Synttärit

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Hannu ja Seija testasivat uuden punaisen sohvan ja totesivat, että siinä on hyvä istuakin. Seija ei ollut tavannut äitiä aikaisemmin, mutta on tietenkin joutunut kuuntelemaan hirveästi puheitani vuosien aikana, joten hän halusi tutustua tähän "teräsmummoon". Äitikin tykkäsi, kun tuli uusia ystäviä. Seija toi minulle syntymäpäivälahjaksi Arthur Rimbaudin (1854 - 1891) runokokoelman "Illuminaatioita Illumination" (suom.Einari Aaltonen). Se oli erikoinen kirja, sillä jokainen runo oli ensin ranskaksi ja sitten suomeksi. Koska kyseessä oli proosaruno, suomennokset olivat sanatarkkoja ja kieliopillisesti uskollisia alkutekstille. Minulla meni yksi yö netissä, kun tutustuin Arthurin sielunelämään. Ajatella, että hän on tehnyt koko tuotantonsa alle 21-vuotiaana. Olen nyt lukenut sitä kirjaa ja voin sanoa, että olen varmaan taantunut runojen lukijana, sillä en ymmärtänyt mitään. No, ehkä en ole lukenut yhtään runoa Oulussa ollessani ja olen tosiaan taantunut ja muuttunut tunneköyhäksi. Ennen ahmin kaikki vanhat kiinalaisetkin runot ja kävin nimikirjoituksen Tabermannilta taiteiden yössä. Sänkyni vieressä lojui aina kymmeniä kirjastosta lainattuja runokirjoja.

Äiti tykkää juhlista. Hän kuitenkin odotti enempi vieraita, sillä lähtiessäni hän huolehti: "Kuka nyt sitten illalla on seremoniamestari, kun muut vieraat tulevat."  No, muita ei nyt tullut, sillä Kirsti oli Etelä-Suomessa, Markku ja Asko varmaan kiireisiä arki-iltana.

Salamalla otimme valokuvan meistä tytöistä. Kuvasta huomaa, että kohta sitä ollaan mummunnäköisiä kaikki. Ja salamavalo vielä paljastaa rypyt.

Takaisin päiväkirjaan 2009