Pisavaara

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Tarkoitus oli ajaa lähelle Pisajärveä ja nousta sieltä karttaan merkittyä polkua ylös Sorvahulkille ja edelleen kaakkoa kohti Kuusilaelle ja Liljalaelle (262 m), jotka näyttivät olevan helppokulkuisia. Tulin tien päähän, missä oli luonnonpuiston vartijan maja. Pettymykseni oli suuri, kun sain tietää, että lähes koko Pisavaaran tunturialue oli täysin rauhoitettu.

Koko puisto oli pyhitetty tieteellisiin tarkoituksiin. Ja jostakin viranomaisilta piti anoa erikoislupa alueella kulkemisesta ja piti olla painavat syyt. Koiria ei missään nimessä saanut viedä alueelle. Haikeana katselin taulussa olevaa karttaa ja sanoin hyvästit ensimmäisen päivän hienosti suunnitellulle vaellusreitille.

Palasin alas tunturista ja jatkoin matkaa edelleen kohti Pisan kylää tarkoituksenani kiertää tunturialue ja tulla kotiin Kätkävaaran kautta. Kätkävaarakin on komeaa paikkaa. Olimmehan olleet siellä Solvejin ja Franciscon kanssa pari vuotta sitten talvella. Ohitin kauniin Pisajärven ja vielä haikeana tähyilin järven yli ylös tunturiin, minne olin aikonut mennä. Koska tunturin luoteisnurkka oli kuitenkin jäänyt luonnonsuojelualueen ulkopuolelle, päätin ajaa autolla ylös tunturin rinnettä niin pitkästi kuin pääsin. Alueen nimi oli Rapalanmännikkö. Hieno vaelluspäivä siitä tulikin. Aurinko paistoi ihanasti. Kiipesimme ylös tunturiin aina Sorvalaelle asti, joka oli puiston rajalla.  Maasto oli komeaa; isoja kiviä kuten Kivalossakin, jossa retkeilimme Tiitun ja Ronjan kanssa viime vuonna.

Ylhäällä tunturin laella kasvoi kivien välissä mustikoita, jollaista herkkua ei tänä vuonna Oulun metsistä löytynytkään. Keräsin pari litraa. Alempana hakkuuaukiolla oli myös runsaasti puolukkaa. En jäänyt poimimaan niitä, koskapa Oulussakin oli puolukkaa paljon tänä vuonna. Ja lisäksi siellä oli paljon poimijoita. Ajoin Kätkävaaran kautta Loukeen tietä Koivuun ja poikkesin Rieskapaikkaan kahville. Hyvä päivä, ei voi muuta sanoa!

Takaisin päiväkirjaan 2008