Palokivalo

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Metsä oli täynnä sieniä ja mustikoita. Tänään päätin kerätä pari muovikassillista rouskuja. Hannu tykkää suolasienistä ja siihen nämä Palokivalon karvalaukut ja haaparouskut olivat mainioita ja hyvin lihaisia.. Metsä oli tiheä, enkä löytänyt tunturin huippua, vaikka siihen oli merkitty karttaan kolmiomittaustorni. Olin tullut likaa vasemmalle ja rinne alkoi jo laskea länteen. En ottanut kompassia esiin, vaan kehotin Ronjaa etsimään tien. Minusta se lähti aivan väärään suuntaan, mutta voi ihme, se tuli tielle, tosin autosta 300 metriä pohjoiseen, siellä, missä olimme käyneet kääntämässä auton.

Karvalaukkuja oli todella paljon. Sieltä olisi voinut kerätä sieniä satoja kiloja. Tänne vaan thaimaalaiset.

Jatkoimme matkaa Sompujärven ohi Simojokea kohti. Olin juuri Hannulle valittanut puhelimessa, että ei ole nähty yhtään poroja. Silloin tiellä löntysteli useampi sarvipää. Hiljensin vauhtia ja otin ikkunasta pari kuvaa. Mutta eikös siellä takana joku paikallinen pakettiauto töräytellyt jo äänitorvea ja kaikki poroni pakenivat metsään.

Takaisin päiväkirjaan 2008