|
Äiti oli
todella väsynyt. Seurasin nukkumaan laittoa ja jäin istumaan
vielä hetkeksi sängyn viereen. Äidin silmät olivat raollaan
ja suu auki. En tiedä oliko hän hereillä, vaan nukkuiko.
Lauloin hänelle isäni laulamia kehtolauluja:
Piupali-Paupalin, Emman, Haamu seisoi tuolla Marjaanan
ovella ja Vaarit saunassa. Kaikki siitä sinikantisesta
"Iloisen laulajan kirjasta". Muistan ne ulkoa, koska olen
laulanut niitä omille lapsillenikin. En tiedä kuuliko äiti.
Hän makasi aivan rauhallisena ja painoin hänen silmänsä
kiinni. |
|
Puhelin oli soinut koko päivän.
Kaupallista palautetta tuli aivan riittämiin. Joku halusi
ostaa lampaan, toinen Pikku-enkelin, kolmas halusi
nukkekurssille, eli ostaa tietotaitoa. En ole vieläkään
nähnyt lehteä. Lupasin harkita Pikkuenkelin tekoa.
Jotenkin kuitenkin muistelen, että eihän Pikkuenkeli voi
olla missään lehtikuvassa, koska sitä ei ollut edes tehty
vielä silloin. Täytyy olla isoenkeli. Kun kävin
enkelisivuilla ja katselin Pikkuenkelin ihanaa kuvaa
sädehtivässä kruunussaan, tuli minulla hirveän ikävä sitä.
Voiko nukkea olla ikävä näin, niin kuin poismennyttä
ihmistä, omaa lastaan? |
