Vapaapäivä

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Puutarha oli villiintynyt muutamassa päivässä. Kesäkurpitsapenkki oli paksun vesiheinän vallassa. Juuri kitkemäni kasvimaa vihersi taas vesiheinästä. Kaikki korkeat kukat olivat menneet lakoon. Liika kosteus ja lannoitteiden puute alkaa näkymään keltaisuutena kasveissa. Satu ei ollut hakenut ammetta, joten ensi töiksemme rahtasimme ammeen ja viimeiset irtokasvit ison tien toiselle puolelle. Ammehan tuotiin Tyrnävälle alkujaan Martin hevosille juoma-astiaksi.

Ronja vain jäi ihmettelemään, kun meidän niin hienosta maisemoidusta ammeestamme ei ollut enää jäljellä muuta kuin astinporras, joesta löytämämme ratapölkky. Kaikki hienot kukka-asetelmat olivat nyt joko Raahessa, Koivussa, Raksilassa, Koskelassa tai Koskenniskassa.

Nurmikko oli kasvanut hurjasti, kun ruohonleikkurimme oli rikki. Ensimmäisen kerran huomasin, että myös nurmikkomme oli täynnä niittykukkia. Lipputangon juuressa oli oikein kissankellopelto.

Oleskelu joen rannassa oli sietämätöntä. Sääskiä oli niin paljon. Erehdyin menemään rantaan vielä lyhythihaisella puserolla. Joessa on edelleen valtavasti vettä ja rannat mulahtelevat. Minunkin rannasta olivat kotkansaniaiset nyt lopullisesti pudonneet veteen ja muuttuneet keltaisiksi. Kymmeneen vuoteen ei ole ollut vettä näin paljon heinäkuussa. Aina ennen on päässyt hyppelemällä joen yli.

Takaisin päiväkirjaan 2008