|
Hannu ja
Seija testasivat uuden punaisen sohvan ja totesivat, että
siinä on hyvä istuakin. Seija ei ollut tavannut äitiä
aikaisemmin, mutta on tietenkin joutunut kuuntelemaan
hirveästi puheitani vuosien aikana, joten hän halusi
tutustua tähän "teräsmummoon". Äitikin tykkäsi, kun tuli
uusia ystäviä. Seija toi minulle syntymäpäivälahjaksi
Arthur
Rimbaudin (1854 - 1891) runokokoelman "Illuminaatioita
Illumination" (suom.Einari Aaltonen). Se oli erikoinen
kirja, sillä jokainen runo oli ensin ranskaksi ja sitten
suomeksi. Koska kyseessä oli proosaruno, suomennokset olivat
sanatarkkoja ja kieliopillisesti uskollisia alkutekstille.
Minulla meni yksi yö netissä, kun tutustuin Arthurin
sielunelämään. Ajatella, että hän on tehnyt koko tuotantonsa
alle 21-vuotiaana. Olen nyt lukenut sitä kirjaa ja voin
sanoa, että olen varmaan taantunut runojen lukijana, sillä
en ymmärtänyt mitään. No, ehkä en ole lukenut yhtään runoa
Oulussa ollessani ja olen tosiaan taantunut ja muuttunut
tunneköyhäksi. Ennen ahmin kaikki vanhat kiinalaisetkin
runot ja kävin nimikirjoituksen Tabermannilta taiteiden
yössä. Sänkyni vieressä lojui aina kymmeniä kirjastosta
lainattuja runokirjoja. |
|
Äiti tykkää
juhlista. Hän kuitenkin odotti enempi vieraita, sillä
lähtiessäni hän huolehti: "Kuka nyt sitten illalla on
seremoniamestari, kun muut vieraat tulevat." No, muita
ei nyt tullut, sillä Kirsti oli Etelä-Suomessa, Markku ja
Asko varmaan kiireisiä arki-iltana. |
