha kartanomiljöö ihan keskustassa. Olin aikaisemmin luullut erästä toista (rumaa, harmaata) rakennusta siksi kouluksi. Tämähän olikin kodikas paikka. Ties vaikka tänne tultaisiin opiskelemaan joskus.

Ajelin kerityn koirani kanssa kaupunkiin, missä kaikki taivastelivat sen outoa ulkonäköä.

Hoidettavana oleminen on aina ihanaa.

13.10.2007

Kävin perjantai-iltana hakemassa Tiitun Limingasta. Hänellä oli hirveä päänsärky. Se oli tullut jo ennen iltapäivän yleisöluentoa. Urhoollisesti hän oli kuitenkin vetänyt kaksituntisen luennon, minkä jälkeen hän oli jäänyt lähes tajuttomana makaamaan opettajanhuoneeseen. Korjasin vihreänkalpean lapsiraukkani kotiin ja aloin parantamaan hänen migreeniänsä. Se oli tuttua, koska podin itse migreeniä lähes koko nuoruuteni nelikymppiseksi asti.

Veimme Tiitun junalle lauantaiaamuna ja lähdimme Tyrnävälle viettämään vuoden viimeistä viikonloppua. Ilma oli syksyisen kuulakas. Yöllä oli pakkasta.

On aika sanoa jäähyväiset kesälle.

Useilla pelloilla oli vielä isoja joutsen parvia. Talomme yli lennähti tuon tuostakin valkoinen saattue suuntana etelä. Kaikki lentävät nyt etelään. Kyllä minäkin katsoin Stockmannin hullujen päivien esitteestä kaukomatkojen hintoja. Mieli tekisi lähteä etelään, lämpimään. Mutta tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

Ilokseni huomasin, että keijunmekot eivät olleet vielä paleltuneet ja ne olivat tehneet syys-lokakuulla paljon pulleita siemenkotia. Elämä siis jatkuu. Helmikuussahan ne jo kylvetään taas maahan.

Keijunmekkojen vatsat pullistuivat kaikesta huolimatta.

Vaikka ilma oli viileä, oli kuitenkin kuivaa ja pääsin maalaamaan  punamullalla viimeiset seinät, liiterin ja maakellarin. Nyt oli tämän syksyn urakka ohi. Valkoiset osat maalaan vasta keväällä. Olihan navetta-liiterirakennus nyt komea, mutta siitä hävisi se ihana vanha romantiikka. Toivon, että valkoiset ikkunan ja ovien pielet tuovat siihen elämää takaisin.

Ronja nukkui ensimmäisen kerran moneen vuoteen yön sisällä ja näytti vielä siltä, että se ei edes tykännyt siitä huonoa. Sinne se retkahti keittiön sohvalle kuin itse talonomistaja. Ulkona oli pakkasta ja sen vesikuppi oli aamulla jäässä.

Viimeinen seinä saa maalipeitteen.

14.10.2007

Toin aitasta kaikki matonkuteet ja kuivatin ne, etteivät homehdu leudon alkusyksyn aikana. Jätin ne sohvalle viikattuna odottamaan huhtikuuta. Toivon, että tämä stressi on silloin ohi, että pääsen leikkaamaan niitä puutarhaan.

Iltapäivällä aloimme pakata haikeana autoa. Otimme vesimittarin pois ja imimme putkistosta vedet. Kaikki huonekalut kannettiin aittaan ja autotalliin. En vielä peitellyt kasveja havuilla, koska, mikäli tulee leutoja ilmoja , ne voivat mädäntyä.

 

Matonkuteet piti välillä kuivattaa.

Niin päättyi tämä kesä. Viikkoa aikaisemmin kuin viime kesänä otimme vedet pois ja laitoimme mökin talviteloille. Voisihan siellä asua vaikka koko talven, jos lämmittäisi koko ajan, mutta siellä ei ole mitään tekemistä. Pakkasten tultua menemme tietenkin tekemään ensi vuoden puut.

Otin kuitenkin keijunmekot mukaan kaupunkiin, koska ne näyttivät olevan niin virkeitä. Aikaisempina vuosinakin ne ovat rehottaneet parvekkeella vielä pitkälle marraskuulle. Vein pelargoniat jo pari viikkoa sitten ja nyt ne ovat täydessä kukassa uudestaan.

Mökki jäi yksin odottamaan lumen tuloa.

 17.10.2007

Minusta tuntui, etten ole saanut moneen viikkoon mitään aikaan. Joku kumma saamattomuus ja keskittymiskyvyn puute on vaivannut minua jo pari kuukautta. Se alkoi oikeastaan elokuun 23 päivänä, kun luonto päätti (epäoikeuden mukaisesti) lopettaa kesän, joka oli juuri alkanut. Myös unettomuus on vaivannut. Nukun vaan muutaman tunnin yössä.

Sain kuitenkin Reginan kuminuken korjatuksi ja hänen miehensä kävi sen tänään noutamassa.

Reginan kuminukke oli istunut puoli vuotta potilasjonossa.

21.10.2007

Siivosimme lauantaina koko päivän, sillä olimme valaneet viikolla sekä posliinilla että paperimassalla, niin että keittiön matto oli paremminkin valkoinen kuin punainen. Pena, Hannun kaveri, tuli meille iltapäivällä. Laitoin kiinalaista ruokaa, jota koko sakki söi suorastaan ahmien. Nyt oli kesäkauden päättäjäiset, joten päätimme avata viimeisen syntymäpäiväksi tulleen shampanjapullon.

Ilma oli lämmin, joten päätimme sunnuntaina kuitenkin lähteä Tyrnävälle päiväretkelle. Sähkömittari oli myös luettava. Se unohtui edellisenä viikonloppuna. Mökki ja ranta näyttivät kuitenkin jotenkin alakuloisilta lehdettömine puineen ja ruskeine kasveineen. Kesä oli auttamattomasti ohi.

Rannassa kaikki näytti ruskealta, märältä ja alakuloiselta.

Sillä aikaa, kun Hannu yritti saada takkaan makkarapaistohiilloksen, lähdin Ronjan kanssa pitkähkölle pyörälenkille, ilmeisesti viimeiselle tänä vuonna mökin maisemissa. Ajoimme Korvenkylään. Heti metsän loputtua käännyin oikealle peltotielle ja siitä peltotietä Kurjensuolle päin. En ollut koskaan käynyt siinä metsässä. Se oli täynnä puolukoita, tosin jo pakkasen puremia. Nyt sitten tiedän, että täältäkin voi ensi vuonna katsella marjoja. Paikka on lähempänä kuin nykyinen marjapaikka. Jotenkin metsä oli lisäksi kauniimpaa ja helppokulkuisempaa.

Ronja nautti silminnähden retkestämme. Joutsenparvi lensi monesti ohitsemme - kohti etelää.

Löysimme aivan uuden metsän.

Paluumatkalla ihmettelimme pelloille jääneitä isoja perunamääriä. Kävin tutkimassa niitä ja havaitsin, että ne olivat paleltuneet. Jotkut pellot oli kuin kynnetty ottamatta perunoita ensin pois. Varsiakin näkyi paljon. En ole perunanviljelijä, joten en tiedä, miksi perunat jätetään pellolle syksyllä. Olen monesti nähnyt keväällä, kun viljelijät kippaavat liiat perunansiemenensä metsään, riistapellolle, tielle tai luvattomalle kaatopaikalle, mutta en ymmärrä miksi ne syksyllä pitää jättää. Ehkä ne ovat lannoitusta ensi vuodeksi.

Pelloille oli jäänyt hirveästi perunaa.

Sunnuntai oli kaunis ja lämmin syyspäivä. Nautimme siitä kuin intiaanikesästä, jota odotin, mutta jota ei tullut. Nostin maasta viimeiset purjot, porkkanat ja palsternakat. Ehkä mökki nyt jää talviteloille.

Oikeastaan kaupunkiasunnossakin tuntui nyt kodikkaalta, kun siellä oli siivottu ja hyllyt tyhjenivät korjattavista nukeista.  Siivosin myös autotallissa. Terttu vei kirkolle jo osan Tuiran nukkelaatikoista. Tuli vähän väljempää. Auto ei kyllä mahdu vieläkään talliin.

Sanoimme uudestaan jäähyväiset kesäkodillemme.

22.10.2007

Sain vihdoin korjatuksi Maijan nuket, jotka olivat olleet meidän olohuoneen hyllyssä noin 8 kuukautta. Maija tuli hakemaan nuket illan suussa ja tuntui varsin tyytyväiseltä. Olinhan saanut pelastetuksi jotain hänen sielunmaisemaansa kuuluvaa. Nuket palasivat pitkältä kyläreissulta ehjinä kotiin puetettavaksi.

Maijan kuminukkehan oli ollutkin vain pelkkä pää meille tullessa ja sisuskin oli ajan saatossa homehtunut.

Suloinen vanha kuminukke.

Toinen Maijan kotiin lähtevistä nukeista oli tanskalaisen Jeris Kofoedin  Koge-nukke  1950-luvulta. Ostettuaan vuonna 1955 Swiftyn Celluloid Companyn Kofoed käytti nukeissaan Swiftyn aikaisemmin käyttämää simpukka-merkkiä, mikä tässäkin nukessa on. Tanskalaiset nuket ovat tunnettuja helmenhohtoisesta tukastaan. Mallit ovat lähes samoja kuin  saksalaisen Schildkrötin. Eikä ihme, sillä Kofoed toimi läheisessä yhteistyössä Kilpikonnien kanssa ja osti muotitkin heiltä.

Tanskalaisen Jeris Kofoedin 1950-luvulla valmistama nukke.

24.10.2007

Päätin Kaijan kanssa pitää pari virkistyspäivää. Kaija tuli erään tuttavan kyydissä jo aikaisin aamulla, joten pääsimme lähtemään kirppariretkelle jo hyvissä ajoin. Tällä kertaa ajoimme maakuntaan.

Ensin rantauduimme Limingan meijerin konttorille, jonne oli Pudasjärveltä muuttanut englantilaista "antiikkia" myyvä yrittäjäpariskunta. Löysimme ainoastaan yhdet aristokraattiset nukenvaunut, jotka  olivat niin tilavat, että niihin olisi mahtunut lapsikin. Komeat olivat, mutta niin oli hintakin. Hiljaa hiippailimme ulos putiikista, sillä kaikki "englantilaista antiikkia" olevat nuket osoittautuivat taiwanilaiseksi halpatuonniksi. Olimme vähän pettyneitä ja taisi se tulla kauppiaallekin tiedoksi. Onneksi muut kirpparit hoitivat turhautumamme.

Kempeleestä, Kontista, Paljekirpparilta, Pohjolan kirpparilta, Limingantullin Pelastusarmeijasta ja Lähetyksen Kehitysavusta löytyi muutama ihana asia, mm. ohuet puuvillabatistiverhot nukenvaatteiden materiaaliksi. Lisäksi Kaija dyykkasi "saa ottaa"-laatikosta mahtavan ajan patinoiman kakkuvuoan. Nälkäisinä palasimme kotiin, missä Hannu oli uimahallireissunsa jälkeen loihtinut herkullisen päivällisen hirvenlihasta.

Alppilan Second Hand Storesta löytyi paljon käyttökelposta tavaraa.

25.10.2007

Perjantaina lähdimme liikenteeseen taas hyvissä ajoin. Suunnistimme nyt Oulun pohjoispuolelle. Ajoin Kiskossa harhaan ja se oli onnemme, sillä osuimme uuden ison kirpparin pihalle, olikohan sen nimi joku "Alppikirppis". Joka tapauksessa se oli siisti ja ilma oli raikas sisällä hallissa. Löysimme sieltä Brion junanradan viidellä eurolla ja Jukka-palikkalaatikon. Kaija-isoäidillä on nyt kiva, kun saa osteskella leluja vuoden ikäisille kaksosille.

Vieressä olevalta Second Hand Storelta löysimme jotain pientä, Kaija yhden Pluton ja minä City Toyn vinyylinuken. Rajakylän Pelastusarmeijasta ei löytynyt mitään, mutta Toppilan kierrätyskeskuksesta tarttui mukaan yksi karkeatekoinen puuhylly. Pysähdyimme vielä tarkistamaan Tuiran pelastusarmeijan, ettei mitään aarteita vaan jäänyt meiltä tällä kierroksella huomaamatta.

Ruoka odotti taas meitä ja Ristokin poikkesi syömään Hannun hirvipullia. Hannukin innostui leikkimään junanradalla olohuoneen lattialla, mutta valitettavasti Kaija korjasi aarteensa alkuperäiseen laatikkoonsa ja starttasi Riston ja Lenni-nallensa kanssa kohti Koivua. Oli tosi hyvät virkistyspäivät; taas jaksaa puurtaa seimen kimpussa.

Hannukin halusi leikkiä Kaijan uudella junanradalla.

28.10.2007

Koska olin pitänyt kaksi vapaapäivää viikolla, piti viikonloppuna ahkeroida. Sunnuntaina kuitenkin ilma oli niin leuto ja poutainen, että päätimme lähteä  pitkälle pyöräretkelle. Pyöräilimme Lintulan ja Mäntylän kautta Hiirosiin ja sieltä Kaakkuriin. Ihmettelimme isoa uutta kaupunkia, joka oli noussut sinne pellolle. Etsimme turhaan kahvipaikkaa, onneksi kioski oli auki, että saatiin ostaa vesipullo. Muuten oli kamalan hiljaista. Ihmisiä ei näkynyt missään.

Pyöräilimme rantatielle Rinta-Joupin kohdalta ja edelleen merenrantaan ja sieltä Äimänraution ohi kaupunkiin.. Harvoin saa lokakuun lopussa tehdä tällaista kesäretkeä.

Kaakkuriin oli noussut kokonainen toinen kaupunki.

1.11.2007

Pitkän kesäloman jälkeen aloitimme taas nuken teon. Nyt oli vuorossa valamisen oppiminen. Hyvin innoissaan Seija ja Telle valoivat nyt ensimmäistä kertaa elämässään posliinilla. Ja hyvin siinä onnistuttiinkin, vaikka massa oli aluksi niin paksua, ettei tahtonut mennä siivilästä läpi.

Parin viikon päästä, kun nuket on esipoltettu 685 asteessa, aloitamme hionnan. Kiva nähdä millaiset "näköisnuket" tytöt loihtivat!

Seija iloitsee valunsa onnistumista.

2.11.2007

Hannu tehtaili koko viikon vauvavartaloita seinäjokisille kurssilaisille. Perjantaina ne olivat postituskunnossa. Kauniita vartaloita niistä tulikin, vaikka itse ukkoani kehun.

Koko lokakuu oli ollut leuto, mutta nyt marraskuun ensimmäiseksi viikonlopuksi luvattiin pakkasia. Olimme suunnitelleet kuitenkin keleistä huolimatta lähteä hirvipeijaisiin Pyhännän Tavastkengälle. Samalla nähtäisiin Hannun kaikki vanhat tutut ja leikittäisiin Jarkon ja Aleksin kanssa. Ostimme pojille tuliaisiksi kermavaahtoa aerosolissa ja koko väelle Norjan lohta, joka oli tarkoitus valmistaa Lohimixillä.

Hannu tehtaili koko viikon vartaloita.

3.11.2007

Aamulla olikin jo niin kylmää, että auton ovet olivat jäässä. Naapuri lainasi lukkosulaa ja pääsimme takaluukun kautta sisään.

Pysähdyimme  Järvitalonjärven rannassa, missä Ronja on aina ennen käynyt uimassa. Nyt rantoja peitti ohut jää. Talvi oli tulossa.

4.11.2007

Peijaiset olivat koululla iltapäivällä neljältä. Siellä tarjottiin tietenkin hirvisoppaa ja arvottiin ja huutokaupattiin hirvenlihaa. Ostin monta arpaa, mutta en voittanut mitään.

Hannu oli pessyt auton päivällä huoltaessaan autoa pajalla ja unohtanut tilkitä lukot. Siitä palkaksi saimme vaivoin auton ovet auki, sillä pakkanen oli kiristynyt. Onneksi naapuri oli lainannut lukkosulaansa takaluukkuun aamulla. Sieltä taas kontattiin autoon. Lukot kyllä saatiin auki, mutta eivät ne menneet enää kiinni. Ronja -parka  auton sisällä oli ihmeissään, kun auton ympärillä pyöri kymmenen ihmistä yrittäen tikuilla ja sytkäreillä lämmittää lukkoja.

Hannu tapasi paljon vanhoja ystäviään peijaisissa.

5.11.2007

Sunnuntaiaamu valkeni kuulakkaana pakkasaamuna. Pihattonavetan lehmät kuitenkin käyskentelivät niityllä kuin ei mitään pakkasta olisikaan. Ne kai saavat itse päättää ovatko ulkona vai sisällä. Eilenhän niitty oli ollut kesäisen vihreä, nyt hopeanarmaa kuura oli verhonnut koko luonnon. Lähdimme jo iltapäivällä Oulua kohti poiketen kuitenkin Hannun siskolle Pulkkilaan ja exvaimon siskolle Nakkulaan.

Pakkasesta huolimatta lehmät halusivat olla ulkona.

6.11.2007

Kotiliesi-lehti haluaa perjantaina tulla tekemään juttua seimestä. Tuollainen mediatapahtuma aiheuttaa aina vähän stressiä. Ihmisten ilmoille ei voi aivan mennä näissä työvaatteissa eikä tällä kotona saksitulla tukalla, varsinkin kun artikkeli saattaa tulla sellaiseen lehteen, jota luetaan sohvalla juhlapyhinä.

Aloitin siistiytymiseni SoulWoman Hair Studiosta missä  Tommi Kostekivi nuorensi minua 20 vuotta.  Malli otettiin tuoreesta ranskalaisesta Marie Claire-lehdestä. Väriä ei tarvittu, koska luonto oli sutinut tukkaani kauniita harmaita raitoja. Oikein hyvä tuli. Klikkaa ja katso itse!

Tommi teki minulle viipulakampauksen. Kuvan otti Heidi Lohikoski.

7.11.2007

Miran iso amerikkalainen vauvanukke tuli syyskuussa klinikalle ensiapuun. Korjasin sen vartalon ja hilseilevän käden, mutta sovimme, että Mira itse jatkaa pään paikkausta ohjeitten mukaan, sillä korjaus on niin aikaa vievä, että en ehdi sitä ottaa remonttiin ennen loppiaista. Nukke on todella suloinen ja levittää päivänpaistetta huoneeseen, missä se on. Luultavasti tämä onkin Baby Sunshine  Amerikasta vuodelta 1929. Aivan ikävä tulee sen hymyä, nyt kun se tänään lähtee takaisin kotiin Etelä-Suomeen.  Klikkaa!

Miran iso vauvanukke ei lakkaa hymyilemästä.

7.11.2007 

Tänään keskiviikkona puolelta päivin sai koko Suomi seurata tiedotusvälineiden välityksellä hirveää ampumadraamaa tavallisen pikkukylän tavallisella koululla tavallisena koulupäivänä. Noin neljän tunnin ajan tuli mitä hirveimpiä uutisia. Ampujana oli lisäksi tavallinen koulupoika. Eikö nyt jo valtakunnan päättäjät herää ottamaan vastuuta lasten ja nuorten mielenterveydestä. Siellä päässä liikkuu sitä, millä se täytetään. Hirveää internettörkyä.

Tuusula - koko maan suru!

Siinä iltapäivän aikana pakersin hiljaa Baltasarin miekan kimpussa. Tein tupesta nyt niin keveän kuin pystyin. Liimasin noin 10 kerrosta pahvia tupen sivuihin ja sitten kannen päälle. Lopuksi liimasin pintaan pehmeän luumunvärisen nappanahan. Koristelut jäävät ensi viikkoon, jolloin aloitan korujen ja kruunujen teon.

Uudesta miekantupesta tulee kevyempi kuin aikaisempi.

8.11.2007

Koko maata kohdannut valtava suru lamaannutti minutkin. Tuntui, että torstaina ei saanut mitään aikaan. Tiedotusvälineet syytivät  koko ajan kauheaa uutta tietoa tapahtumasta. Koko maassa suruliputettiin ja sähköpostiini virtasi kaikenlaisia videonpätkiä  ja tekstejä tästä Pekka-Eric Auvisesta, joka oli surmannut koulussaan rehtorin, terveydenhoitajan ja kuusi oppilasta. Rituaaliin kuuluu myös tappaa lopuksi itsensä. Hän kuoli eilen illalla itse aiheuttamiinsa ampumahaavoihin.

Koko Suomi suri Tuusulan koulutragediaa.

Illalla sain kuitenkin pienen voiman puuskan ja hioin neljä tuntia Maaritin Pula-Pipsaa. Kohta se on maalauskunnossa. Nämä hilseilevät vanhat nuket ovat selluloidinukkejen jälkeen työläimpiä korjattavia. Tässäkin yksilössä maali irtosi hyvin pieninä palasina, eikä niitä maalin hipeneitä saanut enää liimatuksi. Onneksi sain imeyttämällä pelastetuksi tärkeimmät maalaukset, silmät ja suun. Tukka olikin jo moneen kertaan maalattu lattiamaalilla ja jopa väriliiduilla.

Katso, mitä Pipsasta lopulta tuli.

Maaritin Pula_Pipsan hiontaa jatkettiin.

Onneksi tänään satoi ensilumi. Se tuntui niin puhtaalta, kauniilta ja viattomalta kaiken tämän verenvuodatuksen keskellä. Leikin yöllä puistossa lumisotaa Ronjan kanssa. Ronja on hyvä ottamaan palloja kiinni. Se tosin varmaan luulee, että ne on jätskiä ja ne pitää syödä.

Puhdas lumi peitti kaikki tuskat alleen.

9.11.2007

Tostain ja perjantain välisenä yönä innostuin tekemään Pyhän Tuomaan  kirkon Casparille kippurakärkisiä kenkiä, koska sen vanhat punaiset jalokivisandaalit tippuivat aina.

Täytin varpaan välit savella ja muotoilin Milliputista kärkiosat, nyt täytyy sitten kehitellä tossun takaosa ja kenkien koristeet. Jos tämä onnistuu, teen Baltasarille popot samalla tekniikalla.

Keksin tehdä kippurakärjet Milliputista.

10.11.2007

Ajoin Hannun kaupungille lauantaiaamuna ja aloitin ompelun niistä hiuslaskoksista, joihin olin koskenut viimeksi 7.3.2007. Siis kahdeksan kuukautta olin odottanut tätä ompeluvirettä. Nyt ompelin putkeen kello seitsemään asti, jolloin alkoi saunavuoromme. Hiuslaskokset helmaosassa kuitenkin jäivät liian kauas toisistaan. Jouduin ompelemaan uuden helmanpitseineen. No, voihan sen toisen käyttää johonkin alushameeseen.

Selkää särkee ja iskias vaivaa. Kuntosalille en ole uskaltanut mennä nyt viikkoon, selkä tuntui pahenevan siellä.

 

Joskus se on tehtävä loppuun.

11.11.2007

Laura kutsui meidät isänpäivälounaalle Kempeleelle. Oli kauhea keli. Luistelimme kuitenkin hyvin perille. Laura oli laittanut aivan ihanaa hirvipaistia. Liha oli aivan taivaallisen mureaa.

Laura oli ottanut esille jo vähän joulutavaroita. Sohvan reunalla istui minun Bumbleni. Eihän se enää minun ole, kun olen kymmenen vuotta sitten antanut sen Lauralle joululahjaksi. Oikein mieltä lämmitti tämä jälleennäkeminen. Bumble on niitä nukkeja, jotka läsnäolollaan tuovat huoneeseen ilon ja onnen.

Bumble hymyilee tuskankin läpi.

Jatkoin kotona enkelin mekon ompelua. Helman hiuslaskokset onnistuivat toisella yrittämällä. Nyt vaan helma kiinni ja viimeistelyt. Pikkuenkeli alkaa valmistua. Voi, kun se on ihana.

Pikkuenkeli alkaa valmistua.

13.11.2007 

Tiistaiaamuna Terttu tuli antamaan minulle tarvittavan piristysruiskeen, että jaksan vielä nämä kaksi viikkoa. Olen päättänyt, että adventtina 2.12. ovat kaikki Tuiran kirkon kengät, kruunut ja korut valmiina.

Juhlimme Tertun kanssa Pikku-enkelin valmistumista kynttilöin ja mustikkaleivoksin, jotka oli kyllä tehty Hannun tekemästä junttapitkosta, minun luomumustikkahillostani ja aerosolikermavaahdosta. Mutta kyllä oli hyvää.

Nyt taas jaksaa, vaikka iskias vaivaa.

Terttu juhlistaa Pikkuenkelin valmistumista.

14.11.2007

Pikku-enkeli valmistui tänään lopullisesti . Tein sille sädekehän ja kiinnitin siivet. Loppujen lopuksi sen puku onnistui sitten hyvin, kun kavensin helman hiuslaskoksia, niin että ne näyttävät samalta sarjalta  kuin kauluksessa olevat. Pariisin 100-vuotiaita pitsejä löytyi sen verran, että kaikkiin paikkoihin riitti. Kenkiähän eivät enkelit käytä. Vai käyttävätkö?

Pikku-Enkeli on vihdoinkin valmis.

Tein Pikku-enkelin sädekehän Swarovskin 4 ja 6 mm:n kristalleista, pienistä lasi-ja kultahelmistä. Sakaroiden päihin liimasin vielä pisaranmalliset pienet helmet. Kyllä kristallit loistivat ihanasti kynttilän valon heijastuessa niistä. Tuli mieleen ne lapsuuden pyhäkoululauluenkelit, jotka astelivat puhtaasta kullasta olevaa tietä. Tämä oli nyt viimeinen nukke, jolle tein vaatteet. Laitoin enkelin laatikkoon ja pian Terttu noutaa sen. Ja sitten en enää näekään sitä kuin kaukaa. Kuitenkin tiedän sen asuvan kirkon varastossa  toisella puolella jokea Hannun pehmustamassa boksissaan.

Enkelin sädekehä säteili taivaallista valoa.

15.11.2007

Olin huutanut huuto.netistä Schildkröten puolimetrisen Ingen. Sen jalat ja kädet olivat risat, mutta katsoin, että osaisin  ne muotoilla. Olin aikaisemmin myynyt Kaijalle samaisen Ingen jalattomana ja kädettömänä. Ehkä näistä saisimme tehdyksi muotit ja valmistetuksi raajat molemmille nukeille. Klikkaa!

 

Inge on selluloidinukke, joka kuuluu olla joka keräilijällä.

16.11.2007

Telle ja Seija herättivät minut torstaiaamuna. Olin vähän nukkunut pommiin. Meillähän piti olla hiomispäivä.

Hioimmekin koko päivän tyttöjen taiteilijanuket sileiksi. Hannu passasi meitä: keitti kahvit ja syötti hirvipullat lanttulaatikkoineen.

Jatkoin vielä hiomista illalla ja koko perjantaipäivän. Kello oli 10 perjantai-iltana kun sain uunin päälle.

Suojautua pitää aina.

Paula Raahesta oli tilannut yhdelletoista nukelle kädet, jalat ja kaulakappaleen eli yhteensä 55 osaa. Kova hiominen niissä kyllä oli, osa piti vielä lasittaa. En rikkonut kuin 4 osaa, jotka pitää sitten valaa uudestaan.

Oikein terveellistähän tämä vaihe nukenteosta ei ole. Hiontapölyä ei ole, sillä suoritan hionnan vesihiontana, mutta olen altistunut kai jollekin ainesosalle massassa, koska jos kosketan ihoa hiontakädellä, nousee punoitus. Vanu, jolla päät ja kaulaosat tuetaan uunissa, on hirveän myrkyllistä. Siinä on oikein pääkallon kuvat pussissa. Vaikka minulla oli silmä- ja hengityssuojaimet ja kumikäsineet ohimoa ja kaulaa on kirvellyt koko illan.

Ensimmäinen uunillinen kesän jälkeen.

Kun uuni oli ladattu ja säädetty, lähdimme ansaitulle iltalenkille raikkaaseen pakkasilmaan. Pakkasta oli jo 10 astetta C. Nyt sai sitten kaivaa jo tikkitakin naftaliinista. Viime viikolla vielä pyöräilimme öisin, mutta nyt on se, Ronjan mielestä, ihana aika ohi. Pyörässäni ei ole talvirenkaita.

Tänään tapasimme Ainolan puistossa taas ystävämme saukon. Saukko kulkee ilmeisesti aina samaa polkua kanavasta pumppuhuoneen seinustaa pitkin jokeen. Patoluukun kohdalla on sulaa vettä, joten sen on helppo pulahtaa polulta suoraan veteen. Ronja oli innoissaan nähdessään ystävänsä. Se ei haukkunut, vaan vinkui sen perään.

Uuni laukesi juuri. Kello on 4.03. Nyt saa mennä nukkumaan.

Pakkanen kiristyy kivasti, jo miinus 10.

17.11.2007

Lähdimme aamulla Tyrnävälle, että saa työviikon jotenkin katkeamaan. Tavoitteena oli kaataa puita ja sahata ne ja polttaa roskia. Talvi oli tullut Tyrnävällekin. Aurinko oli ylhäällä yhdeksästä kolmeen. Ja päivä lyhenee kovaa vauhtia. Elämme nyt vuoden pimeintä aikaa.

Elämme vuoden synkintä aikaa

Joki oli suloisesti jäässä ja metsässä oli paljon eläinten jälkiä. Kymmeneen vuoteen en muista joessa olleen syksyllä joen jäätyessä noin paljon vettä.

Joki oli jo talvipuvussaan.

Kaadoimme neljä isoa koivua ja pilkoimme ne 40 cm:n pätkiksi. Ronja ei oikein tykkää moottorisahan äänestä eikä hajusta. Ja kyllä se Hannukin tuoksahti kotimatkalla  bensiinille ja teräöljylle.

Kaasimme nejä isoa koivua.

Minä kannoin risut kasaan ja poltin saman tien. Illan hämärtyessä meillä oli kaksi komeaa pinoa odottamassa pilkkomista, joka tapahtuu sitten kovemmalla pakkasella. Kyllä kaupunkisaunakin maistui hyvälle raskaan työpäivän jälkeen.

Risut paloivat ilosesti hämärttvässä illassa.

18.11.2007

Joulukauden avajaisten ilotulitteitten paukkuessa sain vihdoin  viimeistellyksi Tuiran kirkon ison naisenkelin. Sehän kävi viime jouluaattona toivottamassa joulurauhaa vähän keskentekoisena. Nyt ompelin silkkinauhat, rintaruusukkeet ja medaljongit ja kiinnitin siivet tukevasti, että hän pääsee tästä meiltä lentelemään toiselle puolelle jokea Tuiran kedoille ja talleihin. Tuiraanhan ei tehtykään miespuolista enkeliä, Gabrielia. Pyhän Tuomaan kirkon Gabrielistakin tuli vähän hoikanpuoleinen. Aion sen kuitenkin luurankojen vaihdon yhteydessä pulskistaa ja miehistää. Klikkaa!

Sain vihdoin ison naisenkelin viimeistellyksi.

Olin eräänä yönä valvoessani huutanut Saksan eBaysta kaksi nukkea, Corollen 96-5.8 F-4:n ja Zapfin 96-74:n. Ne olivat samalta myyjältä ja ajattelin säästää rahdissa. Kävi kuitenkin niin, että joku onneton huusi viimeisellä sekunnilla, isolla maximitarjouksella Corollen nuken minulta. Olin jo laskenut sekunteja ja huokaissut, kun kahmaisu tapahtui. En tietenkään voinut enää tehdä mitään. Minulle jäi sitten tämä kovettunut Zapf, jonka hinta oli 3,50 euroa, mutta rahti 9,50euroa. Myyjä Maggie Saksan Weilertwististä kyllä lohdutti minua sanomalla:

Habe gesehen,dass Sie bei der anderen Puppe überboten wurden sind.Tja,so ist eBay! Mal freut man sich riesig, dass man Glück gehabt hat,einen Artikel günstig zu bekommen und mal will man einen Artikel unbedingt haben,aber dann hat es doch nicht geklappt, da der andere  einfach mehr eingegeben hat. Egal ob es die Ware Wert ist oder nicht. So geht das in eBbay Tag für Tag. Da haben sie leider kein Glück gehabt. Tut mir leid.

 

 

Yritin ostaa Corolle, sai Coletten.

20.11.2007

Kaija ja Risto kävivät pikaisesti kääntymässä meillä iltapäivällä. Kaija toi näytille sen Lennu-nallen, jonka Tiitun kanssa olimme löytäneet Pohjolan kirppikseltä 6.10. Nalle oli nyt parsittu ja puhdistettu ja sillehän löydettiin edelliseltä kirpparikierrokselta raidallinen villatakkikin. Nalle oli saanut ison ulkonevan kirsun ja komeat lähes vanhoja emalisilmiään vastaavat isot silmät. Näin aloitti Lennu uuden elämän Raahen kaupungissa arvokkaana osana nukke- ja nallekeräilijän kokoelmaa. Klikkaa!

Kaija oli suorastaan leuhkana korjatusta nallestaan.

Kaija toi myös takaisin Hans Völkin ison massanuken vaatteet ja peruukin, jotka hän oli pessyt ja parsinut. Tosi hienot niistä tuli. Koskaan ei  usko, että siitä vaatimattomasta, takkuisesta karvakasasta tuli näin hieno peruukki.  Ja ihanan värinen.

Itse olen paikkaillut vasta nuken käsiä ja jalkoja Milliputilla aina, jos on jäänyt jostain toisesta työstä kittiä jäljelle. Kasvoihin en ole vielä perehtynyt. Siinä täytynee ensin imeyttää isoja hilseileviä paloja liimalla ja massata ja hioa vasta sen jälkeen. Onneksi kulmakarvat ovat ehjät.

Kokeilen vaatteita vasta sitten, kun joulun jälkeen pääsen korjailemaan varsinaista nukkea. Edustaan laitan ne samat napit kuin Tuiran Baltazarin housunlahkeisiin. Vanhat napit tummentavat lasibatistiedustaa ja niiden niitit repivät jo haurastuvaa kangasta. Alimmainen niitti oli jo irrotessaan  repinyt kankaan. Tosin Kaija oli parsinut kohdan niin taidokkaasti, että, jos ei tiedä reiän olleen siinä, ei sitä huomaa.

Käy katsomassa miltä puku näytti syyskuussa. Klikkaa tästä.

24.11.2007

Tällä kertaa Hannun pullahammasta alkoi kolotta lauantaina niin, että hän lähti kauppaan ostamaan aineita. Rusinat kyllä unohtuivat. Hannu leipoi pitkot ja minä mustikkapullat. Saatiin ihana pullantuoksu koko taloon. Toisella puolella pöytää minä maalasin Casparin kenkien sisäpohjaa ja koristenyörejä.

Hannun pullahammasta alkoi kolottaa.

25.11.2007

Sunnuntaina vielä lakkasin Revellin lakalla  koristeet, niin että kengät kestävät ainakin sata vuotta vaellusta itämailta Betlehemiin.  Näin muuttuivat Raahen kirpparilta ostetut kultaiset voimistelutossut kippurakärkisiksi kengiksi. Onneksi nahka oli pehmeää ja joustavaa, että kengät pysyivät hyvin jalassa.

 

Caspar sai vihdoin ne kippurakärkiset.

Pyhän Tuomaan kirkon Caspar alkaa olla valmis.  Laitoin sen nätisti laatikkoonsa odottamaan, että Terttu tai Aila kävisi sen hakemassa. Siirryn nyt Tuiran kirkon tietäjien viimeistelyyn. Teen Tuiran  Casparille  samantapaiset tossut. Onneksi voimistelutossuista on vielä kultanahkaa jäljellä.

Caspar on odottanut 2 vuotta valmistumistaan.

26.12.2007

Itse ei aina huomaakaan, miten vähän valoa ulkona on keskellä päivääkin. Vanha järjestelmäkamera ei pystynyt ottamaan kuvaa ollenkaan ja digikamerakin tarvitsi jalustan. Nyt jos kestäisi tämän kolme viikkoa, niin sitten jokainen päivä olisi muutaman minuutin valoisampi. Lumi ja pikkupakkanen  ovat kuitenkin hyviä asioita.

Nyt päivän lyhyyden huomaa.

 

Aloitin jo sunnuntaina Melchiorin kruunun teon. Pidin ensin itseni kanssa aivoriihen. Edellinen kruunu oli ollut liian painava ja toinen vika oli se, että se oli hirveän työläs tehdä. Mimmu taisi hioa sitä kaksi päivää. Ja niin idea syntyi! Leikkasin Saarioisten kurkkuisen salaatin pyöreästä rasiasta pohjan pois ja painelin Milliputtia tiukasti rasian seinämien sisäpinnalle. Leikkasin muoviin kuusi sakaraa, kolme umpinaista ja kolme, jossa oli aukko, mikä kevensi vielä rakennetta. Painelin kitin myös sakaroihin. Rasian pystyisi nyt poistamaan, mutta minä taidan jättää sen kruunun sisälle tukirakenteeksi. Rasian alareunan koristeellinen salmiakkiraita siirtyi näin kruunuun. Aivan itseänikin jännittää, mitä tästä tuleman pitää.

Käy katsomassa, mitä tuli.

Keittiön pöydällä on muutakin kuin ruokaa.

27.11.2007

Koko alkuviikko oli aurinkoista ja kuivaa talvi-ilmaa. Kävin tänään Ronjan kanssa Nappi-kaupassa ostamassa jalokivia tietäjien sormuksiin  ja kapeita koristenauhoja kenkiin, sillä se viime vuonna Pärnusta ostettu kapea kultanauha oli loppunut.

Kaupunki kylpi talviauringossa. Taivas oli aivan sininen. Pakkasta oli noin 10 astetta. Oli ihana irrottautua hetkeksi työn äärestä.

Lähtiessä Salmelantie oli aurinkoinen, mutta kun palasimme oli jo pimeää. Elämme nyt vuoden pimeimpiä päiviä.

Ronja selvisi lenkistä hyvin. Jouduin kiinnittämään Ronjan kuitenkin toiselle puolen katua puiston puuhun käydessämme ompelukaupassa, sillä se oli muuttanut Kirkkokadulta Halosen tieltä korttelin diakonissalaitoksen puoleiselle sivulle.  Kuulin pariin otteeseen kuinka Ronja haukahti ohikulkijoille.

Myin tänään vuosi sitten huuto.netistä ostamani Pedigreen Elisabethin, 60 cm:n kovamuovinuken, valmistujaislahjaksi  eräälle valmistuvalle sairaanhoitajalle. Hänen äitinsä antaa lahjan tyttärelleen.

Nukke lähti alusvaatteillaan Turun läänin Koskelle, jossa hoviompelijani Riitan on määrä ommella sille sairaanhoitajan vaatteet. Sitten se päätyy takaisin Pohjanmaalle.

Nukelle laitettiin uusi peruukki ja silmäripset. Kaija halusi omalle Elisabethilleen nuken alkuperäisen pitsimekon, jossa tosin on vähän parsimista.

Minulla ei ollut mustia eikä valkoisia kenkiä, joten nukke joutuu nyt tilapäisesti pitämään norsunluun värisiä kenkiä. Riitta ompeli sille kuitenkin valkoiset sukkahousut. Klikkaa!

 

 Elisabeth tuli Riitalta puetettuna sairaanhoitajaksi. Kuva Riitta R.

1.12.2007

Jo lokakuun puolessa välissä sain palautetta kotisivuiltani. Satu  Vantaalta oli lukenut minun pentupäiväkirjaani ja tuntenut samat kauheat tuskan tunteet, kun pennuista pitää luopua. Hän lähetti minulle kuvia Tinta-koiransa viidestä pennusta, joita hän kutsui makkaroiksi. Kyllähän ne Ronjan pennutkin  aivan pienenä muistuttivat makkaroita, mutta koska niiden kaikki  seitsemän mummia ja ukkia  olivat korkeajalkaisia, makkaramaisuus hävisi pian.  Nyt Sadun pennut ovat lähdössä maailmalle ja luopumisen tuska suurimmillaan. Ja oliko minustakaan lohduttajaksi, kun itse itken pentujeni ja kilipukkini perään vielä usein? Klikkaa!

Napsu, kokonaan musta, Tintan urospentu. Kuva Satu G.

4.12.2007

Hannun oli määrä antaa tietoja Tavastkengän, entisen kotikylänsä historian kirjoitukseen. Kirjoitimme koko illan aineistoamme puhtaaksi. Siitä tuli 6 sivua. Kello oli kolme, kun lopetimme historioinnin.

Erehdyin kuitenkin vielä menemään Ranskan eBay-huutokauppasivuille yön päätteeksi. Kun unta ei tullut, niin huutelin siinä muutaman nuken rikkauden tunnossa. Olinhan saanut juuri 168 euron veronpalautuksen. Kun pääsin Corolle-osaston loppuun, huomasin huutaneeni 19 nukkea. Tietenkään ne eivät kaikki toteudu, mutta taisi mennä ensi vuodenkin veronpalautus. Sitä se nukkumattomuusmania teettää. Kaija kyllä lohdutteli, etteihän tuo nyt hirveän pahasti käynyt.

Ystävykset Hannu Wiio ja Raimo Rimpelä.

Tänään ilmestyneessä Forum24-lehdessä komeili etusivulla aina vitsikäs veljeni Asko. Hän oli ollut luennoimassa Oulussa. Täyttä asiaahan tuo artikkeli sisälsi. Jos minä toimisin kuin Asko neuvoo, yritykseni kukoistaisi. Onhan minulla hyvä liikeidea. Valitettavasti poveri puuttuu.

Veljelläni Askolla riittää kosmoksessa egoa.

5.12.2007

Vaikka olin valvonut lähes koko yön, minun piti herätä aikaisin aamulla, koska tänään oli Marja-Riitan määrä tuoda ompeluksia minulle aamupäivällä ja Kaija oli ilmoittanut tulevansa jo aikaisin aamulla kuvattavaksi; piti saada portfolioon pari pikaista tämän hetken otosta ja lähettää ne sähköpostilla eteenpäin muokattuna. Lisäksi Regina aikoi poiketa Jääliin mennessä hakemaan keinulautatyttöjä.

Päivän aikana meni umpeen myös pari tärkeää huutokauppatapahtumaa. Tärkein niistä tietenkin ensimmäinen Suomessa näkemäni Corolle. Huutokauppa oli viime sekunneilla juuri, kun Kaija soitti ovikelloa. Kun palasin ovelta takaisin koneelle, unohdin painaa huutokonenappia ja niin maksimitarjoukseni realisoitui varsinaiseksi huudoksi. Se tietenkin pelästytti kilpailijat ja ilahdutti myyjän. Sain tietenkin aasialaiseni ja jään odottamaan sitä. No nyt on veronpalautukset perusteellisesti tuhlattu ja lisäksi varmistettu, että epätasapaino taloudessa säilyy ainakin helmikuulle.

Kaijahan valokuvamallikurssit käynyt ja kyllä sen huomaa.

6.12.2007

Hannun poika Kalevi ja pojanpojat Jarkko ja Aleksi ilmoittivat tulevansa meille itsenäisyyslomalle. Koulusta oli vapaata perjantaina.

Lähdimme kuitenkin itse juhlistamaan itsenäisyyttä halkometsään Tyrnävälle, sillä minun oli pakko saada katko työhöni, muuten seinät alkavat kaatua päälle. Satoi vettä ja lumi väheni kovaa vauhtia. Päivä oli  lyhyt. Aurinko nousee, jos nousee, yhdeksän tienoilla ja kolmelta on jo hämärää. Sekään valo ei oikein riitä kameroille.

Sää oli lämmin ja vetinen.

Hannu sahasi moottorisahalla taas muutaman koivun lisää ja minä pinosin ne kuivumaan , odottelemaan kevätaurinkoa. Ihanaa saada lisää valoa kasvimaalle ja leveyttä tontille. Vielä siitä ojasta vois siivota 100 puuta. Ojan reuna kasvaa hyvin nopeasti, kun viljelyksiltä laskee kaikki lannoitevedet  siihen.

Vieraat viivyttelivät matkalla sen verran, että ehdimme iltapäivällä kotiin ajoissa. Kolme miessukupolvea makasikin loppupäivän sitten sohvalla katsoen  Nemot, itsenäisyyden vastaanotot, tuntemattomat ja muut perinteelliset tv-tarjonnat.

Monta puuta saatiin kaadetuksi.

9.12.2007

Olin huutanut Huuto.netistä marraskuussa kahta vinyylinukkea :Nattererin espanjalaiselle White Balloonille suunnittelemaa  Roma-vauvaa ja Corollen aasialaista Calinia no.9619. Voitin molemmat huudot. Roma tuli Päiviltä Espoosta tänään tutti ja potta mukanansa. Se oli todella ihana ja hintansa väärtti.

Kim, 36 cm:n aasialainen oli tänään myös katkolla Ranskan eBayssa. Katso, miten kävi! Klikkaa!

Sylvia Nattererin White Balloonille suunnittelema Roma.

10.12.2007

Kun selvisin itsenäisyysvieraista, lähdin Kalajoelle pakkaamaan äidin matkalaukkua. Hän oli lähdössä keskiviikkona kuntoutukseen Oulaisten Taukokankaalle. Hänellä oli käyttämättä vielä lotille tarkoitettu 10 päivän loma.

Äiti on ollut nyt toista kuukautta Kalajoen terveyskeskuksessa, vuodeosatolla tutkimuksissa. Häneltä vähennetään pikku hiljaa lähes kaikki lääkkeet. Hänhän on syönyt 15 vuotta parkinssonin lääkkeitä. Nyt lääkäri totesi, että hänellä ei ole ollenkaan sitä tautia. Ainoastaan polvi on kipeä. Polvileikkauksesta on kieltäydytty sen takia, että hänellä on tämä parkinsson.

Äiti terveenä sairaitten keskellä.

Puin äidin  nopeasti siviilikamppeisiin ja lähdimme kaupungille ostoksille ja joen rantaan omaan kotiimme kahvin keittoon. Ennen piti ottaa iltapäivälläkin kahteen otteeseen iso pillerimäärä, nyt ei yhtään tablettia. Söimme kuitenkin samat herkut kuin ennenkin. Olin ostanut tullessa Raahesta ison käpykakun ja karjalanpiirakoita. Eiköhän ala äidin posket pullistumaan.

Saimme pakatuksi matkalaukun. Yöksi kuitenkin palasimme sairaalaan.

Kotona on hyvä olla ja katsella rakkaita tavaroita.

11.12.2007

En saanut yöllä unta. Katselin vanhoja valokuvia, tein ristisanatehtäviä ja laadin listan äidin hoitokodista palautetuista lääkkeistä, jotka olivat noudettu syys-lokakuussa apteekista. Tilaston mukaan äiti on käyttänyt viittätoista lääkettä, joihin on mennyt rahaa 1511 euroa. Jokaisen lääkkeen on määrännyt eri lääkäri, vaikka oli sovittu, että ilman Oulun yliopistollisen sairaalan neurologin lupaa ei saa antaa muita lääkkeitä.

En ymmärrä , miksi  terveelle vanhukselle yleensäkään annetaan esimerkiksi joka päivä psykoosilääkkeitä. Niin tietenkin siksi, koska yritetään karkottaa parkinssonin lääkkeillä aiheutettuja hallusinaatioita ja parkinssonin oireisiin kuuluvaa masennusta. Minä en ole koskaan huomannut, että äidilläni olisi ollut mielenterveysongelmia.

Nukahdin vasta puoli kahdeksalta aamulla, kun aurinko nousi. Nukuin kahteen asti iltapäivällä, jolloin lähdin viemään äidin lääkkeet sairaalaan ja matkalaukun veljeni eteiseen odottamaan lähtöä keskiviikkoaamuna. Kuvasin vielä joella ja ihmettelin vapaana virtaavaa jokea. Ennen joki oli tähän aikaan paksussa jäässä.

Kalajoki tulvi kuin huhtikuussa.

Paluumatkalla Ouluun poikkesin Raahen Rantakadulla noutamassa Paulalta yksitoista nukenpäätä, joille olin tehnyt osat. Nyt ne piti sovittaa, tuliko oikean kokoiset.

Kävin kahvilla myös Kaijalla Cortenkadulla. Ihailin hänen nukkekaappiaan ja myöskin yhtä isoa taitavasti korjattua nallea. Käpykakkua riitti vielä kahvipöytään. Viimeisen palan vein kotiin tuliaisiksi Hannulle.

Kaijan nukkekaappia on aina kiva katsella.

13.12.2007

Corollen ihana aasialainen  Calin Yang 9619 tuli tänään postissa Espoosta. Vaikka olin huutanut siitä vahingossa 20 euroa liikaa, sekin tuntui onnistuneelta ostokselta. Oikeastaan se tuntui aivan omalta lapselta. Solvej, ranskalainen kummityttöni, oli jo toissa vuonna halunnut lähettää vaaleanpunaisen Yangin minulle, mutta valitsin silloin toisen nuken. Yang Pastel maksoi silloin 27 euroa ja postikulut. En huomannut, että tämän nuken myyjä oli sama kuin Roman.  Ihmettelen minä, miten se Päivi pystyi luopumaan tästä nukesta. Klikkaa!

Päivi Espoosta adoptoi tämän ihanan Yangin minulle.

Käymme Ronjan kanssa iltalenkillä aina puolen yön aikaan. Samaan aikaan kulkee polullamme myös lemmikkisaukkomme (Lutra Lutra). Se nousee aina samaan aikaa Lasaretin saaren juovasta keltaisen sulkumökin sivua ruusupensaiden suojassa, vilahtaa polun yli ja pudottautuu kaiteen välistä veteen. Monesti , kun Ronja jo jatkaa eteenpäin ja minä jään venyttelemään kaiteelle, se sujahtaa aivan jalkojeni juuresta. Pitääköhän se kellonaan yöjunaa, joka tulee rautasiltaa vähän ennen kahtatoista, koska se on aina juuri samaan aikaan liikkeellä.

Pari viikkoa sitten oli kauhea tilanne. Olimme tulossa rautasillan suunnasta, Ronja edellä, vapaana. Saukko vilahti Ronjan nenän edestä jokeen ja lyllersi noin sata metriä uimarannan suuntaan jään päällä. Onneksi huomasin saukon ja kiljuin täysillä kieltäen Ronjaa seuraamasta saukkoa. Ja Ronja totteli. Mutta se heilui hermostuneena rannalla ja uikutti saukon perään sen etääntyessä kohti avovettä. Jää oli uutta, kesti saukkoa, mutta ei olisi kestänyt  Ronjaa.

Saukolla on tarkka aikataulu.

14.12.2007

Viimeinen pinnistys. Valmistin koko päivän aamusta iltaan tietäjien kenkiä. Sain valmiiksi kaikki kenkien rungot. Huomenna aloitan nahoituksen ja koristelun. Kokeilen Casparille kuitenkin sandaalimallista kenkää, sillä jalka näyttää loksahtavan kivasti  kippurakärjen sisälle.

Voi, että olen hidas tässä pakerruksessa.

17.12.2007

Ensimmäinen 4.12. yöllä huudetuista nukeista tuli tänään Helgalta Kölnistä. Sen päässä on leima 1992, 92-50R ja vartalossa vuosiluku 1995 ja koko 36 cm (14,5"). Minulla on tätä nukkea nyt kolmea kokoa, mutta haluan vielä joskus sen ison 52 cm:n vauvan, joka vastaa Ranskassa meidän Pipsaa (siis perinnenukke). Se valittiin Ranskassa vuosituhannen nukeksi. Ristimme nuken Helgan kanssa yhdessä Samiksi . Sam  saa kohta Corollen omat vaatteet. Pitää ensin vähän tutkia, minkälaisia vaatteita ja värejä on siihen aikaan ollut.

Corollen  vauvanukke 92-50R.

19.12.2003

Toinen 4.12. huutamani nukke tuli tänään Valérielta Ranskasta Cavanacin kylästä läheltä Espanjan rajaa. Se oli 30 cm:n (12") Tidoo 7-2003 (12), kangasvartaloinen nukke, jonka voi ottaa kylpyyn mukaan. Se kelluu pinnalla. Vartalo on jotain untuvakankaan tapaista, kyllästettyä. Puin sen oman Tidoon vaatteisiin kuvausta varten. Valérie oli lähettänyt vielä ylimääräisen pehmolelun paketissa hyvityksenä siitä, että rahti olikin pienempi, kun sai lähettää työnantajan laskuun.

 

 
 
 
 
Corollen 7-2003 (12) Tidoo tuli tänään Ranskasta Valerilta.

Toinen paketti tuli  Chistineltä Ozoir-la-Ferriere- nimisestä  kaupungista, joka on lähellä Pariisia, aivan Euro Disneylandin vieressä. Paketissa oli  paljon tavaraa.

Yksi nukke oli kokovinyylinen tyttönukke Miniplouf Fille , merkinnät: x Corolle 8, 91/50 L2012. Se on ainakin vuoden 2000 kuvastossa.  Klikkaa!

Kaksi muuta 30 cm:n Corolle Calinia olivat samalla merkillä Corolle 95-12F14 . Vartaloissa oli kuitenkin eri merkinnät vuosiluvuista 1997 ja 1998. Klikkaa!

Neljäs Corolle oli Mini-Calin 8" (20 cm), jolla oli niskassa merkinnät Corolle© France A -5-90.  Vartalossa on vuosiluku 2001. Klikkaa!

 Minin mukana tuli myös kaksi doudou-helistin nukkea. Käyttämätön Mini-Calinin kylpytakki Corolle-merkinnöin ja pieni reppu, joka ei ilmeisesti ole Corollen. Klikkaa!

 

 

Miniplouf Fille Corolle 8, 91/50 L2012

Huusin Cristineltä samaan lähetykseen lisäksi yhden pienen selluloidinuken, jossa on kotkanpäälogon lisäksi merkinnät  France 18. Nukke on ranskalaisen  Petitcollinin valmistama. Huusin sen siksi, että tarvitsen sen kädet malliksi toiselle  samanlaiselle Petitcollinille, jonka ostin Suomesta huutonetistä Helmut55:lta.

Nukessa on kotkanpäälogo ja merkintä Rrance 18.

20.12.2007

Sain vihdoin kengät valmiiksi. Komeat niistä tulikin. On kultaa ja jalokiviä. Ja mikä parasta, pysyvät jalassa. Mimmu oli saanut koristelluksi kultalippaankin. Kiinnitin saranat ja lukot ja maalasin lippaan Revellin emalikullalla ja lakkasin.

Aila kävi noutamassa osan nukeista. Vain tietäjät jäivät enää minulle. Laura ja Mika tulivat illalla kylään. Siinä kahvikuppien lomassa yritin liimailla tietäjille partoja. Laskin, että vielä on 47 tunnin työ ennen kuin koko seimi on valmis. Kruunu vuorineen ja Baltazarin turbaani vievät suurimman osan ajasta. Näyttää siltä, ettei tule joulua tänäkään vuonna.

Kyllä on hirveä työ yksissä kengissä ja arkussa.

 

Tänään tuli neljäs paketti Sylvielta Ranskasta Vesoulin kaupungista, Elsassin maakunnasta, läheltä sitä kaupunkia, missä minä työskentelin pari vuotta sitten. Olen monesti käynyt Vesoulissa.

 Nukke sinänsä oli pettymys.  Se on Corollen 48 cm:n tyttövauva  ilman numerointia. Tosin se ei näytä 48- senttiseltä.Vaikka sillä on ihana vartalo  napatyrää myöten, sen silmät ovat haalistuneet. Harmi! Täytyy selvittää, saako varasilmiä jostakin. Klikkaa!

Corolle Bebe Fille

20.12.2007

Eilen illalla aloitin partojen teon. Yön aikana parrat saivat harmaata sävyä. Aamulla poistin harmaata ja puolelta päivin sitten taas lisäsin. Aila vei tietäjät tänään kirkolle. Minä käyn sitten sujauttamassa  turbaanit, kruunut ja korut  sunnuntaiaamuna ennen Kalajoelle menoa. Sidoin Baltazarin turbaanin ja ompelin helminauhat syvänteisiin. Koko illan puuhastelin  turbaanikorun kanssa. Haikaransulatkin olivat taas hakusalla. Pitänee laittaa taas variksen sulka .

 

Yöllä Baltazar ja Melchior saivat saivat parrat ja harmaata partaan.

Tänään tuli myös  pureskeltu nukke Suzannelta  Buros-nimisestä kaupungista, Ranskasta, aivan Espanjan rajalta. Nukke on vuodelta 1995 no. 13 F 14. Se on muuten sama nukke, jonka olen ostanut itse Paul Souris-nimisenä vuonna 2002, mutta tällä on kiinteät silmät, kun taas minun Hiiri-Paulillani on sulkeutuvat. Pureskeltujen raajojen lisäksi sen silmässä on naarmu. Suzannea varmaan kauhistutti lähettää koiran/lapsen pureskelemaa 3 euron nukkea kalliilla postimaksulla minulle, koskapa oli laittanut yhden ehjän  vuoden 1997 Chou -nuken (94-4-V10, 28 cm) kaupan päälle. Minulla ei olekaan ollut sellaista.

Vähän turha ostos tämä Calin. Rahdit ovat niin kovat, ettei kannata oikeastaan ostaa mitään halpaa. Lisäksi ranskalaiset tykkäävät lähettää tavarat jollakin kansainvälisellä Colissimo-ovelta-ovelle-systeemillä. Sekin on kalliimpaa kuin posti. Klikkaa!

Joulukuun neljännen päivän eBay-huudoista tuli tänään pieni tummaihoinen Mini-Calin Kendra , 20 cm, jonka ostin oman tumman Calinini (Pti Tendre Rennes, 30 cm) pariksi. Sen lähetti nimimerkki "langou" Ranskasta Ayguesuives-nimisestä paikasta. Se on oikein sievä ja aivan uuden näköinen. Luettelon mukaan sillä pitäisi olla vielä valkoinen päänauha. Kuvausta varten se sai lainata nauhan. Molemmat Calinit ovat vuoden 2000 mallistosta.

Corollen Mini-Calin Kendra vuoden 2000 mallistosta.

21.12.2007

Joulukuun alussa huusin huuto.netistä myös nukkeraasun, joka näytti minusta pelastettavalta. Otsikkona oli "itse tehty nukke", mutta nähtyäni tänään sen totesin, että se onkin "itse korjattu nukke". Sen kädet ovat kai joskus irronneet ja sille on tehty uudet kädet. Sillä on ollut alunperin vaalea, lähes valkoinen, silkinoloinen tukka, jonka päälle on kiinnitetty beigenvärinen mohairtukka. Sillä on napakka sahanpuruilla täytetty vartalo ja jalat, jotka ovat kiinnitetty vahvalla rautalangalla ja nahkaläpyskällä. Alkuperäiset kädet ovat varmaan olleet kiinni samalla tavalla. Nukke on noin 35 cm pitkä. Kasvot ovat selluloidia.

Kiva kuulla Liisalta, millaista elämää tämä nukke on viettänyt.

Vanha selluloidikasvoinen nukke isoäidin ajalta.

23.12.2007

Tämä joulukuu on ollut harvinaisen lämmin. Välillä leuto tuuli puhaltaa lounaasta tai etelästä niin, että tuntuu aivan kesäiseltä.

Ajelin auringon paisteessa sunnuntai-iltapäivänä Kalajoelle noutamaan äitiä joulunviettoon Kalajoen sairaalasta. Paketoin äidin ja saman tien lähdimme ajamaan takaisin Ouluun.

Kummallinen joulukuu kääntyy loppua kohti.

24.12.2007

Olin luvannut Ailalle, että vien viimeiset tietäjien rekvisiitat sunnuntaina kello 10 kirkkoon, mutta kun menin sinne, oli kirkko pimeänä. Vein siis vasta tänään kello 15 ne tavarat, jotka olivat valmiina. Yritin maalata vielä, mutta joulu painoi päälle. Ehdin juuri ja juuri taloyhtiön yhteiseen joulusaunaan. Hannu oli mennyt miesten puolelle jo monta tuntia sitten. Seinän läpi sieltä kuului aika raikuva puheensorina. Klikkaa!

Joulu ei siis tullut meille: kuusi ei ilmestynyt, kukaan ei leiponut, kukaan ei siivonnut, kukaan ei lähettänyt kortteja, kukaan ei laittanut lahjoja. Isäntäkin nukahti jo iltapäivällä, joten jouluateriaa ei tarvinnut laittaa, kun äitikin meni sisareni luo aattoillaksi. Mutta jouluevankeliumi on elänyt meillä kohta kolme vuotta. Ja onhan meillä sentään syksyllä pakkaseen tehtyä lanttulaatikkoa. Tuntuu kuitenkin, että se oikea joulumieli syntyy siitä , kun äiti on laittanut kystä kyllä ja tuoksuu puhtaalle.

Melchiorin kruunu saa kultauksen jouluaattona.

Jouluyön vietin jo perinnettä noudattaen  samoilemalla kaupungilla koiran ja kameran kanssa. Loppu yö menikin sitten kuvia käsittelemällä. Klikkaa!

Vanhat luokkatoverini olivat tukkineet tietämättäni sähköpostini luokkakokouskuvillaan ja joulun toivotuksillaan.  Aloin ihmetellä hiljaisuutta, joka sähköpostilaatikossani vallitsi. Onneksi satuin jättämään koneen hetkeksi purkaustilaan. Palattuani koneelle, ihmettelin, kun se ilmoitti: vielä 10 minuuttia jäljellä. Kone siellä vain käsitteli Tapion hehtaarikuvia, jotka jostain syystä olivat tulleet minulle kolmena samanlaisena kappaleena. No, onneksi pihkatappi aukesi, sillä siellä putkessa oli tullut useammaltakin ihmiseltä joulupostia. Satukin lähetti kivat kuvat Tintasta ja Patesta. Klikkaa!

Joulurauha laskeutui meillekin.

26.12.2007

Joulu meni levätessä ja kuvia käsitellessä. Vanhoilta luokkakavereilta oli tullut kuvia ja ajattelin, että voin lähettää myös omia kuviani toisille. Säilyttääkseni kuvien tason jonkinlaisena  ja säästääkseni sähköpostien tukkeutumisia, päätin laittaa kuvat nettiin, kotisivuni liitteeksi. Sieltä jokainen saa imuroida ne koneelleen. Otan ne sitten pois ennen kuin hakukoneet ehtivät haravoida ne.

Kävimme tänään iltapäivällä Merjan ja äidin kanssa Pyhän Tuomaan kirkossa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja ja katsomassa seimeä. Klikkaa!

Äidille käytiin näyttämässä seimeä.

27.12.2007

Lähdin äidin kanssa puoliltapäivin kaupungille. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Oulun vilinää ja ruokailla ravintolassa. Menimme autolla keskustaan, mutta eihän sieltä saanut mitään parkkipaikkoja. Auto oli tuotava kotipihalle ja mentävä jalan. Keli oli märkä, tuulinen ja liukas. Rullatuolilla pysyi kyllä hyvin pystyssä. Kadut ja liikkeet olivat täynnä ihmisiä, jotka vaihtoivat joululahjojaan tai taistelivat aletavaroista. Me löysimme hienoja tavaroita, mutta ne olivat aina uutuushyllyissä. Emme siis ostaneet mitään. Klikkaa!

Uutuuksien hyllystä löytyy aina hienoimmat tavarat.

28.12.2007

Tänään on Tiitun syntymäpäivä, viattomien lasten päivä. Lähetin Tiitulle lahjaksi Kewpie-kirjoituslehtiön ja pitkät kalsarit. Voi, että ne lapset kasvavat nopeasti!

Eilinen alennusmyynneissä rullaileminen kostautui viime yönä hirveällä selkäkivulla. Kipujen seasta tunsin kyllä hirveää onnea, sillä kauan toivomani 36 cm:n Kim tuli tänään postista.Se on niin hir-hir-hirveän ihana ja suloisen vaniljaisen tuoksuinen. Kaikesta päättäen se on aivan uusi, siis leikkimätön. Sen lähetti Aline Ranskasta. Roissy en Brie-nimisestä kaupungista, joka on Seinen rannalla vähän Pariisista itään. Nyt Pikku-Kimini  (Kim Plouf = Kim Loiskis) saa kaverin samasta maanosasta.

Klikkaa!

Iki-ihana Kim Corolle Kim 2001 6-5-F14 36 cm.

31.12.2007

Tänään postityttö toi minulle ensimmäisen 4.12.Saksasta huutamani nuken. Se oli kyllä aivan lutuna, mutta katsoin sitä kuin vanhaa tuttua. Se muistutti jotakuta. Yhtäkkiä keksin: se on kuin Zapfin Chou-Chou tai baby Born. Kauhea ajatus välähti päässäni: se ei voi olla Corolle! Sen helmassa luki Colette ja etiketissä Zapf Creation. Siis minua oli petetty! Tai oliko Zapf pettänyt taas kuluttajaa. Onhan sen Colette-logo hyvin lähellä Corollen vaaleanpunaista logoa. Nukke tuli Claudialta Bonnista. Klikkaa!

Bettine Klemmin Zapfille suunnittelema Robin vuodelta 2003.i

31.12.2007

Tänään hain postista yllätyksen. Olin nimittäin marras-joulukuulla huutanut huuto.netistä nukenpään, joka heikkotasoisesta kuvasta huolimatta näytti mielenkiintoiselta. Olin voittanut huudot, mutta unohtanut koko nuken. Joulun alla myyjä otti yhteyttä ja kyseli maksua. Maksoin suuremman postimaksun ja sovimme, että hän pakkaa nuken joulun jälkeen kunnolla kaksinkertaiseen pakettiin.

Yllätys oli suuri, kun avasin paketin. En tiennyt huutaneeni näin isoa päätä ja lisäksi sen kasvot olivat ihanan seesteiset, mikä johtui tietenkin osaksi ajan patinasta. Katselin sen kasvoja koko uuden vuoden yön maksellessani vuoden vaihteen laskupinoja. Hurraa! Selvisin kuun vaihteesta ensimmäisen kerran vuoteen ilman visa-luottoa. Joulukuun nuket tulevat kyllä vasta maksuun tammikuun lopussa, kun paypalit lankeaa.

Iso Minerva-nuken pään. 49 - 50 cm:n nukelle no. 9.

Palaa vuoden 2007 alkuun.

 Päiväkirjojen valikkosivulle.