Pakkanen

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Itse kävelin kirkolle patosiltaa pitkin. Huomasin, että huolimatta auringon kajosta, pakkanen oli kiristynyt ja sula alue uimarannan puolella oli huomattavasti pienentynyt yön aikana. Sorsat varmaan siirtyivät metrin joka päivä ja kököttivät siinä aivan samassa asennossa kuin eilen. Eikö niitä palellut?

Parin päivän takainen vesiraja näkyi selvästi jäällä.

Menin kirkkoon katsomaan, miltä seimi näytti, kun se oli nyt valmis. Voin sanoa, että olin hirveän pettynyt. Seimi oli sullottu pimeimpään nurkkaan. Kukaan ei varmaan vahingossakaan huomannut seimeä. Sen yllä roikkuva tähti oli täysin valoton. Joulun päätähti, Jeesus-lapsi, upposi jonnekin tallin syvyyksiin. Maria, Joosef, aasi , härkä  ja lampaat oli sullottu tiiviisti seimirakennukseen riviin kuin lelukaupan hyllylle. Kokonaan oli unohdettu kirkkoperinteen mukaiset paikat. Tietäjät olivat kuin kolme härmäläistä puukkojunkkaria lakit  takaraivolla repsottaen. Baltazarin päässä roikkui toisella kyljellään Casparin turbaani ja Baltasarin hieno punainen silkkiturbaani oli Casparin takaraivolla väärin päin ja turbaanin etuosaan kuuluvat turbaanikoru roikkui kuin Davy Crocettin ketunhäntä lakin takaosassa. Enkeleitä ei näkynyt missään. Ja valaistus! Sitä ei ollut ollenkaan!  Ja missä olivat ne kaikki kasvit, jotka olin ostanut seimeä varten? Palmut, muratit ja pinjat, missä? Suoraan sanoen minua hävetti olla tämän seimen tekijä. Ei tämä seimi aikakaan houkuttele Tuiran seurakunnalle yhtään uutta jäsentä tai estä ketään eroamasta kirkosta. Onneksi ne elävät lähes 11 kuukautta hienoissa laatikoissaan kirkon varastoissa omaa hiljaista elämää.

 

Takaisin päiväkirjaan 2009