Uusi sohva

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

 

Äiti hymyili koko ajan ja ihasteli uutta tomaatinpunaista sohvaansa. Hän oli hirveän innoissaan. Hän kehui koko ajan meitä tyttöjä ja kyseli, miten jaksamme olla niin toimeliaita, kun juoksimme edestakaisin ruuvimeisselit kädessä ja heittelimme isoja pakkausmateriaaleja oven pieleen. Pienet jalat piti ruuvata sohvan alle ja pehmustaa huovalla. Muuten sohva olikin käyttövalmis.

Ja pitihän nukkumisominaisuudetkin testata. Ne olivat hyvät. Pitää vielä ottaa mitat ja ostaa sopiva petauspatja, niin hurlum-hei! Koti alkaa muuttua äidin näköiseksi ja kodikkaaksi. Sohva on muuten erittäin kätevä pyöräyttää kaksoisvuoteeksi ja hyvä nukkua; ei mitään poikkiparruja.

Ihmettelimme siinä hetken vielä onnistunutta ostostamme. Merjalla oli kiire kokoukseen, joten päästimme hänet lähtemään ison muovi- ja pahvikasan kanssa. Viivyin vielä yli kaksi tuntia äidin luona, sillä hänellä oli ollut raskas päivä: aamupäivällä olivat käyneet päiväkotilapset, Kirstikin oli piipahtanut ja iltapäivällä oli lääkärireissu ja sitten vielä punainen sohva ja yhtaikaa kaksi "toimeliasta" tytärtä. On siinä virikkeitä yhdelle päivälle. Nukahtaminen oli väsymyksestä huolimatta vähän vaikeaa. Vasta nyt tajusin, mikä merkitys sohvalla oli, kun äiti sanoi, että nyt hänen pitää ruveta tekemään niitä tasapainoharjoituksia, kun pitää päästä sohvalle istumaan. Ja se, että se oli uusi sohva, merkitsi vielä enemmän. Äiti ymmärsi, että hänen ei odoteta kuolevan, kun hänen kotiinsa investoidaan. Viimeisenä ennen nukahtamista hän onnellisena huokasi: "Nyt tänne voi tulla vieraita, niin kuin Kalajoen mummolaan." Sitten hän alkoi luetella lapsiaan, lastenlapsiaan ja lastenlastenlapsiaan nimeltä. Tarkisti vielä lopussa, että sohva avattuna on riittävän pitkä suvun pitkille miehille.

Takaisin päiväkirjaan 2009