Päiväkirja 2009

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Klikkaamalla tästä pääset suoraan tammikuun 2009 tapahtumiin (January 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan helmikuun 2009 tapahtumiin (February 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan maaliskuun 2009 tapahtumiin (March 2009)

Maaliskuu alkoi aurinkoisesti.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan huhtikuun 2009 tapahtumiin (April 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan toukokuun 2009 tapahtumiin (May 2009)

Vappupäivä oli lämmin pitkästä aikaa.

Klikkaamalla tästä pääset suoraan kesäkuun 2009 tapahtumiin (June 2009)

Klikkaamalla tästä pääset  suoraan heinäkuun 2009 tapahtumiin (July 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan elokuun 2009 tapahtumiin (August 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan syyskuun 2009 tapahtumiin (September 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan lokakuun 2009 tapahtumiin (October 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan marraskuun 2009 tapahtumiin (November 2009)

Klikkaamalla tästä pääset suoraan joulukuun 2009 tapahtumiin (December 2009)

   

1.1.2009

Yrittäjällä päivät ja yöt menevät tilivuoden katketessa yleensä inventaariota tehdessä. Niin minullakin. Silloin päivistä ei muista mitään; kantaa vain uutta nippeliä ja nappelia varastosta eteensä ja kantaa taas kohta takaisin. Päätin lyödä koko inventaarin tietokoneelle, niin silloin on helppo tehdä se vihon viimeinen laskelma, kun lopettaa yrityksen. Säät suosivat konttorityöskentelyä. Eilinen myrsky laantui hiukan, mutta kun pakkanen kiristyi oli viima tosi pureva.

Tammikuu alkoi kylmyydellä.
   

2.1.2009

 

Tänään tuli iso paketti Riitalta Turun läänin Koskelta. Siinä paketissa oli nyt sitten minun Maymeeni, jolle oli tehty uusi puku. Minulla meni kauan ennen, kuin sain lähetetyksi Riitalle mallin puvusta, jota olen suunnitellut ainakin 5 vuotta. Riittahan vei nuken Lapin reissullaan elokuun lopussa tilausajolinja-auton hattuhyllyllä, mutta malli lähti vasta ennen joulua. Mekosta tuli juuri sellainen, kuin olen ajatellut. Ompelen itse nappeja, neppejä ja koristeita, jos tarpeen. Lisäksi teen vielä mekon päälle samettisen takin.

Maymee sai vihdoin mekkonsa.

3.1.2009

Eilen työskentelin ahkerasti koko päivän ja jopa yönkin sillä seurauksella, että sain inventaarion valmiiksi aamulla kello 3. Ehdin kuitenkin iltapäivän päätteeksi ennen saunaa käydä leikkaamassa äidin tukan ja syöttämässäkin hänet.

Sovimme, että Marjo ja Merja käyvät noutamassa äidin Lupiinista aamulla ja tuovat hänet Tuiran kirkkoon katsomaan seimeä ja sen jälkeen viettämään päivää kanssamme.

Leudon syksyn jälkeen tuli kylmä tammikuu.

Sisareni Marjo tuli perjantaina  ja meni äidin luo linja-autolla heti suoraan junalta. Tänään sunnuntaina Marjo ja Merja kävivät noutamassa äidin Kempeleeltä ja he menivät suoraan Tuiran kirkkoon katsomaan seimeä. Eivät hekään oikein häikäistyneet seimestä. Marjo lohdutteli minua ja sanoi, että siinä asettelussa oli yksi hyvä puoli: nuket pysyivät hyvin pystyssä, kun olivat sullottu sillä tavalla. Lohdutus sekin!

Sisareni Marjo kävi Espoosta äitiä katsomassa.

5.1.2009

Jostain syystä nukun hirveän pitkiä öitä nykyään. Tänäänkin heräsin vasta puolelta päivin. Tietenkin olin työskennellyt yöllä ainakin kolmeen. Mutta ennen olen herännyt yhdeksältä, vaikka olen mennyt nukkumaan neljältä. Mikä on tämä ilmiö? Olenkohan tullut vanhaksi?

Harmaan päivän piristykseksi lähdimme ruokakauppaan ja ostimme paljon hedelmiä ja ainekset ratatouilleen.

Valmistin ranskalaista Ratatouillea keittona.

6.1.2009

Mimmu tuli junalla eilen illalla ja asettui taloksi.  Ja sai heti kuumaa ratatouillea syödäkseen. Loppiainen kului alkupäästä  nopeasti, sillä nukuin taas lähes puolille päiville.  Laitoin Mimmun kanssa terveellistä ruokaa, joten Hannu sai nyt rauhassa katsoa urheilua telkkarista.

Mimmu tuli meille loppiaiseksi.

Iltapäivällä lähdin Mimmun kanssa äidin luo Willa Lupiiniin. Äiti oli silmin nähden ilahtunut, kun joku nuorikin tuli häntä katsomaan.

Ostin muuten äidille eilen Iskusta sen punaisen pikkusohvan, jota olimme suunnitelleet viime viikolla. Se tulee toimitusmyyntinä keskusvarastolta viikon sisällä.

Mimmu äidin kanssa.

7.1.2009

Olimme sopineet äidin kanssa, että menemme yhdessä ruokailemaan ravintola Ainoon, joka on samassa talossa kuin Willa Lupiini. Myöhästyimme hieman; äiti oli jo ottanut ruoka-annoksensa. Kaiken kaikkinensa hyvä lounashan siinä ravintolassa oli. Ei varmaan kuitenkaan maakunnan paras pihvipaikka.

Lounaan jälkeen leikkasin äidin niskavillat ja kynnet, jotka olivat kasvaneet hurjasti parissa viikossa.

Joskushan ne pitää kynnetkin huoltaa.

Lounaan ja kahvitunnin välinen aika oli meille kuitenkin liian pitkä. Kahvihammasta kolotti jo. Niinpä päätimme lähteä talon ulkopuolelle kahville ja suuntasimme Zeppeliiniin. Olimme jo käyneet lokakuussa äidin kanssa siellä kerran kahvilla. Silloin jo äiti oli sanonut, että häntä pyörryttää kova meno. Nyt kuulemma vielä enemmän. Valitsimme nyt saman rauhallisen kahvilan ja saman nurkkauksen kuin syksyllä.

Kunnon leivosta ei löytynyt.

8.1.2009

Tänään tuli Saksan Bremenistä kaksi nukkea. Lähettäjä oli sama Cornelia, jolta olin ostanut syyskuussa useamman nuken. Hänen nukkensa ovat  aina niin puhtaita ja siistejä, että voi sanoa niitä uusiksi.  Nämä tammikuun nuket tosin olivat hiukan puutteelisia. Pupu- Bonheurinta puuttui valkoinen pipo ja Marine-Coquinin silmien valkuaiset ovat vähän kellastuneet. Cornelia kyllä lupautui kutomaan nukelle pipon, mutta luulen löytäväni sen Ebaystä aitona. Ja onhan minulla aitoja malleja, että voin sen itsekin ommella.

Cornelia Bremenistä lähetti nämä nuket.

9.1.2009

Tänään meillä oli ensimmäinen äitiä koskeva kokous Willa Lupiinissa. Kokous pidettiin ravintola Ainon yläpuolella olevassa huoneistossa, sievässä kaikuvassa kaksiossa. Kokous oli vähän kiireellinen, sillä äidin omahoitajan työpäivä oli jo päättymässä ja hän haikaili jo kotiin päin pitkän työpäivän jatkeeksi.

Kävimme kuitenkin läpi äidin lääkärissäkäynnit, hampaiden hoidot ja fysioterapian. Äiti väsähti ennen palaverin loppumista, sillä hän ei kestänyt neljästä seinästä kaikuvaa neljän ihmisen huutoa. Huutoa siksi, että saadakseen  kaiun yli itsensä kuulluksi, piti korottaa ääntä.

 

Äiti sai alennusmyynnistä uuden tunikan.

11.1.2009

Ilmat ovat sen verran lauhtuneet, että pystyimme aloittamaan kevään eräretket. Melkein kaikki kuntopolut ovat nyt latuina, joihin koiria ei saa viedä. Siksi valitsimmekin tutun maaston Sankivaarassa. Jätimme auton Kiekon majalle (joka on kyllä aikoja sitten palanut) ja lähdimme kävelemään kohti koillista.  Talvimetsä oli kaunis ja rauhallinen.

Aloitimme taas metsäretket.

13.1.2009

Tänään veimme uuden sohvan  äidin asuntoon. Minä menin etukäteen Kempeleelle ja Merja meni hakemaan lainaksi naapurista peräkärryn ja tuli Iskun varaston kautta mukanaan iso paketti, jonka yhdessä raahasimme sisälle äidin huoneeseen.

Uusi tomaatinpunainen sohva tuli taloon.

15.1.2009

Viime viikon loppuna tuotiin minulle korjattavaksi Schildkröten J.g.A-poika Ilmajoen Nopankylästä asti. Tutkin nukkea ja totesin, että se on kyllä niin monena palasena, että en haluaisi ottaa tätä urakkaa. Tänään korjauttaja (tai sen sukulainen) kävi noutamassa korjaussuunnitelman ja nuken ja miettii nyt, korjatako vai laittaako uuden samanlaisen pään.

 

17.1.2009

Sain viikonloppuna valmiiksi juuri tuon samaisen J.g.A.-pojan kädet ja jalat . Nyt muotit vaan kuivuvat ja saan Tampereen massapojalle vartalon. Anne onkin jo kysellyt molempia nukkejaan. Olin oikeastaan onnellinen, kun pääsin työvireeseen. En varsinaisesti lokakuun jälkeen ole mitään saanut ajaksikaan. Niin paljon äidin paikkakunnalla olo vie keskittymiskykyä.

Laitoin yhden puoliskon muotista jämähtämään ja lähdin käymään Kempeleellä. Olen käynyt äidin luona lauantai-iltapäivisin, koska Hannu katsoo silloin urheilua telkkarista  ja lisäksi pääsen kivutta lähtemään kotiinkin, kun sanon, että on "maksettu" sauna.

18.1.2009

Kummityttöni (yliopistolta) Solvej lähetti minulle kortin Ranskasta sähköpostissa. Sama kortti tuli sitten viikolla postissa uuden vuoden korttina ja ilmoituksena, että Olivia Luz täytti juuri vuoden. Minä olen hoitanut hirveän huonosti viime aikoina ulkomaan ystävyyssuhteitani. Solvej ja Britta, hänen äitinsä, ovat pyytäneet monta kertaa minua ja Kaijaa kylään. Mutta mitenkäs me köyhät, työvoimatoimiston orjat minnekään päästään.

19.1.2009

En ole ennen huomannutkaan, että kaamos Lapissa päättyy juuri minun syntymäpäivänäni. Aurinko paistoi vankilan takaa juuri ja juuri nostaen pari sädettä meidän ihasteltavaksemme. Keijun mekko jatkoi kukkimistaan välittämättä kaamoksista ja pakkasista. Saankohan sen selviämään yli talven.

Maanantaisin minulla on aina ranskan tunti. Meille on muodostunut hyvä ja kiinteä ryhmä, joka on pysynyt vuosi vuodelta samana. Siitä saamme kiittää oivallista opettajaamme Lassea. Minulle  sopii hyvin tämä koulumainen, ripeästi etenevä opetustapa. Olin ennen toisella opistolla, mutta siellä vaihtui opettajat ja kirjat myötäänsä.

Olen jo 12 vuotta yrittänyt löytää itselleni talon Ranskasta, aluksi vain unelmissa, mutta vuosi vuodelta unelma on tullut todemmaksi ja todemmaksi. Minusta on ihana tutkia pohjapiirroksia ja ympäristön kuntia netistä. Vaatimukseni ovat tietenkin muuttuneet. Ensin hain sellaista, jossa on paljon maata ja paljon työtä ja yksityisyyttä. Nyt haen sellaista, missä on vähän maata ja vähän työtä ja  paljon sosiaalisuutta. Silmiini osui tämä Angoulemin sarjakuvakaupungin liepeillä sijaitseva kaupunkitalo, joka sijaitsee historialliseksi kohteeksi luokitellussa kylässä lähellä Bramtomen kaupunkia.

Tätä etsin kauan.

20.1.2009

Tänään vietimme äidin ja minun 149-vuotissynttäreitä. Olin lähettänyt parille kymmenelle sukulaiselle ja ystävälle kutsun tekstiviestillä ja luvannut yhdeksälle ensimmäiselle käpykakkua. Viisi persointa ehti paikalle: Hannu, Seija, Merja ja tietenkin sankarit äiti ja minä. Yhdeksälle ei tosin riittänyt, sillä se toinen sankari, jolla ei ole pelkoa hampaiden reikiintymisestä eikä kaloreista, lohkaisi kakun keskeltä ainakin kolmen hengen palan.

Seija ja Hannukin testasivat uuden sohvan.

23.1.2009

Tänään kävin noutamassa Respektasta juuri minua varten muotilla tehdyt tukipohjalliset. Kohta seitsemän vuotta olen kärsinyt luupiikistä vasemmassa kantapäässä. "Mutta nyt se lähtee", sanoi Taina ja lupasi rahat takaisin, jos ei lähde. Kaikilla, joille hän on tehnyt, on luupiikki lähtenyt. Täytyypä kertoa Tarja Haloselle, jota iltapäivälehtien mukaan on vaivannut luupiikki vuosikausia.

Taina teki minulle oivalliset pohjalliset.

24.1.2009

Tänään tapahtui ihmeellinen tapaus. Ronja suostui lähtemään naapurimme Pyhtisen kanssa lenkille. Yleensä se ei Ranskan matkamme jälkeen ole luottanut keneenkään niin paljon, että olisi suostunut lähtemään ovea pitemmälle. Ronja tuli tosin parvekkeen alle tuijottelemaan ja näytti empivän. Huusin sille, että mene vaan. Ja niin se löntysteli pari sataa metriä vieraan taluttajan kanssa.

25.1.2009

Kävimme päivällä uimassa Raksilan uimahallissa ja hyvältä se tuntui. Ruokahalu tosin kasvoi. Onneksi minulla oli kotona puolivalmiina jouluruokia: kinkkua ja laatikoita. Tein ison annoksen perunamuusia, jonka jäännöksistä pyöräytin 2 pellistä maukkaita pikkurieskoja. Miten ne maistuivatkaan hyvältä pitkästä aikaa.

26.1.2009

Tänään kokeilimme uusia JgA:n muotteja, jotka tein kymmenen päivää sitten. Voi, että valuista tuli hienoja ja muotit pelasivat taivaallisesti. Koska muotit tehtiin posliiniraajojen päälle, niistä tuli lisäksi niin sileitä, että hiontaa tarvitsee minimaalisesti. Olen tosi tyytyväinen.

Pienemmät JgA-osat valmistuivat.

27.1.2009

Kävin tänään terveystarkastuksessa. Omalääkärikokeilu on purettu vuoden alusta, joten sain itse valita lääkärin. Valintani onnistui hyvin. Elina oli hyvin miellyttävä ja antoi minun kertoa kaikki huoleni. Onneksi suurin osa huolistani oli vain pelkoa. Verenpaineeni oli tosin korkea. Olisiko se väsyttänyt minua viime aikoina.

Kotimatkalla kävin ostamassa Aino-tohvelit, joihin uudet pohjalliseni mahtuivat

Uudet pohjalliset sopivat vain Anoihin.

28.12.2009

Kaija tuli tänään puolilta päivin ja lähdimme äidin luo synttäreitten rääppiäisiin Kempeleelle. Otin Tyrnävältä vapautuneen kahvinkeittimen ja suodattimet mukaan. Kahvit ja sokerit olin vienyt jo tiistaina. Kaija oli Raahesta asti tuonut meille syntiset Sacher-leivokset. Ja siitä se minun verenpaineeni tehohoito alkoi.

Kaija toi Raahesta Sacher-leivoksia.

Kävimme jo menomatkalla ostamassa äidin rullatuoliin puhtaan lampaantaljan. Sattui hauskasti: olin menossa ostamaan taljaa loppuun myyvästä nahkaliikkeestä 35 eurolla, mutta satuimmekin menemään kauppakeskukseen sisään väärästä ovesta. Sielläpä Zeppeliinin toriaukiolla hääräsi reipas ylistarolainen, jolla oli röykkiöittäin vaikka minkälaisia ja -värisiä taljoja ja edullisesti (20 - 25 €). Ostin äidille kaikkein kauneimman taljan ja lähdimme koeajamaan sitä.

Ostimme kilvan lampaannahkoja Ylistaron pojilta.

29.1.2009

Kävin aamulla labrassa otattamassa ne pakolliset terveystarkastuksen kolesterolit ja sokerit. Samalla mittautin terveydenhoitajalla uudestaan verenpaineeni. Kolme kertaa mitattiin ja vielä eri käsivarresta, emmekä saaneet mitään ylipainelukemia, paremminkin alipainetta. Syömättömänä ja juomattomana ajattelin koko ajan kahvia ja ihanaa pullaa.

Vaikka pöydälläni oli pitkä lista tekemättömistä töistä, tuli kuvaan mukaan taas sijaistoiminto. Tein nyt vähärasvaisia ja vähäsokerisia pullia. Taikina ei tosin meinannut irrota kulhosta vähän rasvansa takia. Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Juuri parahiksi tuli Seija toteamaan saman asian ja kehumaan leivonnaisia niin, että sai pari pullaa mukaansakin  kotiin vietäväksi.

Seija ei voinut vastustaa tuoretta pullaa.

30.1.2009

Toinen päivä peräkkäin, että en saanut mitään aikaan. Piti tehdä, mutta ei tullut valmista. Iltapäivällä lähdin Ronjan kanssa etsimään työtuolia, sillä toimistokalustefirmat olivat vain neljään asti auki. Menimme Iskuun koeistumaan tuoleja. Hienoja olivat, mutta hinta, hinta! Se oli taivaallinen. Tiedän kuitenkin, että kunnon Stokke-tuoli maksaa tänään lähes 1500 euroa.

Ajoimme Iskusta Kempeleelle äitiä katsomaan. Siellä hän jo odotteli ruokasalissa illallista.

Tänään 30.1. on ruokana pyttipannua.

31.1.2009

Tänään, kun palasimme pyörillä kauppareissulta, huomasimme Postin edustalla valtavan ihmispaljouden, suurin osa lapsia. Idolsit, Pete ja Koophan ne siellä vaan antoivat nimikirjoituksia. Minäkin tälläydyin jonon jatkoksi. Olinhan Koopin alkuperäinen ihailija ja äänestäjä. Puolen tunnin odotukseni palkittiin ja pääsin hipelöimään idoliani.

Kyllä henkilökunta äidin hoitopaikassa oli kateellista, kun näytin heille illalla nimikirjoituksella varustettua korttia.

Pete ja Koop antoivat nimmareita Teleringissä.

Takaisin päiväkirjavalikkoon

 Helmikuu (February) 2009 päiväkirjaan