Seija ja pullat

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Oikeastaan Seija ei tullut pullan tuoksun perässä meille, vaan näyttämään uutta muotoiluaan, jonka hän oli tehnyt työväenopiston kursseilla. Annoin ehkä liiankin kovaa kritiikkiä. Minunkin pitäisi ehkä oppia olemaan antamatta kritiikkiä kuten "kunnon" työväenopiston opettajat, jotta jatkokausi olisi taattu. Yleensä aikuisopiskelijat tulevat taidepiireihin rentoutumaan ja nauttimaan. Heitä ei opistojen ohjeitten mukaan saa kritikoida, arvostella tai ohjata niin, että he turhautuisivat ja jättäisivät tulematta seuraavalla kaudella. Heidän rahojaanhan opistot havittelevat. En ole kuullut, että opistojen kursseilla olisi mitään oppimistavoitteita.

Ilmeisesti sokerin ja rasvan puolittaminen ja keventäminen onnistui, sillä Hannu ei huomannut mitään eroa aikaisempaan. Leivoin Hannulle aamiaispullaksi yhden pitkon, osan pikkupullista täytin jäisillä mustikoilla tai Seijan tuomilla tryffeleillä. Ensimmäinen pellillinen oli puhdasta pullaa, kuten äiti sitä nimittää. Viimeistä ei taikinapalaa ei jaksettu leipoa ollenkaan. Siitä tuli lasten pulla (meillä Ronjan pulla).

Takaisin päiväkirjaan 2009