Talvimetsä

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Kyllä on terveellistä rämpiä täällä metsässä, kun on koko joulun ajan syönyt itsensä ähkyyn. Sopivasti olivat kuitenkin mönkijät, metsäkoneet ja moottorikelkat tehneet meille tien, ettei kuitenkaan tarvinnut rämpiä umpihangessa.

Heti Lylyojan jälkeen on metsässä tehty syksyn ja talven aikana raivaustöitä, mutta tässä Haapasaaren kohdalla on roskat kerätty jo pois. Toinen puoli tiestä on juuri työn alla ja ruman näköinen.

Joimme teemme termospullosta Lylyjärven tuntumassa mäellä, joka nousee heti Ketunniityn jälkeen. Kangas jatkuu aina Sankivaaraan asti. Siellä olemme usein retkeilleet kesällä. Näin talvella pitkin kangasta menee hiihtolatu ja läheltä risteää myös moottorikelkkareitti. Siksi emme jatkaneet enää pitemmälle.

Puhdasta lunta vasten huomasi, että Ronja oli sotkenut turpansa jossain. Näyttää pahasti broilerin marinointiliemeltä.

Emme ole koskaan kesällä päässeet järven rantaan, koska se on niin kosteaa. Nyt kävimme tutustumassa Lylyjärveen. Kartankin mukaan se on aika kosteaa. Tosin aivan järven koillispuolella näyttää olevan vähän korkeampaa rantaa ja sinne on merkitty jopa yksi talo, mutta ei aivan järven lähelle.

Järvi on noin 600 m pitkä ja 400 m leveä. Sinne pääsi nyt helposti moottorikelkkaratoja pitkin. Valo ei vaan tahtonut riittää enää kuvaukseen.

Uteliaina kävimme myös katsomassa, mitä sen tien päässä on, joka lähtee rantaan heti Lylyojan jälkeen ja on puomilla eristetty. Löysimme tien päästä kalasumppuja. Ilmeisesti joku viljelee täällä kaloja kesällä. Voihan ne kalat tulla vaikka tästä järvestä.

Pitänee lähteä kotiin päin, koska pimeä tulee nopeasti, kun aurinko vajoaa taivaanrannan taa. Pakkanenkin alkaa kiristymään.

Kävimme vielä katsomassa pientä järveämme, jonka reunamilla kesällä sienestimme ja monesti syksyllä kävimme siellä syömässä eväämme. Aurinko oli juuri laskemassa ja värjäsi kaiken siniseksi.

Takaisin päiväkirjaan 2009